torstai 30. tammikuuta 2014

Opiskelumenestyksen salaisuudet

9586676657_4ef3322e0b_c

Usein multa kysytään, että miten oikein opiskelen kun saan niin hyviä numeroita. "HIKKE!!!"- huutelut on tuttuja jo ala-asteelta ja niille on oppinut pyörittelemään päätään. Kaikki ei kuitenkaan aina ole niin mustavalkoista. Opiskeleminen ja uusien asioiden oppiminen on ollut aina mulle tosi helppoa, mukavaa ja vaivatonta. Ihan koulun ulkopuolellakin - koen uuden oppimisen mukavaksi haasteeksi enkä stressaavaksi tai mahdottomaksi. Myönteinen asenne oppimiseen on varmasti ollut yksi suurimmista vaikuttajista siinä, miksi opin helposti ja nopeasti ja sen kautta menestyn myös koulussa.

Hyvä muisti mulla on ollut aina, ja erilaiset tiedot jäävät mun päähän ja esimerkiksi liikkeet lihasmuistiin. Nyt lukiossa oon huomannut, että mulla on myös jonkun sortin valokuvamuisti - jos muistan jonkun kirjan sivun tai etenkin jonkun kuvan samalta sivulta, muistan oikeastaan kaiken mitä sivulla lukee ja mitä aihetta asia käsittelee. Kätevää, kyllä, varsinkin esseitä kirjoittaessa kun pitää palautella mieleen isompia kokonaisuuksia.

student

Hyvän muistin lisäksi osaan kirjoittaa - kirjoittaminen on mulle yhtä helppoa kuin käveleminen ja ilmaisen itseäni ja tietojani selkeesti paremmin tekstin kautta. Usein ärsyttää, että jonkun asian osais muotoilla paremmin tekstinä kuin sanoa ääneen. Tulee tilanteita, milloin ajattelen että näin tän kirjottaisin, mutta miten ihmeessä sanon sen? Jotenkin kirjoittaminen ja puhuminen on mulle kuin kaksi eri kieltä.

Koska kirjoittaminen sujuu, esseet ja muut pitkät vastaukset ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Löydän oikeat sanat paljoakaan miettimättä ja tekstin jäsentely tulee automaattisesti. Vaikka aina painotetaan esseiden suunnittelua ennen kirjoitamista, itse en koe sitä tarpeelliseksi. Joillakin suunnittelu taas voi olla välttämätöntä ja vaikuttaa olennaisesti vastaukseen. Mulle taas riittää, että luen aiheen mistä pitää kirjoittaa, uppoudun hetkeksi miettimään asiaa ja sitten alan kirjoittaa. Käsitekartta aiheesta on kattavana mun päässä, eikä se häviä sieltä sillä aikaa kuin kirjoitan - päinvastoin - yleensä se vaan kasvaa kun asioita muistuu koko ajan lisää mieleen.

student2

Mietin välillä huvittuneena, että kenen lukiolaisen mielestä koulunkäynti on oikeesti mukavaa. Tuntuu että aina kaikki valittaa että ei jaksa, tylsää, ei kiinnosta, koeviikot on kuolemaa, olispa jo ohi, kunhan läpi pääsee. Jep, varmasti lukiossa on myös niitä joiden oli ikään kuin "pakko" valita se vaihtoehto ja siksi moti ei ehkä oo korkeimmillaan. Siellä kuitenkin on myös mun tietääkseni niitä, jotka on ihan vapaaehtoisesti sen valinneet. Miksei opiskelu ja uuden oppiminen vois olla hauskaa? Ihmetyttää, miksi koulusta on tehty niin suuri mörkö. Tottakai lukiossa on sellaisia aineita mitkä ei kiinnosta ja pakolliset kurssit mennään enemmänkin suorittamalla läpi, kuin halulla oikeasti oppia. On niitä mullakin! Miksi joillakin tuntuu sitten olevan joka aineen kohdalla sama ongelma - eikö mikään sit kiinnosta?

Omasta mielestäni opiskelu on tosi mukavaa. Pari päivää sitten bilsan koealuetta lueskellessani lukeminen oikeasti tuntu mielenkiintoselta ja kivalta. Bilsa on yks mun lempiaineista ja siihen mulla on älyttömän suuri motivaatio, koska aion sen myös kirjoittaa ja tiedän sitä tarvitsevani tulevaisuudessa. Huvittuneena ajattelin, että monen mielestä oon varmasti pähkähullu. En suoraan sanottuna ole koskaan kuullu, että joku olis sanonut lukeneensa innolla kokeisiin.

8717039385_b123333870_c

Mun suurimmat vahvuudet on aito kiinnostus oppimista kohtaan ja sen kokeminen mukavaksi. Hyvä muisti auttaa muistamaan edellisiä juttuja ja yhdistämään niitä vanhoihin, jo opittuihin juttuihin. Kirjoittaminen auttaa älyttömästi, ihan jokaikisen aineen kohdalla. Saattaa ehkä tuntua epäreilulta, että mulla on näitä vahvuuksia mitkä tekee hommasta melkeinpä helppoa. Mun ei tarvitse kuluttaa todellakaan kaikkea vapaa-aikaani koulujuttujen kanssa, vaan pieni tehokas aika riittää. Koulu ei ole mulla tärkeysjärjestyksessä se ensimmäinen, vaan oma hyvinvointi. Siihen tottakai liittyy myös se, että koulussa menee hyvin.

Tämä postaus osuikin sopivasti koeviikon keskelle ja varmasti monella on parasta aikaa meneillään valmistautuminen johonkin kokeeseen. Mulla oli maanantaina matikka, keskiviikkona biologia ja tänään historia. Huomenna musiikki ja ensi viikolla vielä yhteiskuntaoppi ja englanti. Miten sitten luen koeviikolla? Mun koeviikon urakkaa helpottaa sanoinkuvaamattomasti se, että oon ollut koko kurssin ajan aktiivisesti perillä mitä ollaan käyty ja lukenut kappaleet tunnin jälkeen. For real, muuta ei vaadita siihen että sun stressi on sata kertaa pienempi koeviikolla ja että opit asiat. Jos muutaman sivun lukeminen koulun jälkeen tuntuu ylivoimaiselta ja hirveältä, mieti mitkä on sun fiilikset kun koeviikko koittaa. Ja sitten luet vaan sen kappaleen.

