lauantai 28. joulukuuta 2013

Suuri treenipostaus - vuosi 2013



Tämä vuosi treenien osalta on ollut kyllä ylivoimaisesti aktiivisin ja tehokkain tähän mennessä. Oon myös kehittynyt sen mukaisesti. Tämä vuosi viimeistään todisti sen, että urheilusta on tullut mulle ihan itsestäänselvä ja pysyvä elämäntapa. Kahta viikkoa pidempiä treenitaukoja ei oo ollut yhtäkään kun tutkailin treenikalenteria ja silloinkin tottakai hyötyliikuntaa on tullut harrastettua. Sairastelut ja muut esteet tietenkin erikseen - silloin on vaan pakko huilia vaikka motivaatiota olisikin. Liikunta on semmonen juttu, mikä kuuluu mun arkeen, auttaa hallitsemaan stressiä, jaksamaan paremmin koulussa, voimaan ihan yleisesti paremmin.. Ihan uskomaton elämänlaadun parantaja. Sen tärkeyden huomaa vielä paremmin silloin, kun ei ole liikkunut. Olo on aivan erilainen treenittömän viikon jälkeen kuin sellaisen viikon, milloin on ollut sopivasti aktiivinen.



Vuoteen on sisältynyt takaiskujakin. Heinäkuussa pysähdyin hetkeksi ja totesin että energiat on jotenkin vähissä. Olo tuntui väsyneeltä, lihaksia hapotti pienetkin ponnistelut, sykkeet nousi korkealle ja olo oli voimaton. Motivaatio oli hukassa ja tulevat treenit enemmän ahdisti kuin innosti. Palautuminen vei aikaa ja ruokahalu ailahteli. Selkeitä ylikunnon tai ylirasitustilan merkkejä, joita onneksi tunnistin ajoissa. Keväällä ja kesällä treenailin innokkaammin kuin koskaan ennen, kunto kohosi ja oli tietynlainen nousukausi meneillään urheilun suhteen - varmasti aika tyypillistä tolle ajanjaksolle. Ehkä se kulutti liikaa, ja syksyn lähestyessä kroppa ei enää pysynytkään vauhdissa mukana. Väsymyksestä huolimatta treenasin kovaa enkä huomioinut heti uupumuksen merkkejä.



Ylikuntoa tai ei, mutta onneksi mitään pahempaa ei ehtinyt kehkeytyä! Parin viikon täyslevon jälkeen pääsin jo taas takaisin normaalin treenailun makuun. Oli pakko opetella tunnistamaan että laiskottaako vai onko oikeasti huilin paikka. Myönnän olevani tosi huono siinä yhä edelleen, ja en edes lähde arvailemaan montako kertaa oon mennyt salille silloin kun olis ollut parempi jättää väliin. Urheilu on kuitenkin juttu josta saan hirveen määrän jaksamista päivään. Aina ajattelen rankan koulupäivän jälkeen, että salilta saan varmasti energiaa. Uudenvuodenlupaus voisi liittyä vaikka itsensä parempaan tutkimiseen ja kuuntelemiseen.



Syksyllä aloitin lukion Lahdessa ja sen myötä myös paremmat salimahdollisuudet avautuivat. Ensimmäiset kuukaudet kävin juoksemassa, jumppailin kotona ja kävin muutamia kertoja aina salilla kertamaksulla. Pidemmän päälle se olis tullut tosi kalliiksi, joten aloin suunnittelemaan salikortin ostoa. Päädyin lopulta Fressiin asiakkaaksi ja päivääkään en ole kyllä katunut. Ilman tota salikorttia en tiedä mitä tekisin, se on henki ja elämä! Salilla tulee käytyä kyllä oikeestaan joka päivä viikolla. Viikonloppuna kotiin tullessa voi ottaa vähän rennommin ja esimerkiksi lenkkeillä, koska täällä on siihen paremmat mahdollisuudet.



