maanantai 15. heinäkuuta 2013

Väsymystä, flunssaa, ylikuntoa?

DSC_1266

Mua on jo pidemmän aikaa vaivannut tukkoisuus, jaksamattomuus, väsymys ja semmonen pikkuflunssa. Tuntuu että täysin terveenä en oo ollut kokonaiseen vuoteen. Lenkillä saa köhiä limaa kurkusta ja joskus pelkkien rappustenkin käveleminen ylös hapottaa reisissä. Silti treeniä tehdessä ja kyykätessä isoilla painoilla jaksaa, kunhan on psyykannyt ittensä siihen tilanteeseen. Treenatessa jaksaa, mutta arjessa hyötyliikkuminen ja muu tekeminen tuntuu hirveen raskaalta. Ihan kuin koskaan ei olis liikkunutkaan ja kunto olis täys nolla.

PicMonkey Collage

Oon vähän huolestunut ja miettinyt että mitä tää voisi olla. Ylikunto on käynyt mielessä, mutta oon hylännyt ajatuksen kerta toisensa jälkeen. Enhän urheile mitään mielettömiä määriä, pidän lepopäiviä ja löysempiä viikkoja.. Varsinkin nyt kesällä oon ottanu oikeesti tosi rennosti. Rankempaa iikuntaa on kertynyt viikossa keskimäärin 5-6 tuntia, kun taas muina vuodenaikoina se saattaa olla lähellä kymmentä. Mulla on ollut käsitys että ylikuntoon vaaditaan ihan törkeitä määriä kovaa treeniä ja sitähän se mulla ei ole. Kuitenkin lueskelin aiheesta lisää ja oikeasti säikähdin sitä, miten paljon yhtäläisyyksiä löysin oireista. Pitkään vaivannut motivaation puute, voimattomuus, suorituskyvyn lasku, heikentynyt unensaanti, ruokahalun heittely, jatkuva flunssa.. Kaikki tuntuu natsaavan. Myös juttuja siitä, miten ylikunto voi vaivata ihan aktiiviliikkujaakin ilman sen suurempia treenimääriä.

DSC_0978

Tätä on kestänyt jo pidemmän aikaa, tämän vuoden alusta asti ainakin. Ja se mikä tässä on huolestuttavaa, on se, että vaihe on kestänyt niin kauan - jos tosiaan oon ylikuormitustilassa, toipuminen voi kestää KAUAN, ja mitään vuoden liikkumiskieltoja mun mielenterveys ei kyllä kestä. Turha silti lähteä vielä varmaksi toteamaan mitään vaan varailla kenties aikaa jonnekin ja tarkkailla nyt itseään. Myönnän, että en oo ehkä kuunnellut itteäni ja en voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni. Kipeenä olemisen jälkeen oon käyny lenkillä ehkä liian nopeasti tai puolikuntosena, liikkunut väsyneenä koska oon aatellut että "nyt mua vaan laiskottaa, kyllä mä oikeesti jaksan", vaikka kroppa on ollut väsynyt. Ja SILLOIN pitäisi levätä ja malttaa olla paikallaan. Oon ollut huono kuuntelemaan kroppaa ja nimenomaan erottamaan sen, että väsyttääkö mua oikeasti vai laiskottaako päätä. Sen verran itsepäinen ja päättäväinen olen, että harvoin jätän treeniä kesken tai jätän tekemättä jos oon suunnitellut. Jos näin teen, olo tuntuu luovuttajalta.

Esimerkiksi kävin muutama viikko sitten äitin kanssa aamulla pyörälenkillä ennen kunnon aamupalaa. Oli aika kuuma päivä ja aateltiin vetästä noin 35km lenkki. Pysähdyttiin jossain reilun 20km kohdalla tauolle ja musta tuntu vähän huonolta, join vettä ja söin vähän välipalapatukkaa. Polkeminen tuntu vähän raskaalta ja ei ollut semmosta draivia päällä mitä yleensä. Mulla oli mahdollisuus jättää lenkki kesken ja jatkaa autolla kotiin, joten päätin sitten tehdä niin (tai äiti päätti, kun vähän mainitsin sille että on huono olo :D). Ja kyllä muuten otti luonnolle ja heti 15min päästä tuntu että olis pitäny vaan polkea verenmaku suussa kotiin! Oon just tämmönen. Mutta nyt kun miettii niin ei olis ollut mitään järkeä. Olisin vaan puuduttanu itteni ihan täysin ja loppupäivänä en olis jaksanu tehdä mitään. Nytkin lenkkiä kerty sentään 20km ja se on ihan hyvä noin tyhjällä mahalla aamu kymmeneltä!