9586676921_ee15e466c5_c

Mun kokeisiinlukutekniikka on muotoutunut pikkuhiljaa, ja nyt tiedän tasan tarkkaan mikä mulle sopii. Noudatan melkein aina samaa kaavaa. Koska opin kaikista parhaiten niin että kirjoitan itse asioita ylös mitä osaan ja muistan, kirjoitan myös kokeisiin valmistautuessa. Reaaliaineissa luen ensin pidemmän pätkän kirjasta, jonkun kokonaisuuden, ja sitten kirjoittelen siitä jonkunlaisen tiivistelmän. Vähän ku kirjottaisin esseetä aiheesta. Helpottaa huomattavasti koetilanteessa, kun oot jo tavallaan kirjottanut aiheesta. Matikassa lasken jos tarpeellista, kielissä perus kieliopin ja sanaston kertaamiset.

Muistettakoon, että jokaisella on eri tapa oppia ja erilaiset valmiudet ja resurssit oppimiseen. Joillain on oppimisvaikeuksia, mikä on oikeesti tosi harmillista. Toiset vaan joutuu tekemään enemmän töitä kuin toiset ja jotkut saa hyviä numeroja paljon helpommin. Kaikilla on siltikin mahdollisuus pärjätä ja tehdä opiskelusta mukavaa, jos vaan haluaa! Muistetaan tämä eikä masennuta, kun tuntuu ettei kaikki heti suju täydellisesti.

maanantai 27. tammikuuta 2014

VIDEO: Windy day



Näin talven keskellä pitää muistella vähän syksyäkin - ja julkaista vihdoin tämä luontovideo. Tämä on kuvattu muistaakseni Eino-myrskypäivänä, kun äitin kanssa lähettiin ulos seikkailemaan. Ulkona oli tosiaan niin kauhee tuuli että meinasin kirjaimellisesti lähteä pari kertaa tuulenpuuskan mukaan! Metsästä oli just varmaan vaan vajaita tunteja sitten kaatunu iso kuusi kun mentiin tonne kuvailemaan. Jälkeenpäin tajuttiin, että onneks ei saatu puita niskaamme!

Pidemmittä puheitta - nauttikaahan videosta ja heittäkää kommenttia!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Snoukkatyttö

2

Ajattelin kertoa näin (vihdoinkin) keskellä talvisinta talvea vähän mun lumilautailuharrastuksesta. Harrastuksia mulla on todella paljon, mikä on mun mielestä vaan ja ainoastaan hyvä juttu! Aina löytää jotain tekemistä vapaa-ajalle ja välillä kaipais ehkä lisääkin, että ehtis tehdä kaikkea mistä nauttii. Lumilautailu on yks mun vanhimmista harrastuksista, ja se on yksi syy siihen miksi rakastan talvea ja lunta, miks rakastan vauhtia, hurjia tilanteita ja ehkä vähän riskialttiitakin kokemuksia.

Oon asunut samassa talossa, samassa kylässä kaikki nämä 16 vuotta, 4 kuukautta ja vähän päälle. Kylä jossa asun, on todella todella pieni, arviolta 50 vakituisen asukkaan paikka. Sen takia ei uskoisi, että täällä voi olla jotain niinkin suurta kuin pieni ja viihtyisä laskettelukeskus - kilometrin päässä omalta kotiovelta. Kun tämä tyttö täytti neljä vuotta vai olikohan ihan sitäkään, iskettiin jalkoihin pienet monot ja ensimmäiset, siskojen vanhat laskettelusukset. Se oli mun ensimmäinen laskukausi, silloin vielä turvallisesti iskän suksien välissä viipottaen. Nyt lasketaan jo kolmattatoista.

Kuusivuotiaana tönköt suksimonot vaihtui lautamonoihin, ja taisin ihastua niiden pehmeyteen ja mukavuuteen - niistä en ole sen jälkeen luopunut tai takaisin vaihtanut. Ensimmäinen, sininen Crazy Creek-lauta on tallessa vieläkin. Olin tosi sitkee opettelemaan, ja koulun jälkeen suuntasin usein mäkeen ihan itsekseni. Mäessä tuskin oli kovin montaa muuta keskiviikko-iltana. Kovin selkeessä muistissa ei ole noi ajat kymmenen vuotta sitten enkä siks muista opettelun olleen mitenkään kauheen vaikeeta. Varmasti kaaduin ja itkin, verta tuli nenästä, ilmat meni pihalle ja hissi sammutettiin mun takia miljoona kertaa mutta kukaan ei opi kokematta noita.

4

Välillä kun aina kokeilee suksilla laskemista, olo tuntuu sata kertaa huterammalta ja se että jalat on eri kapineissa kiinni tuntuu mahdottomalta hallita. Hauska huomata, miten tottumiskysymys tääkin on! Joitakin vuosia sitten löysin myös snowskaten, johon hurahdin täysin. Haastava mutta huikee! Se on siis skeittilauta, jossa on suksi pohjassa (on myös suksettomia versioita). Sillä laskeminen sujuu kanssa melkosen luontevasti nyt ja skeitti on kivaa vaihtelua rinteessä laudan sijasta. Kokeilkaa ihmeessä!

Lautailussa on aina ollut parasta varmasti se vauhdin huuma ja tietty hurjapäisyys, jotka on kummatkin mun luonteessa. Rakastan kovaa vauhtia ja teen asiatkin usein samalla tyylillä, ja joskus pitää ehkä kokeilla vähän uhkarohkeitakin juttuja. Mutta milloin siitä isoimmasta boksista uskaltaa hypätä, jos ei kokeile sitä ekaa kertaa vähän ehkä jalat täristen? Onnistumisen tunteet ja ittensä ylittämiset on kanssa tosi isoja fiiliksiä mitä tulee laskemiseen. Muistan miten oon osallistunut meidän hiihtokeskuksen hyppykisoihin ja miten sairaasti se jännitti! Mutta, suunnilleen ainoana tyttölaskijana voit olla varma että sä ja sun hyppys muistetaan aika pitkäänkin. Sekin on siistiä, pakko myöntää.

1

Tän harrastuksen kautta oon saanut myös uusia kavereita ja ystäviäkin - Roosa parhaimmistona yläpuolella (alempana astetta vanhemmat kuvat)! En muista miten tarkalleen tutustuttiin mutta eksyttiin samaan hissiin ja juttelemaan hepoista (oltiin molemmat true heppatyttöjä silloin)! Siitä lähtien Roosa on ollut parasta rinneseuraa läpi vuosien ja vieläkin mulle yks parhaimmista ystävistä. Rinteessä on naurettu, itketty, kaaduttu, eksytty, törmäilty, snowskeittailtu ja koettu ties mitä muuta Roosan kanssa. Myös sen ulkopuolella!