Salilla mulla on kolmi-nelijakoinen ohjelma. Oon todennut että ehdin treenaamaan tarpeeksi hyvin korkeintaan kolme lihasryhmää kerralla - yleensä en sitäkään. Tyypillinen jako on seuraavanlainen - jalat, rinta ja hauis, ojentajat ja olkapäät, vatsa ja selkä. Vatsa- ja selkätreenin paikka vaihtelee eikä ole niin säännöllistä mitä muut treenit, joita tulee aina vähintään se kerta viikkoon. Säännöllisen ohjelman ja treenin myötä oon kyllä kehittynyt tosi paljon. Hauberi on kasvanu, olkapäät pyöristyny ja kroppa muutenkin kiristynyt. Yes yes! Nyt vuodenvaihteessa olis kyllä ohjelman vaihtamisen paikka, sen verran kauan on tolla samalla tullut kiskottua. Salilla reenaaminen on kyllä semmonen mihin jää koukkuun. Tulokset ja kehitys vaan motivoi ja joka kerta, kun voit iskeä lisää painoa tankoon olo tuntuu voittajalta!



Aerobisen liikunnan osuus on ehkä vähentynyt salilla ravaamisen myötä. Kova aerobinen liikunta ja sali on vähän ristiriidassa keskenään, koska aerobinen hävittää pakostikin vähän lihasmassaa. Silti se on tärkeetä ja minä ainakin tarviinkin sitä ihan säännöllisin väliajoin! Kunnon hengästyminen ja sykkeiden nouseminen on samaan aikaan niin hirveetä ja ihanaa. Intervallit, HIIT:it ja peruskestävyystreenit on hyvä pitää omassa treenikalenterissa mukana. Aloitan jokaisen salitreenin juoksemalla 10min reippaasti ja pyrin lopettamaan samoin. Juoksen lenkkiä ulkona vauhtia vaihdellen (joskus peruskestävyyttä eli suht tasaseen tahtiin 5-10km, joskus esim. mäkivetoja tai intervalleja), teen HIIT-treenejä ja käyn esim. bodycombatissa, mistä on muodostunut ihan lempparitunti! Uuden vuoden alkaessa aerobisen lisääminen voisi olla myös ajankohtainen parannus omaan liikuntakalenteriin.



Vuosi 2013 oli kyllä kehittymisen, itsestään oppimisen ja mukavuusalueen ulkopuolelle menemisen vuosi. Liikuntataustaa ei koskaan voi olla liikaa. Vaikka oon urheillut pienestä asti, aina oppii uutta ja kehittyy vanhoissakin jutuissa. Miten oma kroppa reagoi treenaamiseen, mitä se tarvitsee, mitkä venytykset sopii mulle, kuinka kyykätään oikein jne. Vielä on paljon oppimista ja juttuja missä pitää kehittyä, mutta sehän se just motivoi! Kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Tottakai itseään saa ja täytyy rakastaa sellaisena kuin on juuri nyt ja itseensä saa olla tyytyväinen, mutta aina löytyy juttuja missä voisit olla vieläkin parempi.



Jos tuntuu, että tämä vuosi oli sun osalta huono, et jaksanut liikkua, et ole tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet tai ajattelit "pitäisi varmaan alkaa käymään salilla", "pitäisi tehdä asialle jotain", älä lannistu. Menneitä on turha murehtia ja energia kannattaa käyttää mielummin tulevaisuuden suunnittelemiseen ja ennenkaikkea unelmien toteuttamiseen. Nyt on sun tilaisuus ottaa itseäsi niskasta kiinni mikäli koet sen olevan tarpeellista. Älä keksi enää tekosyitä tai huijaa itseäsi - se estää ainoastaan sun omaa kehittymistä. Innosta kaveri hankkimaan sun kanssa salikortti, kysy neuvoja paremmin tietäviltä, osta kotiin kahvakuula.. Pieniä juttuja joilla voi olla suuret vaikutukset. Loppujen lopuksi se ratkaiseva tekijä löytyy sun pään sisältä. Päätä, että nyt loppu laiskottelu. Päätä, että urheilet vähintään kolme kertaa viikossa. Et luovuta, vaikka kaikki ei heti onnistuisikaan. Aloittaminen on se avain, jonka avulla voit avata sen kehityksen ja hyvinvoinnin oven.
Just do it.