tsaua

Huolestuttaa, se on sanomattakin selvää. Jos tää nyt todetaan josku ylirasitukseksi niin tiedän kyllä varsin hyvin, että oma vika! Oon ajatellut liian kevyesti ja silleen että ei mulle voi mitään tulla koska en liiku niin paljoa. Ihan hyvin voi olla, oon vaan mennyt yli oman palautumiskyvyn. Ei mun fyysinen kunto oo samaa tasoa mitä huippu-urheilijoilla, joten enpä ehkä tarviikaan yhtä paljoa treeniä mitä ne saavuttaakseen ylikunnon. Right. Mutta, totta tosiaan, katsellaan tilannetta ja koitetaan ottaa rauhallisesti. Teki vaan mieli kirjoitella asiasta tänne ja samalla varoittaa muita. Tämmönen jatkuva voimattomuus ei tunnu hyvältä - treenaamaan oon lähtenyt enemmänkin psyykkisten voimien ansiosta kuin fyysisten. Oon päättänyt että lähden ja jaksan, joten lähden ja jaksan. Jos mun kroppa olis saanut päättää, tuskin olisin joka kerta lähtenyt.

Onko jollain teistä lukijoista kenties kokemusta ylikunnosta? Kuulen mielipiteitä ja kokemuksia enemmän ku mielelläni!

28 kommenttia:

  1. En tiiä onko mullakaan ylikuntoa, mutta kaikki noista 'oireista' natsaa munkin kohdalla. Mulla oli liikuntakieltoa tossa kolmisen kuukautta ja sen jälkeen ilman sen suurempia totutteluja suhahdin heti täys päiväseen treenaukseen että saisin kunnon takasin... en sitten tiiä oliko sekään paras vaihtoehto :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jännä juttu. Mulla ei liikuntakieltoja ole ollut mutta enpä tiedä langetettaisiinko semmosta, jos lääkärin juttusille menisin. Toi on kyllä just paha, pitäis osata alottaa rauhassa että kroppa tottuu taas rasitukseen mutta luultavasti itse tekisin ihan saman virheen :/

      Poista
    2. hei, halusin vaan kiittää ja kumartaa blogistasi oli helpottavaa ja voimauttavaa lukaista se etsiskellessäni tietoa/muita ylikunnosta kärsiviä ja sen läpi käyneitä. Itse hommasin sen ensimmäistä kertaa elämässäni, kunnollisen ja säännöllisen urheilun alotin n.3vuotta sitten ja nyt vasta se sitten iski 3kertaa 60min maksimitreeniä peräkkäin 1päivän palautumisella vei voiton lihaksista tosin syy miksi pelästyin oli että tila alkoi ihan normaalilla väsymisellä en juuri huomioinut lihaksia poltteli/kihelmöi ja vasta viikon jälkeen tuli kova kaikkien raajojen voimattomuus, jaloissa pahoiten koska jalka treeni on aina niin helppo lyödä yli:) lihakset on mega jäykät ja tahmeat, pienikin lihastyö vie hapoille, pieni tärinä ajoittain koko kropassa ja käsissä, itkuherkkyys ja ennen kaikkea kova harmitus siitä että tulevat treenit pelottaa, kuulun myös siihen ryhmään joka saa liikunnasta voimat jaksaakseen arjen tolkuissaan ja tätä on nyt kestänyt sitten jo 2 viikkoa, hieman aaltoillen tosin, mutta liikkumaan en ole viellä uskaltautunut. Keskittynyt vaan tankkaamaan ja huilimaan. Kai se olisi vaan otettava itseä niskasta ja tehtävä joku pieni kevyt juoksulenkki 10km sijaan ja yritettävä nousta pelon yli. Niin monesti kun olen syyllistynyt mainitsemaasi samaan ajatteluun, olenko nyt vaan laiska vai oikeasti väsynyt todeten että ei kun kuteet niskaan ja salille siitä se energia tulee viis 4 h yö unista ja vit maisesta työ päivästä:) otan vaan tänään matolla rauhassa ja juoksen vaan 7km joka äkkiä sitten on muuttunut 10km lenkiksi se verenmaku suussa, kun kerran tänne asti pääsin ni juostaan sitten. No se siitä ISO KIITOS ja hyviä jouluja :)

      Poista
    3. Kuulostaa todella tutulta! Mahtava juttu että tänne tiesi löysit, muiden kokemusten lukeminen on aina helpottavaa omalla tavallaan. Olen ite selvästi huomannut että oon ylikuntoon "taipuvainen" tyyppi juuri sen takia, että en osaa levätä välttämättä silloin kuin pitäisi. Pitäisi oppia paremmin tunnistamaan juuri se laiskuuden ja oikean väsymyksen ero ja raja.