Love you ♥

Oon miettinyt monesti että kuinka hyvä musta olis voinut tulla, jos oisin vaan treenannu kauheesti temppuja ja halunnu kehittyä ja kisata. En kuitenkaan koskaan oo kokenut että kilpaileminen tai laskeminen siinä mielessä olis mulle se pääasia - pääasia on hauskanpito ja mun mielestä se melkeinpä loppuu siihen, jos hommasta tehdään liian vakavaa. Jotkut tottakai nauttii siitä, mutta mä en koe sitä omaksi jutuksi. Lautaileminen on mulle yhtä helppoa kuin käveleminen, mutta mitään päättömiä temppuja en vaan oo opetellut vetämään. Tottakai olis huikeeta osata, mutta toisaalta aina voi opetella lisää jos siltä tuntuu. Kynnys ehkä vaan kasvaa koko ajan - en usko että kuuskymppisenä heitellään korkkeja ihan yhtä vetreesti :-D

5

Sen myötä kun on tullut lisää ikää, laskeminen on ehkä jäänyt koko ajan vähän vähemmälle. Aste asteelta. Kaveritkaan ei enää viihdy yhtä hyvin mäessä, itsesuojeluvaistoa tulee ehkä koko ajan lisää ja aikaa kuluukin muissa jutuissa. Ehkä myös se että ei koe hommaa niin tavoitteelliseksi, ei oo ehkä mitään kehitettävää tai sellaista kunnianhimoa laskemisen suhteen, vaikuttaa. Nyt kuitenkin kun rinne aukes viime viikonloppuna, oli ihan älytön fiilis vaan laskea. Fiilistellä sitä miten kotoisaks olosi tunnet rinteessä ja miten kantit reagoi tampatun rinteen pintaan. Lapsuuden viboja, hyviä muistoja.

En oo koskaan kaatunut pahasti tai satuttanut itteäni mäessä mikä ehkä johtuu siitä että en oo hirveen uhkarohkeasti kokeillutkaan. Jos olisin, olisin varmasti parempi mutta ehkä myös enemmän ruhjeilla - kumpi sitten parempi, en tiedä! Laskeminen on kuitenkin aika riskialtis laji riippuen tietysti tyylistä millä laskee. Mä oon ollut ehkä aina enemmänkin uhkarohkea jossain offareilla keskellä metsää, missä lauta on voinu saada osumaa törmäillessä puihin (ja ehkä minäkin vähän) ja oksat on vaan raapinu naamaa vauhdin ollessa vähän liianki kova. Puuterilumessa laskeminen ja kallioilta hyppiminen on mun mielestä sellaista vauhtia mitä laskemisesta kaipaan.

3

Löytyykö sieltä muita snoukkaajia tai laskettelijoita?
Mitä fiiliksiä te tunnette, kun iskette laskukamat niskaan ja suuntaatte rinteeseen?


maanantai 20. tammikuuta 2014

Viime viikon treenikatsaus

11

Pitkästä aikaa katsaus mun treeniviikkoon! Viime viikko oli treenailujen osalta niin huikeen hyvä että pakko jakaa vähän fiiliksiä tänne bloginkin puolelle. Toisaalta harmi että tänne eksyy sit yleensä vaan ne parhaimmat viikot, jostain syystä sillon kun on ollu hyvä buusti päällä niin tännekin saa aikaiseksi laittaa. Tykkään kuitenkin tuoda myös sitä toista puolta esille ja vaikeempiakin hetkiä elämästä.

Urheilun kanssa on aina niitä huonojakin vaiheita, joskus paljonkin! Ei oo motivaatiota, salille lähteminen tuntuu inhottavimmalta vaihtoehdolta ikinä ja tekis mieli vetää herkkuja kaksin käsin. Pitää muistaa, että näitä vaiheita on ihan kaikilla! Turhan usein kaikista fitnessblogeistakin saa vaan sellaisen kuvan, että bloggaajilla on ollu aina vaan niin hyviä treenejä, aina kulkee sairaan hyvin, kehitystä tapahtuu ja motivaatio on huipussaan. Ei se kuitenkaan ihan näin mene - niistä huonommista päivistä ei vaan paljoa puhuta.

Tsemppaako tää sitten ketään, vai päinvastoin tunteeko tossa itsensä surkimukseksi? Itse ainakin tykkään lukea sellaisia blogeja, missä myös rehellisesti kerrotaan vastonkäymisistä eikä kaikki oo aina niin täydellistä. Tässä vähän mietinnän aihetta.

23

MAANANTAI: Salitreeni rinta, ojentaja, olkapää 1h 15min
Yleensä alotan viikon aina jalkatreenillä, mut maanantaina oli vaan enemmän fiilistä käsipäivään. Ja olipa muuten hyvä treeni! Penkkiä ja flyersiä käsipainoilla rinnalle, ojentajille kapeeta penkkiä ja ranskalaista taljassa ja ojentajille pystypunnerrusta ja vipareita. Hyvältä tuntu ja otti just oikeisiin lihaksiin. Ei kuitenkaa tullu paikat kipeiks pahemmin, on tullu siis noita lihaksia hermotettua sopivasti!

TIISTAI: Salitreeni jalat, vatsoja 1h 20min
Jalkojen vuoro ja toinen kerta uudella ohjelmalla. Huh huh! Paras treeni kyllä vähään aikaan. Etukyykkyä, yhden jalan kyykkyä smithissä, yhden jalan prässiä (ah mikä liike!), mavea ja sen sellasta. Voin kertoa, että kävely sattu vielä lauantainakin, sen verran tuli peba ja koivet kipeiksi. Jalkojen päälle vielä muutamat sykettä kohottavat liikkeet ja vatsoja.

KESKIVIIKKO: Bodycombat 1h
Pitkästä aikaa taas combattiin Heidin kanssa! Vähän uus ohjelma vielä hakusessa mutta kyllä se siitä taas lähti. Ihana oli päästä hakkaamaan ja hyppimään, combatti on kyllä ihan lemppari! Tää pitää koittaa mahduttaa kyllä aina viikkoon, kivaa vaihtelua.