Yhteenveto vuoden treeneistä

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Aatto 2013

MY CHRISTMAS EVE 2013:



Telkkarin edessä köllöttelyä koko vuoden edestä (mun telkkarinkatsominen on jäänyt kyllä niin minimaalisen vähäiseksi Lahteen muuton jälkeen ja ihan muutenkin, että nyt tuli vähän kirittyä kiinni!) ja elokuvien ja jouluohjelmien katselemista koko siskoköörin kanssa. Aloitettiin muuten katsomaan Pakoa kun isosisko oli hommannut pari tuotantokautta ja oi että! Vaikka en telkkarifani ookaan niin kyllä toi vaan on hyvä ja koukuttava! Wentworth Miller ♥



Kinkkua, kinkkua tietysti! Ja paaljon. Meillä kaikki kyllä tykkää kinkusta ja joka vuosi siitä on kauhea huoli että riittääköhän se nyt varmasti. Kuitenkin melkein poikkeuksetta aina joulun jälkeen alkaa jo kinkkukin tökkimään, kun sitä on vedelty viikon verran. Mutta hyvää se on, sitä ei käy kieltäminen!



Jouluruoka on jotain ihan parasta maailmassa. Suomalainen jouluruoka. Vielä muistaa, miten pienenä kaikki noi laatikot ällötti, mutta nyt menee ihan jokaikinen! Noita suorastaan himoitsee. Perunalaatikko on kyllä mun ihan lemppari numero yksi, ilmankos sitä onkin isoin loota hommattu ;-) mikä on teidän lemppari laatikko?



Ruokakuvat näköjään täyttää mun joulupostauksen, mutta niinhän se on - jouluna syödään. Ahmitaan ihan kunnolla. Monessa, monessa taloudessa pidellään masuja iltaisin ja turvottaa niin himputisti. Onko ne överit pakko aina vetää, eikö mistään sitten opi? Mä oon sitä mieltä, että jouluna saa syödä oikeesti stressaamatta kaloreista tai yhtään mistään muustakaan. Itekin voin ylpeenä myöntää että oon varmaan syöny monen päivän energiantarpeen edestä suklaataa ja muuta motaskaa. Olossa sen huomaa ja tän jälkeen osaa taas arvostaa sitä kohtuudella syömistä!



Jälkiruokaa ja montaa erilaista kuivakakkua, nami. Joulun kaks parhainta asiaa on hyvä ruoka ja yhdessäolo. Näitä varmasti jokainen jankuttaa, "ei ne lahjat vaan yhdessäolo" mutta niinhän se on, ainakin mulle. Meillä on iso perhe ja on joskus hankalaa saada koko porukkaa kasaan ainakaan pitkäksi aikaa. Nyt on ihana, kun jokaisella on lomaa ja voidaan oikeesti viettää sitä aikaa yhdessä. Niin hauskaa katella vanhoja kotivideoita ja nauraa kuinka tyhmiä ollaan oltu pienenä tai pelata kivikautista Trivial Pursuitia. Näistä päivistä otetaan kyllä kaikki irti!



Joulukuusi ja lahjat. Tänä vuonna pukki toi mulle kaikkea kivaa, pientä ja tarpeellista. Hurjaakin. Sain yöpaitaa, pyyhettä, body shopin juttuja, lasipurkkia, kynttilää, karkkia, tangle teezeriä, kirjaa ja rahaa. Kummitädiltä sain ihan huikeen hauskan lahjan: koskenylityksen vaijerilla ensi vuonna Imatrankosken yli! Tänä kesänä ihailin sitä ja sen pauhuja ja katselin muita hurjia, jotka liiteli kuohuvan kosken yli. Oon jo nyt innoissani, can't wait ♥ paras lahja ikinä!


