sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Snoukkatyttö

2

Ajattelin kertoa näin (vihdoinkin) keskellä talvisinta talvea vähän mun lumilautailuharrastuksesta. Harrastuksia mulla on todella paljon, mikä on mun mielestä vaan ja ainoastaan hyvä juttu! Aina löytää jotain tekemistä vapaa-ajalle ja välillä kaipais ehkä lisääkin, että ehtis tehdä kaikkea mistä nauttii. Lumilautailu on yks mun vanhimmista harrastuksista, ja se on yksi syy siihen miksi rakastan talvea ja lunta, miks rakastan vauhtia, hurjia tilanteita ja ehkä vähän riskialttiitakin kokemuksia.

Oon asunut samassa talossa, samassa kylässä kaikki nämä 16 vuotta, 4 kuukautta ja vähän päälle. Kylä jossa asun, on todella todella pieni, arviolta 50 vakituisen asukkaan paikka. Sen takia ei uskoisi, että täällä voi olla jotain niinkin suurta kuin pieni ja viihtyisä laskettelukeskus - kilometrin päässä omalta kotiovelta. Kun tämä tyttö täytti neljä vuotta vai olikohan ihan sitäkään, iskettiin jalkoihin pienet monot ja ensimmäiset, siskojen vanhat laskettelusukset. Se oli mun ensimmäinen laskukausi, silloin vielä turvallisesti iskän suksien välissä viipottaen. Nyt lasketaan jo kolmattatoista.

Kuusivuotiaana tönköt suksimonot vaihtui lautamonoihin, ja taisin ihastua niiden pehmeyteen ja mukavuuteen - niistä en ole sen jälkeen luopunut tai takaisin vaihtanut. Ensimmäinen, sininen Crazy Creek-lauta on tallessa vieläkin. Olin tosi sitkee opettelemaan, ja koulun jälkeen suuntasin usein mäkeen ihan itsekseni. Mäessä tuskin oli kovin montaa muuta keskiviikko-iltana. Kovin selkeessä muistissa ei ole noi ajat kymmenen vuotta sitten enkä siks muista opettelun olleen mitenkään kauheen vaikeeta. Varmasti kaaduin ja itkin, verta tuli nenästä, ilmat meni pihalle ja hissi sammutettiin mun takia miljoona kertaa mutta kukaan ei opi kokematta noita.

4

Välillä kun aina kokeilee suksilla laskemista, olo tuntuu sata kertaa huterammalta ja se että jalat on eri kapineissa kiinni tuntuu mahdottomalta hallita. Hauska huomata, miten tottumiskysymys tääkin on! Joitakin vuosia sitten löysin myös snowskaten, johon hurahdin täysin. Haastava mutta huikee! Se on siis skeittilauta, jossa on suksi pohjassa (on myös suksettomia versioita). Sillä laskeminen sujuu kanssa melkosen luontevasti nyt ja skeitti on kivaa vaihtelua rinteessä laudan sijasta. Kokeilkaa ihmeessä!

Lautailussa on aina ollut parasta varmasti se vauhdin huuma ja tietty hurjapäisyys, jotka on kummatkin mun luonteessa. Rakastan kovaa vauhtia ja teen asiatkin usein samalla tyylillä, ja joskus pitää ehkä kokeilla vähän uhkarohkeitakin juttuja. Mutta milloin siitä isoimmasta boksista uskaltaa hypätä, jos ei kokeile sitä ekaa kertaa vähän ehkä jalat täristen? Onnistumisen tunteet ja ittensä ylittämiset on kanssa tosi isoja fiiliksiä mitä tulee laskemiseen. Muistan miten oon osallistunut meidän hiihtokeskuksen hyppykisoihin ja miten sairaasti se jännitti! Mutta, suunnilleen ainoana tyttölaskijana voit olla varma että sä ja sun hyppys muistetaan aika pitkäänkin. Sekin on siistiä, pakko myöntää.

1

Tän harrastuksen kautta oon saanut myös uusia kavereita ja ystäviäkin - Roosa parhaimmistona yläpuolella (alempana astetta vanhemmat kuvat)! En muista miten tarkalleen tutustuttiin mutta eksyttiin samaan hissiin ja juttelemaan hepoista (oltiin molemmat true heppatyttöjä silloin)! Siitä lähtien Roosa on ollut parasta rinneseuraa läpi vuosien ja vieläkin mulle yks parhaimmista ystävistä. Rinteessä on naurettu, itketty, kaaduttu, eksytty, törmäilty, snowskeittailtu ja koettu ties mitä muuta Roosan kanssa. Myös sen ulkopuolella!