14

TORSTAI: Kahvakuula 1h, Jooga 1h
Tavallista enemmän kävin nyt ryhmäliikunnoissa, yleensä tulee kulutettua enemmän salin puolta. Kahvakuula oli aivan huikee! Mulla on ryhmäliikunnoissa lihaskuntotunneilla aina vähän semmonen fiilis että plääh, ei saa tarpeeks irti ja ite pystyis tekemään tehokkaammin. Toi kyllä muutti mun fiiliksiä siitä.. Lopputunnin tabata-sykkeenkohotus puristi viimeistään kaikki mehuset irti :-D kahvakuulan jälkeen kävin tsekkaamassa salin uutuuden joogan, mikä ei ihan mua vakuuttanut

PERJANTAI: Lepo
Ansaittua lepopäivää vaikka aluks sunnittelin selkä/hauispuntin tälle päivälle.

LAUANTAI: Kävelylenkki 3km/30min, vatsoja ja venyttelyä 20min
Kotona äitin kanssa pieni happihyppely kirpeessä pakkasessa ja sen jälkeen vähän vatsoja ja paikkojen venyttelemistä

SUNNUNTAI: 1h HIIT, Jillian Michaels/Banish fat boost metabolism
Mun vakkaritreeniksi vakiintunut Jillianin cardiotreeni on kyllä huikee! En ollu vähään aikaan kuitenkaa tehny ja ai että se fiilis kun huomasit miten eri lailla kulki. Joko se on tän ruokavalion ansiota tai sitten kunto on kasvanu ihan kohisten. Suosittelen kyllä tätä jumppaa, en oo kyllästynyt tän parin vuoden aikana mitä oon tätä jo aktiivisesti tehnyt. Videoon tästä!



Hyvästä viikosta on hyvä jatkaa. Samanlainen fiilis ja tuntuma jatku tänään jalkatreenissä ja sai iskee lisää painoja. Kertokaahan mitä toiveita teillä olis näitä urheilujuttuja koskien vai onko mitään erityistä? Pari aihetta mulla on itellänikin jo suunnitelmissa mistä voisin ehkä kirjoittaa, mutta teidän toiveet menee tietenkin etusijalle. Ehdotuksia rohkeesti tulemaan!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Vadelma-suklaa-raakakakku

DSC_0138

Kokeilin raakakakun tekoa ensimmäistä kertaa elämässäni, kun tarkoituksena oli tehdä raakasuklaata. Valmistinkin samantien kokonaisen kakun, ja en kyllä kadu ollenkaan. Kakku oli nimittäin täysosuma. Niin, niin hyvää! Kyllä voi paleoruokavaliollakin herkutella, ja vielä jollain noin hyvällä.. Olisin voinut syödä koko kakun yhdeltä istumalta, niin herkkua se oli. Tiedättekö sen tyytyväisyyden tunteen, kun teet jotain ensimmäistä kertaa ja se ihan todella onnistuu. Täydellistä.

DSC_0141

Vadelma-suklaakakku

Pohja
3dl pähkinöitä (itse käytin cashewpähkinöitä ja manteleita)
3dl taateleita
1dl raakakaakaojauhetta
1/2tl suolaa
ripaus chiliä
vadelmia

Jauha pohjan ainekset vadelmia lukuun ottamatta tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa tasaiseksi, sekaan saa jäädä rouhetta. Painele taikina tiiviisti pienen leivinpaperilla pingotetun irtopohjavuoan tai piirasvuoan pohjalle sekä reunoille. Lisää pohjan päälle vadelmia.

Suklaakuorrute
2dl kaakaojauhetta
1dl hunajaa
1dl sulaa kookosöljyä
3-4rkl lämmintä vettä

Sekoita ainekset sileäksi seokseksi ja kaada suklaakuorrute vadelmien päälle. Koristele kakku esim. pähkinärouheella tai kuivatuilla marjoilla. Anna kakun olla hetki jääkaapissa ta pakastimessa, jotta kuorrute jähmettyy.

DSC_0148

Kaiken lisäksi tän kakun tekeminen on todella helppoa eikä se vaadi mitään monien kymmenien eurojen superfoodeja. Kaikkia aineksia löytää hyvin perusmarketista. En tiedä, miksen ennen oo kokeillut raakakakkujen tekemistä - jotenkin ne on olleet vähän vieraita mulle. Älyttömän nerokas keksintö kuitenkin, ja niin namia! Kylläpä nyt näitä hyviä ja terveellisempiä reseptejä löytyy ja sen mukaan eksyy tänne blogiinkin. Tästä voin kyllä kiittää viljatonta ja maidotonta ruokavaliota, jonka ansiosta lähtee soveltamaan ja kokeilemaan uutta!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Jäätävän kaunista

DSC_0091
DSC_0005
DSC_0058
DSC_0034
DSC_0018
DSC_0113
DSC_0069
DSC_0071
DSC_0043
bird

Oon kyllä todellakin tiedostanut tällä viikolla, että kelit on muuttunu kertaheitolla: pakkanen, lumi ja aurinko on vaan ihan uskomaton kombo ja jos yks puuttuu, homma ei ole täydellinen. Siltikin koin jotain ihan älyttömiä fiiliksiä, kun tänä aamuna heräsin täältä ihan kotikotoa landelta. Nostin verhon mun huoneen ikkunan edestä joka on korkein paikka meidän kaksikerroksisessa talossa (talo on lisäksi vielä mäen päällä, josta näkee kauas kylälle) ja sokaistuin - ensinnäkin huikeesta auringonpaisteesta, sen jälkeen lumen kimalluksesta ja lopulta noiden molempien yhdistelmästä. Se maisema oli jotain niin kaunista. Kaupunkimaisemat verrattuna tuohon ei ole kyllä mitään. Kaupungissa asumisen jälkeen osaa kyllä arvostaa moninkertaisesti luontoa ja näkymiä täällä.

En voinut tietenkään missata tuollaisia valokuvauskelejä, joten aamutouhujen jälkeen puin toppaa ja karvalakkia päälle ja lähdin ulos miinus kuuteentoista michelinukon näköisenä. Sormethan siinä jäätyi vaikka hanskoja en kertaakaan ottanut pois käsistä, ja sisälle palatessa kieriskelin vauva-asennossa lattialla kun sormiin sattui niin maan vietävästi :-D noh, yhdet jäätyneet sormet oli ehkä näiden kuvien arvoista. Talvi on ihanaa ja en aio valittaa tästä pakkasesta kyllä yhtään, sen verran on kunnon talvea kaivattu! Tänään aukesi myös viereinen laskettelukeskus ja vihdoin pääsee availemaan laskukautta tää on elämää!