♥ Kiitos tästä joulusta! Vielä sitä on jäljellä, jokaisesta päivästä tulee nauttia. Toivottavasti muutkin vietitte leppoisan joulun ja osasitte - viime postauksen sanoin - tuntea itsenne tärkeäksi.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Jouluaamun toivotukset



Tänä aamuna, aattoaamuna herätessäni leijui mun nenään vastapaistetun kinkun tuoksu. Huone oli pimeä mutta jouluvalot valaisi, halusin jättää ne yöksi päälle. Joulukalenterin viimeinen luukku, kahdeskymmmenesneljäs, odotti raaputtamista.



Fiilikset on erilaiset kuin koskaan ennen. En sano että se olisi huono juttu. Pitää ymmärtää, että joulupukin tai lahjojen ajatteleminen ei saa samanlaista perhosten lepattelua vatsassa aikaan mitä viisi, kymmenen vuotta sitten. Uusi asennoituminen, joulufiiliksen uudelleen löytäminen.



Kuvissa olevia maisemia kaipaan. Paljon. Me suomalaiset ollaan totuttu valkoiseen jouluun, eikä vihreään. Jouluna pitäisi sataa lunta, eikä vettä. Nyt kun ajattelen joulujani taaksepäin, en muista yhtäkään joulua ilman lunta. Lapsuuden jouluni olen siis saanut viettää ihanissa, lumisissa maisemissa! Se voisi olla aihe, mistä kiitän tänään. Joulu tulee, aina uudestaan - tällaisten maisemien jälkeen muistaa taas arvostaa sitä kimaltelevaa hankea.



Tänä aamuna heräsin joulufiiliksellä. Pelkäsin muutama viikko ettei sitä tule, mutta sitten totesin sen olevan turhaa. Parempi luottaa, että fiilis tulee kyllä. Ja niinhän se tulikin,

Siskot huutaa keittiöstä että aamupalalle, kinkku loppuu kohta. Hetkeksi jo säikähdin. Pystyn jo maistamaan suussa myös ensimmäisen suklaan maun pitkään aikaan - tänään ei karkkilakkoilla. Eikä huomenna. Eikä ylihuomennakaan.




Tänä jouluna minä rentoudun. Rakastan. Tunnen. Katselen kauniita asioita. Maistelen makuja. Haistelen kuusentuoksua. Koen, kuinka asiat on mulla hyvin. Muistan myös niitä, jotka tarvitsevat muistamista. Tänä jouluna en sure, en valita, en kadu.



Tehkää tekin tästä joulusta hyvä, vaikka se tuntuisi erilaiselta. Erilaisuus pelottaa, säikäyttää aluksi, mutta loppujen lopuksi silläkin halutaan vaan muistuttaa meitä jostakin.




Tänään on joulu, tänään sulla ei ole mitään velvollisuuksia. Tänään SINÄ nautit ja tunnet itsesi tärkeäksi. Ihanaa joulua♥



Loppukevennykseksi pieni irrotteluvideo:

lauantai 21. joulukuuta 2013

iPhone 4s




Oh yes, nyt se on sitten mullakin - nimittäin sosiaalinen elämä pilalla. Ei vaiskaan, en aio antautua ton ihmeellisen kapistuksen alaisuuteen (ehkä ihan pariks päiväks vaan, onneks lomalla on aikaa tutustua tohon..). Ostin itelleni joululahjaksi iPhonen josta oon nähnyt unia jo pidemmän aikaa. Nokia N8 palveli kyllä hyvin ja pitkään, mutta kaikkea aikansa. Kyllä toi on ihan eri maailmasta vaikkei ihan tuliterin versio ookaan! Riittää mulle vallan mainiosti - oon lahjakas puhelinten rikkoja ja tiputtelija, ja puhelinhistoriani aikana ties kuinka monta puhelinta on tullut testattua (=jätettyä sovituskoppeihin, laskettelurinteeseen, pyykkikoneeseen..).. Parempi siis alottaa vähän pienemmän budjetin founilla, haha! Selvennykseksi siis - ostin puhelimen käytettynä ja sain edulliseen hintaan kun ottaa huomioon tosi hyvän kunnon ja 32GB muistin!

