perjantai 28. helmikuuta 2014

Hylätyt autiotalot

DSC_0154

Hylätyt autiotalot ja niihin liittyvät arvoitukset on aina kiehtonu mua älyttömästi. Lapsuudenkotini sijaitsee pienessä kylässä ja täältä tällaisia "kummitustaloja" on löytynyt aina. Hylätyt talot on omalla tavallaan niin karmivia, omalla tavallaan niiden historia kiinnostaa ihan hirveesti. Pienestä asti oon tykännyt jännityksentunteesta ja hakenutkin erilaisia jänniä kokemuksia. Kerran luin netistä yhdeltä foorumilta yliluonnollisten ja urbaanilegendojen juttujen topicia, minne tyypit oli kirjottanu omia kokemuksia ja "tositarinoita" (tiedä sitten..). Ai että, arvatkaa nukuinko seuraavana yönä. Seuraavana päivänä taas tottakai piti mennä lukemaan lisää.

DSC_0150

Täntyyppisellä autiotaloharrastuksella on ihan oma nimensäkin - urban exploration. "Urbaani löytöretkeily (engl. urban exploration, urban exploring, UE, urbex) tarkoittaa normaalisti näkymättömien, usein kaupungeissa sijaitsevien tilojen tutkimista. Suosittuja tutkimuskohteita ovat muun muassa hylätyt ja purkamista varten tyhjennetyt rakennukset (esimerkiksi tehtaat, autiotalot) ja rauniot, aavekaupungit, käytössä olevat rakennukset ja rakennelmat (katto, kellarikerros, huoltotilat), tunnelit, viemärit, kaivokset ja louhokset, kertoo wikipedia.

Harrastusta ei pidä sekoittaa vandalismiin tai paikkojen sotkemiseen, vaan tässä ainoastaan tutkiskellaan ja otetaan valokuvia. Valitettavasti useissa paikoissa on kuitenkin rikottu paikkoja, asuskeltu tai näitä on vaikka töhritty graffiteilla.

DSC_0111
DSC_0172

Kaupungissa nää tutkimuskohteet on varmasti juurikin moneen kertaan koluttuja, rikottuja tai sabotoituneita. Se on tietysti harmi, koska kiehtovintahan hommassa just olis nähdä se tila sellaisena minkälaiseksi se on joskus aikoja sitten jätetty - kuin alkuperäisenä. Nyt noista paikoista on voinut tulla tietynlaisia turistikohteita. Sen takia täällä syrjässä olevat rakennukset kiinnostaa ihan eri tavalla! Ihan koskemattomia muilta löytöretkeilijöiltä.

Viime viikonloppuna käytiin tutkimassa tätä kuvissakin esiintyvää pientä mökkiä tässä lähistöllä, joka on aina ollut tosi mielenkiintonen. Samalla ei voi kuin ihmetellä, miten tuollaisessa on joskus joku voinut asua! On hauska arvuutella siin eläneiden ihmisten taustaa ja kohtaloa - miksi paikka on jäänyt hylätyksi keskelle ei mitään?

DSC_0092

Kyseisessä "harrastuksessa" oon tosiaankin ihan amatööri, mutta toisaalta kiinnostaisi ihan aidosti laajentaa sitä ja käydä vähän monipuolisimmissakin paikoissa tutkimassa. Hylätyt sairaalat, tehtaat ja aavetalot olis erityisen kiinnostavia. Vaikka sinänsä en paranormaaleihin juttuihin uskokaan, on noissa aina jotain mysteeristä. Oma mielikuvitus alkaa kummasti juoksemaan pienimmistäkin rapsahduksista ja liikahduksista tommosissa paikoissa - varsinkin, jos on saanut kuulla jotain hurjia tarinoita kyseisten paikkojen historiasta tai ihmisistä.

Luen itse välillä mielenkiinnosta muutamia blogeja, joiden kirjoittajat kiertelee pitkin suomea ja jopa ulkomailla löytöretkeilemässä. Harrastukseen kuuluu kuvien ottaminen taloista, ja näitä on aina tosi mielenkiintoista tutkiskella. Toki siisteintä olis päästä itse paikan päälle!

DSC_0115

Löytyykö sieltä muita innokkaita autiotalojen tutkijoita, tai kiehtooko teitä muuten vaan nää salaperäiset, hylätyt paikat?

25 kommenttia:

  1. Itseä ainakin pelottaa hirveästi mennä lähellekkään tuollaisia hylättyjä taloja . :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, noihan on kiehtovia kerrassaan! :-D

      Poista
  2. Isovanhempani asuvat pyhäjoella. Leikin aina siellä ollessani (silloin siis kun olin 2-3lk?) naapurin tytön kanssa, joka oli minua vuoden pari vanhempi. Hän oli mielestäni tosi cool. Kerran hän päätti näyttää yhden autioituneen talon. Muistan, että talo oli aika syrjässä ja puiden ympäröimä. Se oli vaalea kaksikerroksinen omakoti talo. Olin todella ujo lapsi ja sinisilmäinen. Ja tottakai kun tämä cool vanhempi tyttö halusi mennä käymään talon sisällä, suostuin mukaan.
    Sinne sitä sitten mentiin. Etuovi oli murrettu auki joten sisäänpääseminen oli ihan helppoa. Muistan, että talon sisustus oli vanhahtava ja koko paikka ihan sotkuinen ja homeinen. Yläkerrassa oli pieni huone (sellainen ikkunaton vinttihuone) jossa oli vain sänky ja lipasto. Lattialla oli tumma läntti ja jonkimmoinen puukko. Tämä kaverini sitten kertoi, että perheen isä oli tullut hulluksi ja yrittänyt tappaa vaimon ja lapsensa. Ja kun vaimo ja lapsi lähtivät karkuun niin hän meni yläkerran huoneesen, lukittautui sinne ja tappoi itsensä. Ja minä tietenkin uskoin kaiken ja pelkäsin sen talon ohittamista AINA!