      Ihanaa joulua ja kiitos pitkästä kommentistasi! Tsemppiä sulle, nyt joululoman ajan täyslepoa ja hyvää ruokaa ja rentoutumista - kyllä se siitä! Ens vuonna taas treenit maistuu :)

      Poista
  2. mulla ei kyllä oo kokemusta, mut mulla on rasitus vamma polves ja en voi liikkua niinkun haluan. Ota rauhassa oikeesti, koska tostakin toipuminen saattaa viedä kauan ja sit sua harmittaa oikeesti tosi paljon! Jos oot nyt vähä rennommi nii ehkä se menee ohi :) ootko miettiny eihä sulla oo alhanen hemoglobiini? koska sillon on tosi väsynyt ja ei jaksa tehdä liikuntasuorituksia eikä oiken oo nälkä. Käy mittaa se eka nii siinäkin voi olla syy !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki liikkumista estävät vammat ja oireet on kyllä niin ikäviä! Ehkä kauheimpia ikinä :( mutta pitää oikeesti ottaa ja oon päättänyt että pidän nyt kunnolla taukoa kovasta treenistä, parantelen itteni ja katon miltä tuntuu. Mulla on kyllä aina ollu tosi korkea ja hyvä hemoglobiini joten en usko, mut olis varmaan hyvä mitata!

      Poista
  3. Mulla oli tuo sama että flunssa todella kauan ja en jaksanut tehdä askareita pelkästään urheilla. Puolen vuoden jälkeen mentiin lääkäriin ja ne totes vaan et mul ei oo ylikuntoa vaan kaikkea muuta mahdollista kuten keuhkoputkentulehdus, mykoplasma, ja joku sairaus mitä en edes muista joten jos sulla on sama niin varaudu et syöt antibiootteja monta kuukautta kuten minä ja urheilu oli silloin kielletty ://

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kuulostais maholliselta munkin kohdalla, just tuntuu että mykoplasma on ollu jo pidemmän aikaa ja varmasti jotain muutakin pienempää. Ylikuntoon en jotenki usko kuitenkaan. Kuulostaa pahalta, en kyllä toivois tommosta kellekään :(

      Poista
  4. Oletko jo tehnyt postausta terveellisestä ruokavaliosta ? Sellanen ois mun mielestä kiva ja sopis hyvin näihin upeisiin kuntoilupostauksiin :))

    Mulla on ongelmana se kun päätän että 'nyt mä kuntoilen itseni kuolleeksi' (ei siis kirjaimellisesti mutta niin :D) jaksan kuntoilla hyvin ehkä viitisen minuuttia, sitten kiinnostus lopahtaa. Kroppa kyllä jaksaisi vielä, mutta ei enää kiinnosta. Sitten vähitellen siirryn vaikka tietokoneen tai kirjan ääreen. Tää on tosi rasittavaa ! Tarvitsisin motivaatiota ja kunnon urheilupäiväkirjaa. Kun kerron kavereille että 'haluaisin urheilla enemmän' tai että 'täytyisi varmaan hommata painoja jotta voisi treenata' sanovat kaverit että olen jo alipainoinen, ei mun pitäisi treenata silleen. Mä en laihduta, paino saa pysyä samana, mutta mua ärsyttää löysät läskit reisissä ja mahassa. Lihaksetkin olis ihan mukava omistaa. Se sun vatsalihastreeni postaus oli aivan mahtava, ja tein sitä pari kertaa viikossa, kunnes ei enää kiinnostanut. Pelaan kyllä jalkapalloa ja harkat on kaksi kertaa viikossa. Mein treenit vaan on todella tylsiä ja turhan tuntuisia tai ihan liian kovaa rääkkiä jossa meinaa oikeesti keuhkot puhjeta. Mutta siis olisko sulla mitään apua motivaation puutteeseen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo tainnut tehdä, mutta laitetaan harkintaan, jospa semmonen jossain vaiheessa tulis tehtyä :) kiitos ideasta!