Pikainen moikkaus ja (supertärkeä) päivitys blogin puolelle, kuullaan taas lähipäivinä lisää! Joululoma on nyt tänään virallisesti startannut ja tarpeeseen tuli ♥ nyt ei auta kuin rentoutua, syödä ja fiilistellä. Aikaa on blogillekin ihan eri tavalla mitä arkena, joten toivottavasti saatte nauttia tiheämmästä postaustahdista!

Tietenki melkein heti eka toimenpide puhelimen kanssa oli tehdä instagram, joten seurailkaahan: biscuitphobia!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulufiiliksen metsästystä

DSC_0103
DSC_0092
DSC_0014
hemmii
DSC_0020
DSC_0035
DSC_0057
DSC_0084
DSC_0004

Helmin kanssa sovittiin jo hyvissä ajoin että pidetään kunnon jouluilta joulun lähistöllä. Molemmat ollaan hirveitä joulufriikkejä ja tottakai oli pakko tehdä kaikkea mahollista jouluista puuhaa, jotta saataisiin se kaivattu joulufiilis käynnistymään. Paketoitiin lahjoja kynttilöiden loisteessa ja tuoksussa, tehtiin torttusia ja glögiä ja kuunneltiin joulumusaa! Hyvät kanasalaatitkin saatiin aikaiseksi ja muutamat hulvattomat itselaukaisinkuvat.. Oli kyllä ihana piriste keskelle viikkoa, tuntuu jotenkin ihan ylivoimaisilta nää viimeiset päivät. Lumet on tipotiessään, tuntuu että väsymys on tullu jäädäkseen ja joulufiilis on kummasti erilailla kateissa miten koskaan aiemmin. Pikkuset joulupuuhastelut auttoi kuitenkin vähän asiaa!

Lahjojen kanssa olin aika ajoissa tänä vuonna onneksi, ei houkuttele hirveesti lähteä tonne kauppohin enää pyörimään! Otin kanssa suht tiukan linjan enkä oikeestaan ostanut kuin perheelle ja ihan parille kaverille pienet lahjat. Muut saakoon tyytyä jouluhaliin ja laatuaikaan meitsin kanssa, vaikka ensi vuonna. Mun mielestä on kivempi viettää aikaa yhdessä kuin antaa hirveesti tarpeetonta tilpehööriä. Toki lahjatkin piristää enkä yhtään vähättele kivojen pienien juttujen merkitystä. Jokainen tyylillään!

Entä lukijat, tuntuuko teistäkin että joulufiilis on jossain karkuteillä vielä? Mistä jutuista teillä tulee viimeistään jouluolo?
Mä itse luotan ainakin jouluruokaan, kuusen tuoksuun ja joulupukkiin ja noitarumpuun. Jos ei niillä, niin ei sitten millään!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Paremmat päivät ja Juha Tapio


DSC_0001

DSC_0008

DSC_0013

DSC_0032

juhatapio

Astetta parempia päiviä ja parempi viikonloppu häämöttelee takana! Luvassa oli nimittäin ihanan Juha Tapion konsertti Sibeliustalolla. Kirsikkana kakun päällä sain vielä tänne Lahteen perjantaina ihanan Saran seuraksi. Takana tehokas viikko monelta osin: kouluhommia on paineltu, salilla käyty joka päivä ja joululahjajuttuja hoideltu. Kyllä kelpas vähän höllätä viikonlopuksi, ja mikä parempi tapa siihen kuin ystävän seura, hyvää ruokaa ja musiikkia!

Ennen konserttia käytiin koko perheen kanssa Lahtelaisessa kuuluisuusravintolassa Mamma Mariassa syömässä. Pöytävaraus oli tosiaan kannattanu tehdä hyvissä ajoin etukäteen, koska ravintola oli tupaten täynnä meidän seitsemän sinne saapuessa. Ruoka oli namnamnam - älyttömän hyvää! Tykkään aina kokeilla jotain erilaista ja peruspastan sijaan otin uunissa paistettua, kasvistäytteistä pastaa jossa oli italialaista itse tehtyä kokolihamakkaraa, sipulia ja chiliä tomaattikastikkeessa. Hyvää oli ja masu tuli täyteen (liiankin)!

