lauantai 29. kesäkuuta 2013

Pettymyksistä

DSC_0680

Elämään kuuluu paljon pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Ihan jokaikisen elämään - niiltä ei voi välttyä minkäänlaisella keinolla. Kaikki pettymykset ja alamäet tekee kipeää ja satuttaa vähän aikaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että tunteisiin ei kuole. Kaikilla vastoinkäymisillä on joku tarkoitus, josta joku korkeampi tuolla päättää. Ne johdattaa elämää oikeaan suuntaan ja saa asiat menemään loppujen lopuksi juuri niin, miten oli tarkoitettukin. On lohduttavaa ajatella, että kaikella on jokin tarkoitus. Näin ei varmasti osaa ajatella just sillä hetkellä, kun kaikki tuntuu menneen juuri päinvastoin suunnitelmia. Jälkeenpäin kuitenkin tajuaa jo ajattelevansa, että "hei, just näin tän pitikin mennä".

DSC_0702

Halusin kirjoittaa pettymyksistä, koska itse koin aika suuren sellaisen kesäloman alussa. Kolmastoista kuudetta, paljon odotettu päivä ja yhteishaun tulokset. "Kyllähän Elina sinne pääsee, ei mitään epäilystä!" "Keskiarvo pikkuriikkisen alle kymppi, tolla pääsee minne vaan", kuului jokaisen suusta jolle kerroin minne kouluun hain ja kuinka pääseminen oli vielä epävarmaa. Hain siis Jyväskylään normaalikoulun lukion liikuntalinjalle, jonne tiesin olevan kova taso ja paljon pyrkijöitä. Alusta asti halusin ite olla neutraali asian suhteen ja olla uskomatta liikoja, juurikin sen takia etten joutuisi pettymään. Pikkuhiljaa kuitenkin aloin itekin uskomaan että hei kai mä nyt pääsen kun kaikki niin sanoo ja aloin jo mielessä rakentaa elämää Jyväskylässä, tässä koulussa ja tässä luokassa.

DSC_0721

Arvaattekin siis varmaan, että enhän sitten ykkösvaihtoehtooni päässytkään. Muistan miten olin tona päivänä töissä, ajelin golfkentällä hiekkabunkkereita ja tsekkailin norssin sivuja parin minuutin välein. Kun tulokset tuli eikä siellä näkyny omaa nimeä, pettymys iski koooovaa vasten kasvoja! Auts. Tuntu että kaikki suunnitelmat hajos ja missään ei ollu enään järkeä. Ajattelin että en halua minnekkään muualle, mikä mussa on vikana, mistä mua rangaistaan kun en päässyt. Mietin että jo on kumma kun ei ees 9,8 keskiarvon tyttöä huolita kouluun, haistakoot. Ette tiedä mitä menetitte. Sinnittelin loppupäivän ja ajoin kotiin silmät sumeina pettymyksen kyynelistä. Raivosin itekseni ja painoin kaasu pohjassa kotiin, onneks mopo kulki suht rajallista vauhtia :-D... Mutta kyllä helpotti kun sai purkaa hetken ajatuksia itekseen. Voi sitä pettymyksen määrää!

DSC_0723

Pettymyksiä on todellakin ihan hirveen paljon isompiakin. Jonkun mielestä saattaa tuntua naurettavalta että omistan ikään kuin tälle asialle koko postauksen, niinkuin maailmassa ei olis vakavampia asioita. Tottakai on, ja halusinkin kirjottaa nimenomaan pettymyksistä enkä pelkästään omasta pettymyksestä, käytän sitä vaan oivana esimerkkinä. Oon tuntenu oloni pahasti pettyneeksi vaan ihan pari kertaa elämäni aikana mikä on vielä vähän, mutta tiedän että pettymyksiä tulee vielä niin paljon että en enää pysy laskuissa perässä. Mutta tiedättekö mitä? Mun ehkä isoin toive ja unelma on, että mun elämään sisältyis paljon ylä- JA alamäkiä. Eli toisinsanoen pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, niiden vastapainoksi iloisia asioita ja onnistumisia. Ja tämä siksi, että alamäet kasvattaa niin pirun paljon. Oon jo nyt huomannut sen niin selkeesti! Aina sieltä pohjamudista noustaan, vaikka tekee kipeetä niin leuka pystyyn ja kohti uusia haasteita. Elämä ei lopu yhteen epäonnistumiseen. Kun nouset sieltä, oot kuin uudestisyntynyt vahvempi sinä ja seuraavat pettymykset tuntuu paljon helpommilta selättää.