Ihanaa talviviikonloppua kaikille!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Terveellinen kukkakaalipizza

Mun viljaton ja maidoton paleoruokavalio etenee erittäin hyvin! Fiilis on kevyt ja energiaa riittää jotenkin ihan eri levelillä treeneihin, kouluun ja ihan ylipäätään arkeen ja jaksamiseen! Huippu juttu. Tämmönen ruokavalio vaatii toki vähän enemmän ruokien suunnittelua ja uusien juttujen kehittelyä esimerkiks aamupalaksi, kun sitä tuttua turvallista puuroa ei nyt syödäkään. Oikeastaan se on vaan hauskaa ja vaihtelu virkistää älyttömästi!

Yksi päivä teki ihan älyttömästi mieli pizzaa ja marssin kauppaan ostamaan tarpeet. Mutta miten pizzaa, jos ruokavalio on viljaton ja maidoton? No, kukkakaalipizzaa tietenkin. En tiedä, kenelle tästä kyseisestä mestarikeksinnöstä pitäisi antaa kunnia, mutta joka tapauksessa ihan älytön! Tää kyseinen pizza vilahtikin jo Blogin facebook-sivun ja instagramin (biscuitphobia) puolella, ja nyt on reseptin paljastamisen aika!


2

Kukkakaalipizza

Pohja

1 keskikokoinen kukkakaali
2 kokonaista kananmunaa
1 valkuainen
Mausteita maun ja halun mukaan: oregano, pizzamauste, basilika, pippuri, suola

Paloittele kukkakaali ensin pieniin osiin ja sen jälkeen hienonna tehosekoittimessa/sauvasekoittimella/monitoimikoneella vielä pienemmäksi kukkakaalimuruksi. Kukkakaali kannattaa hienontaa pienissä erissä, niin homma onnistuu parhaiten. Laita pari senttiä vettä kattilaan kiehumaan ja kukkakaalimuru sinne noin viideksi minuutiksi pehmenemään. Keittämisen jälkeen valuta vedet huolellisesti pois.

Vatkaa munien rakennetta hieman rikki kulhossa ja lisää mausteet. Lisää kukkakaali ja sekoita lusikalla tai haarukalla tasaiseksi. Voit koittaa vielä survoa kukkakaalia esim. perunasurvimella. Älä huolestu, jos näät kukkakaalin palasia "taikinassa", ne eivät pohjassa haittaa. Painele pohja leivinpaperille ja paista uunissa n. 30-40min. Kun pohja on kullanruskea ja pysyy kasassa, se on valmis.

1

Tomaattipyree

Tomaattipyreetä/ketsuppia
Mausteita (esim. pizzamauste)

Levitä pohjan päälle tomaattipyree/ketsuppi johon olet lisännyt mausteita. Sen jälkeen muut täytteet, mitä ikinä tahdotkin pizzan päälle laittaa. Itse käytin maustamatonta kanaa jonka mauston currylla, valkosipulilla ja suolalla, herkkusieniä, ananasta, tomaattia ja pinaattia. Päälle pizzamaustetta ja halutessa juustoraastetta.

Paista pizzaa vielä uunissa n. 10-15 minuuttia, kunnes juustoraaste on sulanut tai pizza saanut enemmän väriä.

3

Toi kukkakaalin murustaminen oli kyllä ylivoimaisesti raskain tehtävä näistä, koko keittiö oli nimittäin täynnä tota valkosta viheliäistä murua! Muuten homma oli niin helppo nakki että oksat pois. Pohjasta ei tule kovaa/rapeaa, vaan enemmänkin rieskamainen. Muistuttaa hyvin paljon perunaa, ja jos en olisi tiennyt mistä pohja on tehty niin sitä varmaan olisin veikannut. Nyt on koko pizza syöty, oli sen verran hyvää! Pitää tekaista tätä kotonakin ja maistattaa muilla.

Terveellinenkin VOI OLLA hyvää! Tässä siitä yksi mainio esimerkki.

torstai 9. tammikuuta 2014

Taivaanrannan maalari

6

Kerrankin tuntuu, että on aikaa istahtaa ja kirjoittaa. Itse asiassa, melkeinpä koko loman ajan olisi ollut. Se, että on aikaa - se tuntuu ihmeelliseltä nykyään. Se ettei ole kiire mihinkään, tai tunnetta siitä että pitäisi olla jossain muualla, tekemässä sitä ja tätä ja tuota tärkeämpää. En todella tiedä milloin mulla olisi ollut viimeksi niin monta sellaista hetkeä, mitä tänä joululomana. Viime syksy oli vauhdikas, vaikka mitään erityistä ei tapahtunutkaan. Elämä ja arki oli samanlaista päivästä toiseen: kouluun, salille, kotiin, läksyt, nukkumaan. Viikonloput tuntui juhlalta, kun pääsi kotiin ja rentoutumaan. Se on mulle todellinen haaste arkena, en edes tunnista kyseistä termiä hektisen tiistai-iltapäivän keskellä.

4

Ihminen tarvitsee aikaa myös pelkästään siihen, että ei tarvitse tehdä mitään. Jos luulet, että pystyt paahtamaan tehokkaasti viikko toisensa jälkeen kuin ohjelmoitu robotti, luulet väärin. Jos luulet, että pystyt koko ajan puuhailemalla täyttämään ne aukot, jolloin uupumus saattaisi iskeä vasten kasvoja, luulet väärin. Loppujen lopuksi homma käy aika kuluttavaksi. Kenenkään ei pitäisi joutua käymään jatkuvasti ylikierroksilla, koska ei meitä ole suunniteltu toimimaan niin. Inhimillisyys on se juttu, mikä saattaa unohtua vähän turhan usein kun me pyöritetään arkea ja erilaisia askareita. On oikeus myös olla väsynyt. On oikeus tehdä asioita joilla ei ehkä ole mitään tarkoitusta, jos ne tuottavat sulle hyvää fiilistä. Nyt kirjoitan todellakin itselleni. Helppo kirjoittaa miten pitäisi tehdä, vaikeampi toimia ohjeiden mukaan.