Konsertissa kuvaaminen oli harmi kyllä kiellettyä, mutta ehkä parempi niin - ei tarvinnut keskittyä hyvien kuvien ottamiseen vaan sai kokonaan antautua musiikille. Voin kyllä sanoa, että Juha Tapio on mun suosikkiartisti. Keneltäkään muulta yksittäiseltä ihmiseltä tai bändiltä en tiedä yhtä montaa kappaletta, osaa sanoja ulkoa tai saati sitten rakasta niitä noin paljon! Miten melkein jokaikinen kappale voi iskeä niin kovaa? Onko täällä muita Juha Tapio-faneja, ja kenties keikallakin olleita jossain päin Suomea?

PS. Kuvien välissä mun lemppareita Juha Tapiolta, kuunnelkaa ihmeessä, ainakin eka! Upea ♥

lauantai 7. joulukuuta 2013

Juhlia ja rentoilua

DSC_0042
jdiajsd
DSC_0004
DSC_0090
DSC_0098
DSC_0114
DSC_0148
DSC_0143

Heipparallaa, onpa ihana ehtiä tänne päivittelemään taas! Kamerakin on sentään pysynyt jossain mun menoissa mukana, ja sen ansiosta saatte vähän kuviakin katseltavaksi! Ensimmäiset on torstain saldoa koulusta, kun oli vähän normaalista poikkeava päivä. Yhden bilsantunnin jälkeen juhlistettiin salissa uusia ylioppilaita ja Suomen itsenäisyyttä. Päällä mulla oli kirpparilta löydetty trikoomekko (kyllä, kirpparilta), mustat sukkikset ja siskolta lainatut korkkarit (kiitos Aino!). Tukka tutun tylsästi ja Elinamaisesti nutturalla, siitä on vissiin tullut jo sellanen mun oma tavaramerkki.. Ei voi mitään, se on vaan aina niin helppo ja nopea!

Itsenäisyyspäiväksi ja samalla pidennetyksi viikonlopuksi matkasin kotiin, ja torstai-iltana kävin naapurikunnan lukion pikkujouluissa vähän tanssahtelemassa ja näkemässä tuttuja. Kamera sai jäädä turvallisesti kotiin sen illan ajaksi! Itsenäisyyspäivänä kävin meidän kunnan itsenäisyysjuhlassa, koska osallistuin aiemmin syksyllä valokuvauskilpailuun ja sain siitä kunniamaininnan (mm. palkitun kuvan ja muita samanlaisia otoksia julkaisen blogissa tässä ihan lähiviikkoina!). Loppupäivä sujui leppoisasti kotosalla: syötiin hyvää ruokaa, leivoin jälkkäriksi vadelmajuustokakun, pelattiin aliasta ja katseltiin "linnan"juhlia.

Ihanaa että on vasta lauantai eikä kellokaan näytä vielä mitään älyttömyyksiä! Kävin just tekemässä salitreenin ja kohta meinasin piipahtaa kylän pikkujouluissa riisipuurolla ja glögillä. Niin rentouttavaa ja jouluista! Joulun aika on kyllä varmasti sitä parasta aikaa vuodesta ♥

