torstai 9. tammikuuta 2014

Taivaanrannan maalari

6

Kerrankin tuntuu, että on aikaa istahtaa ja kirjoittaa. Itse asiassa, melkeinpä koko loman ajan olisi ollut. Se, että on aikaa - se tuntuu ihmeelliseltä nykyään. Se ettei ole kiire mihinkään, tai tunnetta siitä että pitäisi olla jossain muualla, tekemässä sitä ja tätä ja tuota tärkeämpää. En todella tiedä milloin mulla olisi ollut viimeksi niin monta sellaista hetkeä, mitä tänä joululomana. Viime syksy oli vauhdikas, vaikka mitään erityistä ei tapahtunutkaan. Elämä ja arki oli samanlaista päivästä toiseen: kouluun, salille, kotiin, läksyt, nukkumaan. Viikonloput tuntui juhlalta, kun pääsi kotiin ja rentoutumaan. Se on mulle todellinen haaste arkena, en edes tunnista kyseistä termiä hektisen tiistai-iltapäivän keskellä.

4

Ihminen tarvitsee aikaa myös pelkästään siihen, että ei tarvitse tehdä mitään. Jos luulet, että pystyt paahtamaan tehokkaasti viikko toisensa jälkeen kuin ohjelmoitu robotti, luulet väärin. Jos luulet, että pystyt koko ajan puuhailemalla täyttämään ne aukot, jolloin uupumus saattaisi iskeä vasten kasvoja, luulet väärin. Loppujen lopuksi homma käy aika kuluttavaksi. Kenenkään ei pitäisi joutua käymään jatkuvasti ylikierroksilla, koska ei meitä ole suunniteltu toimimaan niin. Inhimillisyys on se juttu, mikä saattaa unohtua vähän turhan usein kun me pyöritetään arkea ja erilaisia askareita. On oikeus myös olla väsynyt. On oikeus tehdä asioita joilla ei ehkä ole mitään tarkoitusta, jos ne tuottavat sulle hyvää fiilistä. Nyt kirjoitan todellakin itselleni. Helppo kirjoittaa miten pitäisi tehdä, vaikeampi toimia ohjeiden mukaan.

8

Eilen illalla mulle tuli todella jännä fiilis. Todellinen inspiraatio. Olisin voinut kirjoittaa siltä istumalta kokonaisen romaanin omasta elämästäni, siitä miltä musta tuntui juuri sillä hetkellä. Päässä oli ihan lukematon määrä asioita enkä oikein osannut sanoa, miltä se tuntui. Ahdistavalta, joo. Helpottavalta, ehkä. Aloin miettiä koulua ja sitä, mitä velvollisuuksia sen ja arjen mukana astuu kehiin. Heti huono, ahdistunut fiilis. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin, tuntuu että loma vei motivaation mennessään ja nyt tuntuu entistä hankalammalta palata arkeen. Kuitenkin tiedän että kun normaalista rytmistä saa taas kiinni, se tuntuu kumman turvalliselta ja helpottavalta. "Arkihan se on sitä todellista elämää" - jep. Loma tuntuu hyvältä juuri sen takia, koska se on harvinaista herkkua.

3

Oman pään sisällön tutkiskeleminen on tärkeä taito. Toisin sanoen tunteiden analysointi. Sellainen tyyppi, joka tutkiskelee aktiivisesti omia fiiliksiä, on usein myös taitava ymmärtämään ja tukemaan muita. Aika itsestäänselvä juttu - jos itse oot kokenut pettymyksen ja käsitellyt sitä, tiedät siitä seuraavat tunteet ja mahdollisesti myös sen, miten pääset eteenpäin. Tyyppi, joka aliarvioi tunteet ja ajattelee voivansa toimia kylmästi tilanteesta toiseen, ei usein myöskään osaa elää muiden mukana samalla tavalla. Koen, että oon aina ollut tosi itsetietoinen eli tiedän kuka olen, mitä haluan, miten toimin erilaisissa tilanteissa, miltä musta tuntuu milloinkin.. Se on helpottanut elämää ja tietyissä tilanteissa toimimista. Se on helpottanut paljon valintojen tekemistä - hyvä esimerkki on suunnitelmat jatko-opiskelusta.