      Hmm, mun vinkit on että et aseta itselles liian korkeita tavoitteita tai just ajattele noin että nyt rääkkäät itseäs näin ja näin paljon, vaan etit itelles semmosen urheilumuodon mistä tykkäät. Sellasta hommaa jaksaa tehdä äärirajoille asti ja niiden ulkopuolellekin, mistä oikeesti tykkää! Jos vihaat juoksemista, tuskin koskaan pystyt treenaamaan sitä niin täysillä että saisit kaikkia tehoja irti. Jos taas rakastat futista niin siellä jaksat haastaakin itseäsi. Aseta tavoitteita, mut pieniä semmosia, mitä kohti tähtäät. On aina helpompi jatkaa eteenpäin kun saavutat jonkun pienen tavoitteen, kuin että asettaisit heti tavotteeksi puolimaratonin. Avainjuttu siis tiivistettynä: eti semmonen urheilumuoto tai laji mistä tykkäät, VAIHTELE treenejä, mee fiiliksen mukaan mutta oo myös tiukkana itelles ja älä anna periks sille äänelle päässä joka sanoo että ei enää huvita! Tsempit täältäkin :)

      Poista
  5. Valitettavasti se ei oo noin yksinkertaista. Ylikunto voi tulla silloinkin, jos eksyy treenaan puolikuntoisena. Käyppä lääkäriss tarkistamassa asia, ja toivotaan, että olo paranee=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, pitää ottaa kunnolla lepoa ja sitten katella miten paluu normirytmiin sujuu :)

      Poista
  6. Mulla on ollu vähä samalaisia oireita ku sulla.. Oon sairastellu yli vuoden tai no mulla on ollu vammoja jollon liikunta oli kiellettyä ja sit ku palasin takas treenailee, mun innostus lopahti täysin, tuntu että mä oon ihan surkee eikä musta oo enää mihinkää. Kävin silti treeneissä ja näin, sit löysin taas motivaation ja luin sun vatsalihas treeni-postauksen, tein niitä liikkeitä monia viikkoja ja tuloksia tuli, sitte se iski, jumalaton flunssa joka kesti kolme viikkoo & tein silti lihaskuntoo ja nyt vasta oon tajunnu et siinä ei ollu mitää järkee, sen jälkee oon ollukki iha uuvuksissa, pikkuhiljaa oon kyl taas jo jaksanu ja pystynykki tekemää vähä kerrallaa, mut silti!

    Kannattaa muistaa se terveys! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kuulostaa pahalta! Se on just se että vaikka kuinka olis intoa ja motivaatiota MUTTA oot puolikuntosena ja kipeenä, niin ei ikinä! Kipeenä treenaamisesta ei oo mitään muuta kuin haittaa. Kantapään kautta oppii, toivottavasti nyt sulla ei tullut mitään sen pahempaa ja menee oireet ohi! Samaa toivon omalla kohdallakin :)

      Poista
  7. Mulla ei oo kokemusta tommosesta, mutta toivon et asia selviää sun kohilta. Kuitenkin, kun olen ymmärtäny että treenailet paljon ja rakastat liikkua, niin mikään liikuntakielto ei sua varmasti miellyttäis. Oon viel sen verta nuori, et liikun kyllä ja käyn välillä lenkillä ja harrastan urheiluu mut en halua alkaa urheilla liikaa, koska pelkään et sitten iskee joku syömishäiriö tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, urheilu on iso henkireikä ja ihan "välttämätöntä" mulle! Pakko kuitenkin osata rauhottua sillon kun on pakko, ylikunto tai kipeenä treenaaminen ei oo leikin asia. Se on just oikea ja ennen kaikkea TERVE asenne, arvostan! Pidä siitä kiinni :)

      Poista
  8. Löysin sun blogin eilen... Ja tää on aivan mahtava! :) oon ite kans saman ikänen ja liikunnallinen ja täältä löytyy tosi paljon vinkkejä:)
    Toivottavasti löydät tähän sun ongelmaas pian ratkasun, tsemppii :)

    Kysyisin kuitenki tosta sun toukokuun lopulla julkasusta vatsalihastreenistä ni teetkö sen läpi kerran vai kuinka monta? :D kiitti jos vastaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanaa, aivan mahtava kuulla että uusia ihmisiä löytää tänne ja löytää vielä itelleenkin jotain hyödyllistä! :-) toivon samaa, eiköhän tää tästä!