looking

Vaikka pettymys siitä etten päässyt haluamaani kouluun olikin suuri mulle, ei se silti saanut pilattua mun kesälomaa, mun tulevaisuudensuunnitelmia, ajatuksia syksystä. En antanut sen pilata, vaan aloin sen torstaipäivän itsesäälirypemisen ja angstin jälkeen suunnitella heti että mitäs nyt. Mietin vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Pääsin siis kakkosvaihtoehtooni Tiirismaan lukioon Lahteen, joka kuitenkaan ei tunnu oikealta. Suurin syy on varmaan kaupunki - Jyväskylä tuntuu vaan niin paljon oikeammalta kuin Lahti, ja sen takia kuuntelenkin tätä ajatusta ja fiilistä mun päässä. Oon ottanut yhteyttä kahteen eri lukioon Jyväskylässä, ja kysynyt mahdollisista vapaista lukiopaikoista. Mikään ei selviä muuten kuin itse ajattelemalla, toimimalla ja kysymällä! Jos sinne ketutukseen jää pyörimään, viimesetkin mahikset lipuu ohi. Vaikka kaikella on tarkotuksensa, voit silti itse vaikuttaa asioiden kulkuun tosi paljon.

lasku

Mun jatko-opintosuunnitelmat on vielä siis auki, ja odottelen tietoa mahdollisista peruutuspaikoista elokuun alkuun asti. Oon jo mielessäni päättänyt, että Jyväskylä on paikka minne haluan lukioon. Vaikka se ei oo kaikista realistisin vaihtoehto ja pääsisin helpommalla vaan menemällä Lahteen, oon myös temperamenttinen jääräpääluonne enkä anna periksi. Katsotaan, mistä mä lopulta löydän itseni syksyllä. Tiedän että se paikka on sitten oikea ja loppujen lopuksi kaikista paras mulle! Uskon että ne ihmiset jotka pääsi norssiin on ansainneet paikkansa ja siellä nyt onkin just oikeat ihmiset. Tällä kertaa mun pisteet vaan ei riittäneet ja se on hyväksyttävä. Pisteet siis laskettiin niin että keskiarvo + 1-5 pistettä liikunnallisuudesta. Jäin reilun pisteen päähän alimmasta hyväksytystä pistemäärästä. Syynä siihen etten päässyt oli varmasti se, että mulla ei ole paljoa kilpaurheilutaustaa. Monipuolisuutta löytyy senkin edestä, mutta tällä kertaa ehkä menestyksellä keräsi enemmän pisteitä!

valpaat

Onnea niille jotka pääsitte sinne minne halusittekin ja tsemppiä ja myötätuntoa pettyneille. Mutta täältä noustaan! Taistelkaa unelmistanne, vaikka niitä yritettäisiinkin musertaa. Pidä kaksin käsin kiinni jostain jos se tuntuu oikealta. Nouse ylös kuopasta pää entistä korkeemmalla, kohti uusia upeita haasteita. Kaikesta selviää.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Reissu jatkuu

DSC_0322
DSC_0380
DSC_0370
mopotyty
collage1
DSC_0396
DSC_0452
DSC_0528
DSC_0489
DSC_0549
DSC_0536
DSC_0543
collage2
DSC_0575
DSC_0584
DSC_0608
hesusuu
DSC_0611
DSC_0656
tyttyyt

Reissu jatkuu! Käytiin tosiaan katsastamassa hiekkalinnat ja sataman näköalatorni, otettiin itselaukaisimella kuvia laiturilla varpaat vedessä ennenku joku mies istahti viereiselle penkille kattelemaan. Ja aurinko vaan jakso paahtaa! Tiistai-iltana otettiin suunnaksi Imatra ja tarkemmin Imatrankoski. Koski avataan aina joka päivä ja sinne saa mennä kattomaan pauhua! Oli muuten upee näky, toi veden voima on vaan jotain niin hurjaa. Ton kosken yli toisella puolella meni semmonen vaijeri, mitä pitkin sai vetää.. Voi että ku tää tyttö olis tahtonu! Oon semmonen rämäpää ja yllytyshullu että varmana oisin mennyt jos olis vaan ehtinyt. Oikeesti pakko kokea vielä joskus, samoin ku tietenki kaikki nää benji- ja laskuvarjohypytkin..