Love you ♥

Oon miettinyt monesti että kuinka hyvä musta olis voinut tulla, jos oisin vaan treenannu kauheesti temppuja ja halunnu kehittyä ja kisata. En kuitenkaan koskaan oo kokenut että kilpaileminen tai laskeminen siinä mielessä olis mulle se pääasia - pääasia on hauskanpito ja mun mielestä se melkeinpä loppuu siihen, jos hommasta tehdään liian vakavaa. Jotkut tottakai nauttii siitä, mutta mä en koe sitä omaksi jutuksi. Lautaileminen on mulle yhtä helppoa kuin käveleminen, mutta mitään päättömiä temppuja en vaan oo opetellut vetämään. Tottakai olis huikeeta osata, mutta toisaalta aina voi opetella lisää jos siltä tuntuu. Kynnys ehkä vaan kasvaa koko ajan - en usko että kuuskymppisenä heitellään korkkeja ihan yhtä vetreesti :-D

5

Sen myötä kun on tullut lisää ikää, laskeminen on ehkä jäänyt koko ajan vähän vähemmälle. Aste asteelta. Kaveritkaan ei enää viihdy yhtä hyvin mäessä, itsesuojeluvaistoa tulee ehkä koko ajan lisää ja aikaa kuluukin muissa jutuissa. Ehkä myös se että ei koe hommaa niin tavoitteelliseksi, ei oo ehkä mitään kehitettävää tai sellaista kunnianhimoa laskemisen suhteen, vaikuttaa. Nyt kuitenkin kun rinne aukes viime viikonloppuna, oli ihan älytön fiilis vaan laskea. Fiilistellä sitä miten kotoisaks olosi tunnet rinteessä ja miten kantit reagoi tampatun rinteen pintaan. Lapsuuden viboja, hyviä muistoja.

En oo koskaan kaatunut pahasti tai satuttanut itteäni mäessä mikä ehkä johtuu siitä että en oo hirveen uhkarohkeasti kokeillutkaan. Jos olisin, olisin varmasti parempi mutta ehkä myös enemmän ruhjeilla - kumpi sitten parempi, en tiedä! Laskeminen on kuitenkin aika riskialtis laji riippuen tietysti tyylistä millä laskee. Mä oon ollut ehkä aina enemmänkin uhkarohkea jossain offareilla keskellä metsää, missä lauta on voinu saada osumaa törmäillessä puihin (ja ehkä minäkin vähän) ja oksat on vaan raapinu naamaa vauhdin ollessa vähän liianki kova. Puuterilumessa laskeminen ja kallioilta hyppiminen on mun mielestä sellaista vauhtia mitä laskemisesta kaipaan.

3

Löytyykö sieltä muita snoukkaajia tai laskettelijoita?
Mitä fiiliksiä te tunnette, kun iskette laskukamat niskaan ja suuntaatte rinteeseen?


21 kommenttia:

  1. Mä lasken suksilla, oon joskus 6-7-vuotiaana kokeillu lautaa mut en pysyny ollenkaa pystyssä nii en sitte oo sen jälkee lautaillu haha :-D Mä laskettelin viime vuon ekaa kertaa 2-3 vuoden tauon jälkee, ja oli taidot kyl ihan ruosteessa ja piti alottaa lasten vähä isommasta rinteestä isompii rinteisii :-D Toivottavast tänä vuon kerkeis käyä muitten harrastusten lomassa laskettelees nii taidot ei taas ruostuis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ne ekat kerrat on aina hankalimpia, ja varsinkin jos alottaa vasta myöhemmin harjottelemaan niin voi olla et turhautuminen on lähellä! Haha joo, laskeminen on kuitenki semmosta et ku sen kerran oppii nii osaa sitte melkeinpä aina kuitenki :-)

      Poista
  2. Täällä yksi ! Mulla on aina kauheat tuskat rinteeseen kesällä ja talvella. Pääasiassa meen suksilla vaikka lautakin löytyy, tuntuu vaan niin vaikeelta alkaa opetelle kaikkea alusta. Mulla ihan sama tunne rinteessä, rakastan vauhtia ja niitä vaarojakin :--D Se on vain yksinkertaisesti huippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes!! Ihanaa että meitä löytyy. Se on hassua miten eniten kyllä kaipaa kesällä rinteeseen, ja talvella taas usein tulee se kesäkaipuu :D pitäs vaan oppii nauttimaan siitä mikä on!

      Poista
  3. Musta on ainakin ihan mahtavaa kuulla muista laskettelijoista!:) itse oon Rukan tyttöjä, koska molemmat isovanhemmat asuvat kuusamossa. Tuntuu hassulta, että mullakin takana 13 vuotta suksilla, mutta PALO lasketteluun syttyi vasta vuosi sitten kun rupesin valmentamaan ja nyt oon freelance hiihdonope:)

    Laskettelussa parhautta on sen monipuolisuus! Mä hallitsen sukset, mutta unelmoin opettelevani laudan ja tellun joku päivä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tää postaus kolahti! Oi että, sulla on sitte ihan huippupaikka siellä :-) näinkin voi hei käydä, sen kunnon kipinän voi saada vasta myöhemminkin. Kuulostaa mahtavalta!