      Ite teen sen yleensä kaks kertaa läpi, joskus kolmekin! Kertakin riittää jos ei oo aikaa tai tuntuu pahalta, mutta kaks on semmonen hyvä ja tehokas :)

      Poista
  9. Sun tilanne kuulostaa kyllä niin ärsyttävän kakspiippuselta asialta! Mutta jos tuo ylikunnon puolelle on mennyt, tai sitten moniin sairauksiin, kuten aiemmalla kommentoijalla oli, niin suosittelin käymään jollakin urheilulääkärillä. Selität sille kaiken perinpohjaisesti, etkä anna periksi ennen kuin sun tilanne on saatu ratkaistua!

    Ja eihän kyseessä välttämättä ole edes mitään vakavaa, mutta suosittelisin varmuuden vuoksi asian tutkimista - ettei menisi ainakaan pahempaan päin!

    Pikaista toipumista, yritä iloita arjen pienistä asioista - sä olet vahva tyttö! :))

    Karita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanohan muuta, vaikee tilanne, mutta eiköhän asioilla oo tapana järjestyä tässäkin tilanteessa! Rauhallisesti otetaan seuraavat viikot ja tervehdyn rauhassa tästä flunssasta, nautin kesästä :) ilman kovaa treeniä jos se siihen vaaditaan!

      Niinpä, asia on just näin :) parempi miettiä ja herätä ajoissa ettei liian myöhään! Kiitos tosi paljon, ihana ja voimaannuttava kommentti! ♥

      Poista
  10. Ei siihen ylikuntoon kuole vaik sattuis oleenki se. Kyl siit selvii, sillo on vaa pakko pystyy rauhottaan liikkumista. :) Oot kyl nii sporttinen ja nätti et :)

    Tunnettiin joskus aikojensaatos mutta eipä olla nähty enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään, mutta ei se silti oo leikin asia ja parempi tosiaan havaita ajoissa tämmösiä oireita ja miettiä mikä mättää :) mutta voii kiitos paljon :)

      Nyt alko kyllä kiinnostamaan, että kuka siellä kirjoittelee? :)

      Poista
  11. miten oot saanu ton ku kopioi tekstiä et se maalatun tekstin taustaväri muuttuu pinkiks? :-) ja aiheeseen liittyen, lepää ja ota iisisti! jos sulla todetaan ylikunto tai joku muu tämmöne , saat liikuntakiellon ja sit sua kaduttaa ku et ottanu rennosti :(. jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkaappa ohjeet tästä: http://koodiapu.blogspot.fi/2013/02/tekstin-maalauksen-muokkaaminen.html :)!

      Näin teen, kiitos tsempistä ♥ nyt on se aika ku oikeesti pitää ottaa järki käteen ja levätä :)

      Poista
  12. wou! tulin vaan sanomaan että näytät vanhemmalta mitä oot (:

    toivottavasti selviää mikä sua vaivaa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa :D! no et oo kyllä ensimmäinen joka sanoo :) niinpä, eiköhän joo!

      Poista
  13. Mulla oli tän vuoden alussa ylikunto, ja kun harrastan kilpauintia 6 kertaa viikossa, altaadsa olin aina ihan poikki, mutta kuivatreeneissä (lenkit/jumpat) olin ihan huippu vireessä, ja vaikka valmentaja käski kaikkien syödä hyvin ja levätä, mä lähdin aina treenien jälkeen lenkille, enkä kuunnellut omaa kroppaani! Loppujen lopuks valmentaja huomas mun ylikunnon, joten se piti mulle pienen "puhuttelun":D ja siitä ylikunnosta seuras esimerkiks se, ettei kisoissa ajat parantunu enää samaan malliin jne. Mulla ei ollu ihan noin pahaks päässy, kun mitä sulla nyt luultavasti on, mutta muista levätä ja pidättäytyä liikunnasta hetkeks niin kyllä se siitä kohta:)!
    By the way, ihana blogi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, no mutta onneks sulla meni ohi ja ongelma on nyt selätetty! Mä oon taas päässyt takaisin pikkuhiljaa liikunnan pariin ja tuntuu että toi ongelma on taas ohi, eli tuskin oli kysymys ylikunnosta :) väsymystä ja stressiä vaan sitäkin enemmän!

      Kiitos paljon ihanista kommenteista! ♥

      Poista