Imatralla kierrettiin yhdessä ihanassa kaupassa ja käytiin syömässä herkkuruokaa Martinassa. Sitten ilta jatkuikin taas Lappeenrannan puolella ja kummisedällä! Pelattiin ilta-auringossa sulkapalloa ja voi että ku oli hauskaa! Ei oo noin kovin naurattanu vähään aikaan.. Sillä hetkellä kyllä tuntu että elämässä on kaikki kohdillaan, ihan täydellistä. Pelailujen ja tietenki mun ylivoimaisen voitokkuuden jälkeen jatkettiin grilliruualla ja rupattelulla! Ihana kesä.

Mun surukseni keskiviikkoaamuna juna lähti 07.38 kohti Lahtea, jonne mun piti ehtiä kymmeneksi varmistamaan lukiopaikka. Olisin viihtynyt kyllä niiin pidempään. Tänä kesänä ehdottomasti uusiksi, haluun nyt jo takaisin!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Lappeenrantareissu

DSC_0108
DSC_0102 (2)
tytöt
DSC_0034
adamant
DSC_0103
DSC_0149
DSC_0154
DSC_0231
collage3
DSC_0155
DSC_0159
DSC_0251
rantsu
juoksuu

Aivan vallan ihana kesäreissu takana! Lappeenranta oli mun junan määränpää sunnuntai-iltapäivänä. Tää kaupunki on mulle tosi läheinen, monestakin syystä - äidin puolen suku on kotoisin täältä, mussa virtaa siis puoliks Etelä-Karjalaista verta. Ollaan käyty täällä aina siitä asti kun vaan muistan, ja aina vatsanpohjassa sama kutkutus - Lappeenrantaan. Rakastan tota kaupunkia, satamaa, karjalaista meininkiä, tuttua murretta ja avoimia ihmisiä. On aina yhtä suurta onnea palata noihin tuttuihin maisemiin.

Tällä kertaa matkustelin yksin mun kummitädin ja rakkaan ystäväisen Saran luokse! Ehittiin tehä kaikenlaista ihanaa. Sunnuntaina käytiin ratsastamassa kahdella tutulla veijarilla ja lätkittiin paarmoja keskellä tiheää metsikköä, ilman satuloita, ilman vaistoa suunnasta.. Syötiin hyvin ja nautiskeltiin. Maanantai meni alennusmyynneissä shoppaillessa, oon tosi tyytyväinen mun löydöksiin eikä rahaakaan palanut niin paljoa että olis tehny kipeetä. Rankan ja hikisen shoppailupäivän jälkeen oli ihana lähteä rannalle nautiskelemaan! Myös satama ja hiekkalinnat tuli tsekkailtua, on ne vaan hienoja. Pitkästä aikaa näki noikin, viimeks oon ihastellut hiekkaveistoksia joskus pikkupirpanana.

Koska kuvia niiin paljon, tulossa part kakkonen ja ostokset videolla, mikäli kiinnostusta riittää!! See you soon :)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Midsömmäär

DSC_1496
justyd
DSC_1413
DSC_1393
DSC_1419
DSC_1550
DSC_1553
DSC_1568
DSC_1426
DSC_1602
DSC_1638
DSC_1681
DSC_1652
DSC_1674
DSC_1675
DSC_1709
DSC_1743
koko
DSC_1692

Tänä vuonna mun juhannussuunnitelmat oli auki oikeestaan ihan sinne perjantai-iltapäivään asti. Aamulla olin vielä töissä vikaa päivää ja sitten pyöräilin kotiin vajaat kolkyt kilsaa loman alkamisen kunniaksi! Ja hellettä oli, ihanaa... Illalla kuitenkin lähdin mökkeilemään kaveriporukan kanssa. Siinä uitiin, saunottiin, grillailtiin, syötiin, lauleskeltiin, soudeltiin auringonlaskussa, poltettiin kokko ja ihan vaan ihmeteltiin elämänmenoa. Oli kyllä huuikeen hauskaa miljoonista hyttysenpuremista huolimatta. Harmi kun tämmösiä mökkeilyjä tulee vietettyä liian harvoin isolla porukalla!

Nyt just tällä hetkellä oon Lappeenrannassa ja sulatellaan kaverin kanssa meijän tortilla-aterioita. Keli on ku sulhanen ja elämä hymyilee! Loma on alkanu, iho on ruskea, aurinko paistaa, oon ihanassa kaupungissa, en keksi mitään asiaa mistä pitäis stressata. Elämää parhaimmillaan.