7

Kun muutin Lahteen, en ollut oikeastaan edes ajatellut muuttamista sen kummemmin. Tunsin kuitenkin että asun vielä kotona, enkä sinänsä muuta minnekään. Koti ei vaihtunut. En tiedä miksi mulle oli niin "itsestäänselvää" että lähden lukioon toiselle paikkakunnalle. Ehkä otin mallia isosiskoista, ehkä kaipasin jotain uutta ja hain uusia elämyksiä (mikä on myös ominaista mun luonteelleni). En ajatellut kotoa lähtemisen olevan mikään ihmeellinen muutos. Aluksi, ei se ollutkaan. Uudet jutut innostaa aina aikansa, eikä niitä "todellisia" tunteita ehdi kokea sen innostuksen alta. Kun asioihin alkaa tottua, myös muillekin fiiliksille löytyy kummasti tilaa ja itse yllätyin siitä, kuinka vaikealta yht äkkiä tuntuikin. Hetkessä tuli sellainen fiilis, etten tiedäkään mitä haluan, en tiedä kuka olen ja minne kuulun. Vähän kuin rakennuksesta olisi murskattu perustukset. Otettu pois ne tukipilarit, joiden päälle ja ympärille kasataan elämä. Mulla nämä tukipilarit oli juuri niitä tiedonpylväitä itsestäni: kuka olen, mitä haluan, missä ja milloin.

1

Voi olla, että nämä tuntemukset on ohimeneviä, voi olla että tämä on vain joku henkinen kasvupyrähdys jonka tarvitsen. Helpottavaa on kuitenkin tietää ja turvata siihen, että näilläkin tunteilla on tarkoituksensa. Niin kuin ihan jokaisilla muillakin, pienillä että suurilla. Tunteiden avulla ihminen pohjimmiltaan toimii ja tekee niitä valintoja. Okei, voi olla myös melko puhtaita rationalisteja, jotka tekee päätöksensä järjellä, mutta onko kenenkään mahdollista toimia täysin ilman tunteita? Omaan korvaan se kuulostaa mahdottomalta, ehkä siksi että oon itse pohjimmiltani niin tunne-ihminen. Tunteen ja järjen yhdistäminen viisaasti on se avain oikeisiin päätöksiin ja valintoihin. Ne valinnat kantavat elämässä eteenpäin. Jos myöhemmin alkaakin tuntua siltä, että on tehnyt väärän valinnan, ei onneksi koskaan ole liian myöhäistä tehdä muutosta. Melkein kaikkeen voi vaikuttaa ja toisia mahdollisuuksia on olemassa.

5

Tunteisiin ei kuitenkaan ole hyvä jäädä roikkumaan liian pitkäksi aikaa. Tunteet muuttuvat sen mukaan, miten toimii ja tekee siirtoja. Vain kokeilemalla voi selvittää, mikä on itselle se paras vaihtoehto ja mikä tuntuu kaikista parhaimmalta. Kukaan muu ei voi päättää tai tietää sitä puolestasi, ja sen takia itsensä tutkiskeleminen on elintärkeää. Äiti ei voi kertoa vastausta siihen, mikä sinusta tulee isona tai mikä on ala jota jaksaisit opiskella. Jos et tiedä, kokeile. Jos et uskalla kokeilla, et myöskään saa koskaan tietää. Vaikka maailmassa on paljon vaihtoehtoja, ei niitä kuitenkaan ole äärettömästi. Jokainen tuntee varmasti itseään sen verran, että osaa rajata vaihtoehdoista pois heti suuren osan. Kaikille ei sovi kaikki. Jokainen on erilainen ja jokaisella on omat kiinnostuksenkohteet ja edellytykset mikä on upea asia. Ilman erilaisuutta ja taitojen jakautumista ei maailmassa olisi kovin monia vaihtoehtojakaan. Erilaisuuden ansiosta jokaisella on mahdollisuus elää sellaista elämää, mistä nauttii - tai ainakin pitäisi olla. Jos asuminen poissa kotoa ei tunnu hyvältä tässä vaiheessa, olen aina tervetullut kotiin. Jos yht äkkiä tuntuisikin, että haluan kokiksi ja heti parin vuoden päästä työelämään, olisi mahdollisuus vaihtaa alaa. Asiat vaatii toki järjestelyä eivätkä muutokset tapahdu sormia napsauttamalla. Aina on kuitenkin mahdollisuus.