8

Eilen illalla mulle tuli todella jännä fiilis. Todellinen inspiraatio. Olisin voinut kirjoittaa siltä istumalta kokonaisen romaanin omasta elämästäni, siitä miltä musta tuntui juuri sillä hetkellä. Päässä oli ihan lukematon määrä asioita enkä oikein osannut sanoa, miltä se tuntui. Ahdistavalta, joo. Helpottavalta, ehkä. Aloin miettiä koulua ja sitä, mitä velvollisuuksia sen ja arjen mukana astuu kehiin. Heti huono, ahdistunut fiilis. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin, tuntuu että loma vei motivaation mennessään ja nyt tuntuu entistä hankalammalta palata arkeen. Kuitenkin tiedän että kun normaalista rytmistä saa taas kiinni, se tuntuu kumman turvalliselta ja helpottavalta. "Arkihan se on sitä todellista elämää" - jep. Loma tuntuu hyvältä juuri sen takia, koska se on harvinaista herkkua.

3

Oman pään sisällön tutkiskeleminen on tärkeä taito. Toisin sanoen tunteiden analysointi. Sellainen tyyppi, joka tutkiskelee aktiivisesti omia fiiliksiä, on usein myös taitava ymmärtämään ja tukemaan muita. Aika itsestäänselvä juttu - jos itse oot kokenut pettymyksen ja käsitellyt sitä, tiedät siitä seuraavat tunteet ja mahdollisesti myös sen, miten pääset eteenpäin. Tyyppi, joka aliarvioi tunteet ja ajattelee voivansa toimia kylmästi tilanteesta toiseen, ei usein myöskään osaa elää muiden mukana samalla tavalla. Koen, että oon aina ollut tosi itsetietoinen eli tiedän kuka olen, mitä haluan, miten toimin erilaisissa tilanteissa, miltä musta tuntuu milloinkin.. Se on helpottanut elämää ja tietyissä tilanteissa toimimista. Se on helpottanut paljon valintojen tekemistä - hyvä esimerkki on suunnitelmat jatko-opiskelusta.

7

Kun muutin Lahteen, en ollut oikeastaan edes ajatellut muuttamista sen kummemmin. Tunsin kuitenkin että asun vielä kotona, enkä sinänsä muuta minnekään. Koti ei vaihtunut. En tiedä miksi mulle oli niin "itsestäänselvää" että lähden lukioon toiselle paikkakunnalle. Ehkä otin mallia isosiskoista, ehkä kaipasin jotain uutta ja hain uusia elämyksiä (mikä on myös ominaista mun luonteelleni). En ajatellut kotoa lähtemisen olevan mikään ihmeellinen muutos. Aluksi, ei se ollutkaan. Uudet jutut innostaa aina aikansa, eikä niitä "todellisia" tunteita ehdi kokea sen innostuksen alta. Kun asioihin alkaa tottua, myös muillekin fiiliksille löytyy kummasti tilaa ja itse yllätyin siitä, kuinka vaikealta yht äkkiä tuntuikin. Hetkessä tuli sellainen fiilis, etten tiedäkään mitä haluan, en tiedä kuka olen ja minne kuulun. Vähän kuin rakennuksesta olisi murskattu perustukset. Otettu pois ne tukipilarit, joiden päälle ja ympärille kasataan elämä. Mulla nämä tukipilarit oli juuri niitä tiedonpylväitä itsestäni: kuka olen, mitä haluan, missä ja milloin.

1

Voi olla, että nämä tuntemukset on ohimeneviä, voi olla että tämä on vain joku henkinen kasvupyrähdys jonka tarvitsen. Helpottavaa on kuitenkin tietää ja turvata siihen, että näilläkin tunteilla on tarkoituksensa. Niin kuin ihan jokaisilla muillakin, pienillä että suurilla. Tunteiden avulla ihminen pohjimmiltaan toimii ja tekee niitä valintoja. Okei, voi olla myös melko puhtaita rationalisteja, jotka tekee päätöksensä järjellä, mutta onko kenenkään mahdollista toimia täysin ilman tunteita? Omaan korvaan se kuulostaa mahdottomalta, ehkä siksi että oon itse pohjimmiltani niin tunne-ihminen. Tunteen ja järjen yhdistäminen viisaasti on se avain oikeisiin päätöksiin ja valintoihin. Ne valinnat kantavat elämässä eteenpäin. Jos myöhemmin alkaakin tuntua siltä, että on tehnyt väärän valinnan, ei onneksi koskaan ole liian myöhäistä tehdä muutosta. Melkein kaikkeen voi vaikuttaa ja toisia mahdollisuuksia on olemassa.

5

Tunteisiin ei kuitenkaan ole hyvä jäädä roikkumaan liian pitkäksi aikaa. Tunteet muuttuvat sen mukaan, miten toimii ja tekee siirtoja. Vain kokeilemalla voi selvittää, mikä on itselle se paras vaihtoehto ja mikä tuntuu kaikista parhaimmalta. Kukaan muu ei voi päättää tai tietää sitä puolestasi, ja sen takia itsensä tutkiskeleminen on elintärkeää. Äiti ei voi kertoa vastausta siihen, mikä sinusta tulee isona tai mikä on ala jota jaksaisit opiskella. Jos et tiedä, kokeile. Jos et uskalla kokeilla, et myöskään saa koskaan tietää. Vaikka maailmassa on paljon vaihtoehtoja, ei niitä kuitenkaan ole äärettömästi. Jokainen tuntee varmasti itseään sen verran, että osaa rajata vaihtoehdoista pois heti suuren osan. Kaikille ei sovi kaikki. Jokainen on erilainen ja jokaisella on omat kiinnostuksenkohteet ja edellytykset mikä on upea asia. Ilman erilaisuutta ja taitojen jakautumista ei maailmassa olisi kovin monia vaihtoehtojakaan. Erilaisuuden ansiosta jokaisella on mahdollisuus elää sellaista elämää, mistä nauttii - tai ainakin pitäisi olla. Jos asuminen poissa kotoa ei tunnu hyvältä tässä vaiheessa, olen aina tervetullut kotiin. Jos yht äkkiä tuntuisikin, että haluan kokiksi ja heti parin vuoden päästä työelämään, olisi mahdollisuus vaihtaa alaa. Asiat vaatii toki järjestelyä eivätkä muutokset tapahdu sormia napsauttamalla. Aina on kuitenkin mahdollisuus.