      Monipuolisuus on tottavieköön iso plussa laskemisessa. Löytyy niin monenmoista vempelettä, millä treenata!

      Poista
  4. Kaima ilmottautuu! Mä oon tosiaan laittanu lautakamppeet päälle ekan kerran kans sillon kuus vuotiaana ja kymmene vuotta on ne päällä taivaltanu. Hauskaa että blogienki puolelta löytää jonkun snoukkamimmin. :) Oot ihan oikeassa tuosta että kun on tullut ikää enemmän nii laskeminen on jääny ja se on sinänsä tosi harmi :/ Mutta se on aivan mahtava tunne kun tietää pääsevänsä laskemaan hyvän kaverin kanssa ja tietää että sinne mennä pitäämään hauskaa, eikä suorittammaan mittää koetta. Siistiä että lautatyttöjä löytyy enemmänki, tuntuu että meitä on aika vähän loppujenlopuksi. Tsemppiä sulle rinteeseen ja kaikkeen muuhunkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes!! Hauskaa, kuulostaa yllättävän samoilta meidän snoukkailuhistoria! Harvoin oon ainakin ite nähny tämmösiä postauksia blogissa, joten aattelin itse vähän avata tätäkin puolta :-) jep ihan totta, muakin se harmittaa kyllä vaikka ainahan sinne rinteeseen toki vois lähteä. Tääkin kausi jää nyt vähän tyngäksi! Ja joo, kunnon laskijatyttöjä on aika vähän, ainakin niitä jotka sitten tosissaan hyppii ja on oikeesti laskenut pitkään!

      Kiitos kommentista ja tsempit sinnekin :-)!

      Poista
  5. Hauska lukea sun blogia ja varsinki tätä postausta ku tää kyseinen roosa on mun luokkakaveri!:-) btw aivan ihana blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsi, hauska sattuma!! :-D hei kiitos paljon!

      Poista
  6. Täältä löytyy kans yks lautailija! Mulla se lauta tuli ekaa kertaa kuvioihihin vasta 11 vuotiaana, ja sitä ennen en ollut mäessä edes suksilla laskenut. Tähän asti se lauta on pysynyt jaloissa vaikka suksiakin vähän tullut koitettua. Ja ihan puhut asiaa kun sanoit että ikää kun tulee enemmän niin laskeminen vähän jää, mä en oo nyt viime enkä tänä talvena käynyt kertaakaan laskemassa. Vähän ehkä harmittaa. :( Sua on kyllä onnistanut että vieressä on hyvä mäki johon on päässyt laskemaan aina kun on huvittanut!

    Kaipaan kyllä niin paljon mäkeen! Erityisesti tykkään siitä vauhdin tunteesta ja metsässä laskemisesta. Laskettelu varsinkin laudalla on vaan yksinkertaisesti hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, huikeeta kuulla! Myöhemmällä iälläkin ehtii hyvin alottaa ja vielä saada sen palon tohon hommaan, ei se meinaa että pitäis olla syntynyt lautamonot jalassa :-) niinpä, sanos muuta - ehkä tää "teinivuosien" vähentämä laskeminen otetaan sitten eläkkeellä takaisin ;) toi läheinen rinne on kyllä ollut se syy miksi mustakin lautailijatyttö tuli!

      Poista
  7. ihanasti oot kertonu tästä, tää oli yks parhaista postauksista mun mielestä minkä oot tehny ♥ mäkin oon 3-vuotiaasta asti lasketellut ja se on kyllä vieläkin niin tärkee harrastus ♥ tosin ite lasken suksilla, harjottelisin kyllä muuten lautailemaan, mutta aika ei aina riitä enää ja toisekskin oman laudan ja uusien välineiden hankkimisessakin ois vaiva ):

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Hyvä että sieltäkin löytyy muita naperona aloittaneita :-) se on ihan totta, laskettelu on kyllä toisaalta kallis harrastus ja varsinki molempien varusteiden ylläpito!

      Poista
  8. onko toi laskettelu paikka Simpsiö :)?

    VastaaPoista
  9. Laudalla on just vaikee laskee ku molemmat jalat on saman jutus kiinni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha tää on niin tottumiskysymys! :-D

      Poista
  10. Oot hienosti kuvaillut fiilikset mitä liittyy lautailuun ja tapahtumiin sekä sattumuksiin sen parissa vuosien varrella!
    Hienot oli itselläkin fiilikset samassa mäessä, kun teiltä lainatulla laudalla pääsin mäen ylös ankkurihissillä! Ja hei, pääsin alaskin. Loistava tunne ja muistan hyvin! Ehkä et muista, mutta näytti, että olit fiiliksissä mukana tai miksi lie hymyilit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kummisedälle! Vissiin muistankin tän kerran kun lautaa kokeilit, varmasti oli niin näkemisen arvoinen tapahtuma että hymyilytti väkisinkin! :-)

      Poista
  11. tosi hyvä teksti, teki hymyn huulille! :)

    VastaaPoista