lauantai 30. marraskuuta 2013

Jouluhöpinää

tonttuh

Tähän aikaan vuodesta on yleensä väistämättä jouluihmisillä jo ainakin pieni hipsutus mahanpohjassa. Viimeistään joulukuun alussa on jo viriteltävä ensimmäiset jouluvalot ja tontut ikkunalaudoille ja laitettava perinteiset, jo lapsuudesta tutut joululaulut soimaan. Glögi- ja piparikausi on avattu jo. Ulkona leijailevat lumihiutaleet ja pysyvän valkoinen maa takaavat odottavaisen joulufiiliksen. Miten tämä sama nostalgiavyöry voi vallata meidät vuosi vuoden perään? Se odottamisen aika, joulukuun alku on yleensä ihan parasta aikaa. Ei niinkään se itse jouluaatto ja päivä, vaan ne kaikki fiilistelyt mitkä jouluun liittyy. Joillekin on tärkeää edetä joka vuosi perinteiden mukaan, joku tykkää repäistä ja lähteä viettämään aattoa vaikka eri maanosan puolelle, keskelle erilaista kulttuuria. Tapansa kullakin! Meille suomalaisille tuntuu kuitenkin perinteet olevan tärkeitä ja ilman niitä joulu ei ehkä tuntuisi siltä miltä pitäisi - tai ainakaan siltä, miltä se on aina tuntunut. Joskus voi kuitenkin olla ihan hauska poiketa niistä - jossain vaiheessa kuitenkin tulee varmaan se aika, kun joulua ei vietetäkään kotona sen saman poppoon kanssa.

tondeee

Mä oon aina rakastanut joulua ja joulun aikaa yli kaiken. Juhannukset, synttärit ja vaput ei tunnu miltään joulun rinnalla, siinä vaan on yksinkertaisesti se oma juttunsa. Mihin sitä joulufiilistä vois verrata? Se on ihan kuin jotain huumetta, kunnon piristysruiske arkeen ja jaksamiseen. Mun mielestä on ainakin ihanaa, että on asioita mistä voi saada onnellisuutta ilman mitään kummempaa. Joillekin se joulufiilis ehkä voi tulla niiden lahjojen odotuksesta ja kaikesta hömpötyksestä kauppakeskuksissa, mutta mulle se ei ole kyllä sitä. Tekeehän nekin oman osansa, kun huomaa että kauppoihin ilmestyy joulujuttuja ja kilometrikasoittain tuttuja suklaakonvehteja (budapestit♥). Silti niissä ollaan kyllä nykyään menty ihan törkeisiin liiallisuuksiin. No mutta, mikäpä meille nykyihmisille riittäisi. Musta on vaan lohduttavaa ajatella, että oma joulufiilis ei ole kiinni niistä lukemattomista lahjoista eikä joulu ole pilalla, vaikka en saisi yhtäkään lahjaa.

tomten

Tänä vuonna muhun ei iskenyt joulufiilis yhtä voimakkaasti tai aikaisin mitä esim. viime vuonna. Viime vuosi oli yllä hulluin ikinä! Olin jo varmaan lokakuussa ihan täpinöissäni ja laskin päiviä jouluun. Tänä vuonna oon ottanut rauhallisemmin ja nyt jotenkin tuli ekaa kertaa sellainen kunnon piparintuoksuinen fiilis. Ehkä se johtuu siitä, että huomenna on ensimmäinen adventti, tulin kotiin jossa on koko perhe koolla, ulkona pyryttää lunta ja muutenkin on hyvä olo taas vähään aikaan. Ihanaa! Mun mielestä joulua saa oikeesti fiilistellä ja odottaa jos on jouluihminen. Jos taas et ole jouluihminen, sun ei tarvitse fiilistellä, mutta on tosi tyhmää jos joulunvihaajat turmelevat niiden ilon joilla sitä on. Hypetykseltä ei voi nykypäivänä millään välttyä muuten kuin sulkeutumalla vuoden kolmeksi viimeiseksi kuukaudeksi jonnekin kauas sivistyksestä. Joku pitää joulujuttuja naurettavana ja vihaa jouluruokia, mutta toinen rakastaa. Makuasioista on turha lähteä kiistelemään ja pahoittamaan toisten mieltä!

mmoora

Miten te suhtaudutte jouluun, löytyykö sieltä muita kuusijuhlaa rakastavia tyyppejä? Tykkäisittekö että kirjoittelisin enemmän esimerkiksi miten meillä vietetään joulua, tekisin jotain joululahjavinkkipostausta tai muuta jouluista? Nyt saa höpöttää luvalla, onhan jo melkein joulukuu!
Ihanaa adventin aikaa for everyone ♥



PS. Löysinpä huikeen version tästä joulun ykkösbiisistä, iski ja lujaa! Kuunnelkaa :-)