9

Tästä tekstistä tuli todella rönsyilevä ja osa-alueesta toiseen pomppiva. Tästä voi löytää monta sanomaa: muista pysähtyä nauttimaan elämästä, opi tunteistasi, muista että lähes kaikki on mahdollista. Omankin pään sisällä tuntemukset tätä kirjoittaessani oli sekavia kuin muurahaispesä kevätauringossa, mutta toisaalta sellainen tila onkin paras tila kirjoittaa. Ehkä tämä inspiraatiopuuska oli myös seurausta siitä, että en ole keskittynyt kirjoittamaan pitkään aikaan. Samalla kerralla ulos siis kaikki, mikäs siinä - toivottavasti osasin pukea ajatuksia edes jotenkin tulkittavaan muotoon. Tiedän, miten raskasta on lukea tekstiä missä ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Toivon, että teksti herätti teissä edes pieniä fiiliksiä, ehkä yhteyttä omaan elämään tai tsemppiä tulevaan vuoteen. Sai teidät ehkä jopa miettimään niin paljon, että uskallatte toimia ja tehdä elämästä teille ihanampaa - siihen on jokaisella oikeus. Niin tylsältä ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin: elämä on liian lyhyt. Siihen, että joutuisit viettämään edes murto-osan siitä onnettomana. Siihen, että viettäisit aikaa seurassa jossa et viihdy. Katumiseen. Paras sääntö tälle vuodelle voisi olla: älä katso taaksesi tai kadu asioita mitä et tehnyt, vaan keskity sen sijaan sen tien rakentamiseen, jota aiot kulkea - tulevaisuuteen.

10

//Kuvat otettu syksyllä auringonlaskun aikaan, kun löydettiin läheisen metsätien varrelta upea kuvauspaikka.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Paleoruokavalio starttaa!

1

Uutena vuotena on aina hyvä aika kokeilla jotain uutta, ja mulla se liittyi tällä kertaa ruokavalioon. Oon syönyt pienestä asti terveellistä, monipuolista ruokaa ja kotiruoka meillä on maailman parasta mutta samalla terveellistä. Mitään allergioita ei ole koskaan todettu, mutta tiedostan kuitenkin tiettyjä ruoka-aineita mihin mun elimistö reagoi herkemmin. Viljat turvottaa helposti ja voimakaasti laktoosiset tuotteet aiheuttaa mahakipuja. Ravintojutut kiinnostaa ihan älyttömän paljon ja toivottavasti tuleva ammattinimike olisi se ravitsemusterapeutti - sinne ainakin kovalla innolla ja motivaatiolla ollaan tähtäämässä. Erilaisia vaihtoehtoja ja ruokavalioita punnitessani ja tietoa ahmiessani päätin että nyt lähtee kokeiluun paljon puhuttu paleo - kivikautinen ruokavalio. Kokeilua on pari päivää takana ja katsotaan mihin asti tätä jatketaan, mutta ainakin kuukauden loppuun olisi tarkoitus. Tuloksia ja fiiliksiä ruokavaliosta saatte kuulla sitten kuun lopulla enemmän!

Paleoruokavaliossa jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliota. Ajatuksena on, että ihmisen geneettinen ja biologinen kehitys on vuosisatojen aikana ollut huomattavasti pienempää mitä ruoan kehittyminen ja mukautuminen nykypäivään. Geenit ovat siis periaatteessa samat mitä kivikautisilla esi-isillämme, eivätkä ne ole ehtineet tottua uusiin ruokiin kuten viljoihin.

Ruokavalio on viljaton sekä maidoton. Painopiste on ravinteikkaalla, mahdollisimman vähän prosessoidulla ruoalla - luonnonmukaisella ja mahdollisimman alkuperäisesti tuotetulla. Kivikautinen ravinto sisältää vähemmän energiaa painoa kohden, mutta moninkertaisesti enemmän ravintoaineita nykyiseen länsimaalaiseen ruokavalioon verrattuna.



Paleosyömisen perusteet
Lähde: http://www.helsinkipaleo.com/2011/06/mika-ihmeen-paleo/
  • Reippaasti eläinproteiinia: lihaa, kalaa, mereneläviä, lintuja, kaikenlaista riistaa, kananmunia
  • Kasviksia niin paljon kuin napa vetää, pohjana vähähiilihydraattiset kasvikset (esimerkiksi salaatit, kurkku, tomaatti, kaalit, paprikat…) ja tarpeen mukaan enemmän hiilareita sisältäviä juureksia, esim. bataattia,(ei perunaa) ja marjoja
  • Rasvoja: kookos, voi, kaakao, avokado, extra neitsytoliiviöljy
  • Hedelmiä (rajoitetusti fruktoosisisällön takia) ja pähkinöitä/siemeniä (rajoitetusti omega-rasvahappotasapainon takia)
  • Yleisesti: Suosi oikeaa ruokaa. Se on käsittelemätöntä, mahdollisimman lisäaineetonta ja sokeroimatonta. Mitä lyhyempi tuoteseloste, sen parempi ja mielellään ei tuoteselostetta ollenkaan.

Vältä näitä:
Lähde: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/kivikautinen-ruokavalio-optimaalista-ravintoa-elimistolle
  • viljatuotteet
  • pasta ja riisi
  • peruna, maissi (korkeaglykeemisiä, koska sisältävät paljon tärkkelystä)
  • sokerit ja teolliset makeutusaineet
  • teollisesti valmistetut ja lisäaineita sisältävät elintarvikkeet
  • einekset, pitkälle jalostetut tuotteet
  • vähärasvaiset kevyttuotteet

2

Miksi ei:
Lähde: http://www.helsinkipaleo.com/2011/06/mika-ihmeen-paleo/

Viljoja, perunaa?

"− Ensinnäkin vilja on hyvin tärkkelyspitoinen ruoka. Tärkkelys sellaisenaan voi aiheuttaa monelle suolisto-ongelmia. Toinen asia ovat viljan sisältämät proteiinit (gluteiini), jotka voivat olla haitallisia ihmiselle. Kolmas haitta voi tulla viljojen sisältämistä lektiineistä ja fylaateista. Lektiini vaurioittaa suolistoa, fylaatit estävät monien tärkeiden mineraalien imeytyistä, lääkäri Antti Heikkilä aloittaa.