9

Tästä tekstistä tuli todella rönsyilevä ja osa-alueesta toiseen pomppiva. Tästä voi löytää monta sanomaa: muista pysähtyä nauttimaan elämästä, opi tunteistasi, muista että lähes kaikki on mahdollista. Omankin pään sisällä tuntemukset tätä kirjoittaessani oli sekavia kuin muurahaispesä kevätauringossa, mutta toisaalta sellainen tila onkin paras tila kirjoittaa. Ehkä tämä inspiraatiopuuska oli myös seurausta siitä, että en ole keskittynyt kirjoittamaan pitkään aikaan. Samalla kerralla ulos siis kaikki, mikäs siinä - toivottavasti osasin pukea ajatuksia edes jotenkin tulkittavaan muotoon. Tiedän, miten raskasta on lukea tekstiä missä ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Toivon, että teksti herätti teissä edes pieniä fiiliksiä, ehkä yhteyttä omaan elämään tai tsemppiä tulevaan vuoteen. Sai teidät ehkä jopa miettimään niin paljon, että uskallatte toimia ja tehdä elämästä teille ihanampaa - siihen on jokaisella oikeus. Niin tylsältä ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin: elämä on liian lyhyt. Siihen, että joutuisit viettämään edes murto-osan siitä onnettomana. Siihen, että viettäisit aikaa seurassa jossa et viihdy. Katumiseen. Paras sääntö tälle vuodelle voisi olla: älä katso taaksesi tai kadu asioita mitä et tehnyt, vaan keskity sen sijaan sen tien rakentamiseen, jota aiot kulkea - tulevaisuuteen.

10

//Kuvat otettu syksyllä auringonlaskun aikaan, kun löydettiin läheisen metsätien varrelta upea kuvauspaikka.

14 kommenttia:

  1. Kirjotat jotenkin ihan huikeen hienosti ja ihanalla tavalla! Oon samanikänen sun kanssa ja tää lukion eka vuos on ollut kyllä aika rankkaa, ja oon ollut tosi hukassa. Löyän susta hirveen paljon samoja piirteitä kuin itsestäni, ja varmaan siks on niin helppo samaistua suhun. Oot varmasti upee ihminen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Ihan sama juttu mulla, jotenki henkisesti joutuu kokemaan niin isoja muutoksia läpi että se tuntuu rankalta, vaikka sinänsä kaikki asiat onkin hyvin. Kiitos hurjan paljon, tää kommentti lämmitti ihan valtavasti ♥

      Poista
  2. Öh äh, oon nyt ihan sanaton. Ensiksikin, kirjoitat huiman upeasti ja viisaasti. Oon aiemminkin sanonut tämän, mutta sun tekstistä huokuu ihana itsetietoisuus ja pohdiskelu. Tästä tekstistä tuli jotenkin heti positiiviselle mielelle ja sait mut suhtautumaan tulevaisuuteen hitusen luottavaisemmin ja avarakatseisemmin. c:

    Pakko kysyä, että onko sun nyt lukiossa esim. kokeiden esseitä helppo kirjoittaa, onnistutko niissä, saatko hyvin pisteitä? Ite oon ihan hukassa, eikä opettajien dissaus ykkösten kokemattomuudesta ja surkeudesta kirjoittaa esseitä paranna tilannetta. '-___-

    Ja tuli mieleen myös sellainen kysymys, kun kirjoitit kuinka elämä ja arki toistuu samanlaisena päivästä toiseen. Ja niin se taitaa mennä aika monellakin. Mutta eikö sua ikinä ahdista tai pelota se kuinka sun päivät saattavat olla vain ns. "toistensa kopioita" ja kaikki vain toistuu uudestaan ja uudestaan eikä mitään uutta tunnu tapahtuvan? Mua se jotenkin hirvittää ja saan siitä julman ahdistuksen itselleni aikaan.

    Anteeksi tällainen ihmeellinen sekava kommentti typerine kysymyksineen. >__<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ainaki siis on hirveen hienoo et se arjen runko on suunnilleen samankaltanen päiväst toisee - koulua, siirtymustä pailasta toiseen, ruokailua yms... Mut siit tekeeki hienon se, et vaikka tietää mitä tulee tapahtumaa, ni silti ei voi koskaan tietää mitä eteen sattuu. Koska kuitenki jokaisena arkipäivänä, "samanlaisena" päivänä, tapahtuu paljok pieniä ja joitain suuriakin asioita, jotka tekevät juuri siitä päivästä erityisen: ei siis minkään muun päivän kopiota. Yleensä ne on nimenomaan niitä pikkuasioita, mutta niistä tulee kasa (;

      Poista
    2. Kiitos todella paljon! Paras "palkinto" kirjoittamisesta ja omien ajatusten julkaisemisesta on just se, että on saanut jonkun toisenkin miettimään asioita ja jopa tsempannut toista. Ihanaa :-)

      Joo, esseiden kirjoittaminen on ollut mulle aina melkosen helppoa samoin ku mikä tahansa muukin kirjottaminen. Tekstiä vaan tulee ja oon aina osannut jäsennellä sen ilman sen suurempia ongelmia. Se on kanssa kuitenkin sellanen taito, mitä voi opetella - mitä enemmän vaan kirjoittaa, sitä paremmin alkaa ymmärtää sitä miten se teksti rakentuu ja miten sanat kannattaa valita.

      Viimeiseen kysymykseen Vilperö vastaskin aika osuvasti, kuvaa myös munkin ajatuksia tosta asiasta. Tottakai välillä tuntuu tietyllä tavalla turhauttavalta, mutta arki ja just se mitä sinne oot rakentanut on just sitä mikä pitää ihmisen "kasassa" ja millä jaksaa eteenpäin. Arjessa sitten ne pienet uudet jutut tuo ihan erilailla iloa :-)

      Poista
  3. Vautsi mikä teksti, sait mut ainakin mietiskeleen. Oot tosi hyvä kirjottaan tälläsiä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta :-) välillä näitä syvällisempiäkin pohdintoja on kiva kirjoittaa!

      Poista
  4. Oot hyvä kirjottamaan. :] kiitos tästä tekstistä. kuka näissä upeissa kuvissa muuten on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti paljon :-) näissä poseeraa mun isosisko!

      Poista
  5. Voisitko joskus kertoa jossain millaisella opiskelutekniikalla pärjää lukiossa? Kuinka esim luet kokeisiin, kun niitähän on koeviikkoina toisensa jälkeen koko ajan.. Ja muutenkin mua kiinnostais se elämä lukiossa enemmänkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä voin harkita tollasen "opiskelupostauksen" tekemistä kun multa se sujuu aika ongelmitta :-) kiitoksia ideasta, nää tulee aina tarpeeseen.

      Poista
  6. oikeesti en voi sanoa mitään muuta kuin <3

    VastaaPoista