Erityisesti gluteiiniin on syytä suhtautua vakavasti. Heikkilä selventää, että viljan proteiineissa on paljon osia, jotka muistuttavat ihmisen omia proteiineja. Kun niitä joutuu ruuan mukana elimistöön, ne sekoittavat immuunijärjestelmän ja voivat laukaista erilaisia autoimmuunisairauksia."

Perunan syöntiä varoitellaan sen sisältämän glykoalkaloidin, α-solaniini, vuoksi. Paljon tärkkelystä sisältävät kasvikset kuten peruna syövät elimistön tärkeitä hivenaine- ja antioksidanttivarastoja. Elimistössä ne muuttuvat nopeasti sokeriksi.


Maapähkinää sekä muita palkokasveja, kuten herneitä, papuja, soijaa ja lupiinia? Maitotuotteita?

"Monet pavut sisältävät proteiineihin kuuluvaa myrkyllistä lektiiniä (fytohemagglutiniinia). Useat pavut sisältävät lisäksi yhdisteitä, jotka estävät proteiinien hajoamista ruoansulatuskanavassa. Lektiinit eivät ole vesiliukoisia myrkkyjä, kuten esimerkiksi korvasienen gyromitriini, vaan ne ovat valkuaisaineita, jotka tuhoutuvat vain kunnon lämpökäsittelyssä." -Evira

Suomeksi: Maitotuotteet ja palkokasvit ärsyttää suolta, sisältää anti-nutrientteja (luonnollinen tai synteettinen yhdiste, joka häiritsee ravintoaineiden imeytymistä) ja proteaasin estäjiä.

3

Siinä pieni infoähky siitä, mitä paleoruokavalio pitää sisällään. Vaikka paleossa myös maitotuotteet ovat harmaalla alueella, itse pyrin niiden jättämisen sijaan vain välttämään niitä ja korvaamaan esim. maitorahkaa tai raejuustoa jollain muilla tuotteilla. Tämän kokeilun tavoitteena on tutkiskella, millainen ruokavalio itselle sopii ja vaikuttaako viljattomuus/maidottomuus mahakipuihin tai turvotukseen. Kokeilujen pohjalta on hyvä soveltaa itselle sopiva ja pysyvä ruokavalio! Pysyvä tämä ruokavalio ei siis ole, vaan tulevaisuudelle suuntaa antava.

Here we go, palataan kunnon postauksen ja kuulumisten kera kuukauden päästä!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Ongelma Flickrissä: kuvien jakaminen

Moni on varmasti törmännyt tähän äskettäin ilmenneeseen ongelmaan flickrin ja kuvien jakamisen kanssa. Flickr on uudistunut ja nyt kuvia jakaessa samaan tuttuun tapaan (kopioidessa kuvan html-osoite flickristä ja liittämällä se blogin html-osioon) kuvan päälle ilmestyy kaikenlaista muuta tavaraa. Moni on varmaankin löytänyt mun tapaan tähän ongelmaan jo ratkaisun (hyvä niin), mutta tässä vielä yksi ratkaisu niille jotka asian kanssa kamppailevat!

1. Mene normaalisti flickriin kuvan kohdalle, jonka haluat jakaa.



2. Klikkaa hiirellä oikeaa näppäintä, ja kuvan päälle avautuu seuraava valikko. Paina kokoa, jota käytät blogisi kuvissa (esim medium 800).



3. Kuva avautuu seuraavanlaiseen näkymään. Klikkaa taas hiiren oikeaa painiketta ja "kopioi kuvan URL-osoite".



4. Mene bloggeriin postaukseesi, johon haluat kuvan liittää ja lisää se painamalla kuva-painiketta muokkausvalikosta, jolloin avautuu ikkuna. Valitse tiedosto URL-osoitteesta ja liitä kuvan osoite kenttään.



5. Klikkaa OK, ja lisää kuva.


Tapoja voi olla muitakin ja kätevämpiä, mutta itse oon todennut tän ihan toimivaksi! Vähän enemmän aikaa tässä kyllä menee kuin perinteisellä keinolla, mutta minkäs teet. Toivottavasti joku sai tästä vielä apua!


//Tänään just flickrin tsekatessani huomasin että ongelma onkin näköjään jo "korjattu", eli kuvien jakamisen pitäisi onnistua taas tuttuun tapaan vaihtamalla pallukka HTML-kohtaan. Jaetaan tämä nyt kuitenkin, jos vielä ongelmia ilmenee ja on ainakin vaihtoehtoinen tapa jakaa kuvia!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 videohöpöttelynä



Vuosi 2013 oli kokonaisuudessaan tapahtumarikas, täynnä muutoksia ja sopeutumista uuteen. Oli niitä tuttuja alamäkiä mutta myös paljon hienoja hetkiä. Tällä kertaa saatte kuunnella ja katsella tiivistelmän mun vuodesta videon ja sepustusten muodossa - toivottavasti tykkäätte!

torstai 2. tammikuuta 2014

Welcome, 2014














Se olis vuosi 2014! Tämän uuden vuoden juhlistamiset hoidin Lahdessa kaveriporukalla rauhallisissa ja rennoissa merkeissä. Oli mun tekemää safkaa (kanapiirakkaa ja pastasalaattia, Timi, ei kanasalaattia), poikien ostamaa mättöä, lautapelejä ja singstaria! Parit muuvit tanssipelinkin merkeissä saatiin aikaiseksi. Aika ei käyny pitkäks vaan riitti kyllä puuhaa ja puhuttavaa ihan kello viiteen asti aamuyöhön. Jennin kämppä jossa oltiin on tosi hienolla ja korkeella paikalla, josta näkee Lahden sataman ja järven yli toisellekin puolelle. Ilotulitusten kattelemiseen siis erittäin otollinen paikka! Ei tarvinnu lähteä ulos vaeltelemaan kun pysty ihastelemaan suoraan partsilta miten ihmisten kympit ja sataset pamahteli taivaalle. Kuvat kuitenkin ilotulituksista jäi todella surkeiksi, ei jalustaa+paljon kokenut kittiputki on suht huono yhdistelmä. Jos joku vuos satsais sitte paremmin kuvapuoleen!

Blogin kanssa on nyt hyvä tilanne ja on muutama postaus jo melkeinpä valmiina odottelemassa arkistoissa, joista kaksi on videoita! Toinen niistä julkaistakoon huomenna, kunhan on latautunut yön yli - stay tuned sinne asti!

Hyvää uutta vuotta vielä kaikille!