    Pari kesää sitten olimme poikaystäväni kanssa isovanhemmillani. Kerroin tämän jutun hänelle ja päätimme lähteä tutkimaan autiotaloa, ihan vaan uteliaisuudesta ja tarkistamaan oliko muistikuvani oikein! Ja boom, löydettiin tyhjä tontti siitä paikalta missä talo oli ollut. Ja tontilla oli roskalava täynnä lautoja ja muuta shaibaa. Tämä asia kaivelee välillä mieltä yhtä! :D Ärsyttää, kun en ole ollenkaan varma muistanko oikein ja mikä on totta. En tuolla aikaisemmin muistanut mainita, mutta sielä vinttihuoneessa oli mielestäni myös kuollut lintu. Eli jos se veri jostain oli sinne tullut nii varmaan siitä linnusta. Joku nuorisoporukka käynyt sielä tms.

    Pitkä ja sekava kommentti! :D Pointti oli se, että autiotalot on niin kiinnostavia ja itekkin jään aina lukemaan ihmisten omia paranormaaleja kokemuksia. Ja sitten olen pskat housussa seuraavan yön :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala! Aika karmiva juttu, tommoset jää varmasti päähän varsinkin pienempänä.. Hyvä ettei pahempia traumoja oo sulle jäänyt, voi että :-D harmi että talo oli sit purettu niin ei voinu mennä tutkimaan yksityiskohtasemmin.. Mutta joo, feel you! Nää on just samaan aikaan niin pelottavia ja ihania, joku kutkutus aina mennä uudestaan :-D

      Poista
  3. Täällä ilmoittautuu yksi innokas autitalojen tutkija! Pienempänä käytiin kavereiden kanssa harva se päivä vähän matkan päässä meidän kotoa olevilla autiotaloilla. Kaikista parhainta oli se että niihin pääsi sisälle ja tutkittiin siellä kaikkia kirjoja ja muita papereita missä oli nimiä ja kirjoitusta. Yritin niissä taloissa ollessa aina miettiä millaisia ihmisiä siellä asui ja milloin siellä asuttiin. Se oli vaan niin kiehtovaa, ja kun mua muutenkin kiinnostaa historia! :)

    Nyt kun oon muuttanut niin tässä muutaman kilometrin päässä on hylätty sairaala, minne mua kiehtois todenteolla mennä tutkiskelemaan. Harmi vaan että siellä on valvontakamerat joita seurataan sillä auleelle ei saisi mennä.

    Sun tekstiäs oli tosi mielenkiintosta lukea ja noi kuvat oli tosi hienoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep nimenomaan, parhainta on just se että miettii millasia ihmisiä siinä talossa on asunut aiemmin! Kaikkien lehtien ja kirjotusten lukeminen, oi että. Harmi vaan että usein noi paikat on semmosia ettei sisälle pääse tai jos pääsee, niin aineistoo on tuhottu aika kiitettävästi :-( jep hissa kanssa yks mun lemppariaineista!

      Voi että, tosi kiinnostavaa! Kyllä muakin kiehtois, olisin mukana ilman noita pahuksen kameroita. Höh! Mutta kiitos sulle, kiva että tämmösellekin postaukselle löyty oma lukijakunta!

      Poista
  4. Itse oon kans hulluna tommosiin paikkoihin, rakastan jännitystä ja pelottavia tarinoita (varsinkin sillon ku tarinoiden sanotaan olevan tosia) ja muutenkin kaikkia pelottavia rakennuksia:-D Itse olen käynyt vain muutamassa talossa, mutta haluaisin mielellään lisää kokemuksia! Ihan parasta kun saa leikkiä CSI etsijää tms. :-DD Sitten aina kiva todistaa kaikki myytit vääräksi kun väitetään vaikka että jos menet taloon, kännykkäsi simahtaa ym, mutta itselle ei kuitenkaan koskaan käy niin:-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Mulla sama juttu, ei oo kokemusta paljoo mistään vielä mut olis kiva mennä tutkimaan enemmänkin. Haha, muistan niin kaikki lapsuuden leikit kun just kavereiden ja siskojen kanssa leikittiin niin salapoliiseja ja jokainen keksi pelottavia juttuja päästään että "noi verhot avautu äsken sentin verran!!" yms ja kaikki lähtee kiljuen juoksemaan pois jostain tontilta :-D

      Poista
  5. Mä kävin viime kesänä valokuvaamassa yhtä purkua odottavaa koulua, oli muuten ihana :) Etelä-Karjalan seudulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, varmasti! Onko kuvia missään julkaistu, olis kiinnostavaa nähdä!

      Poista
  6. Minkä nimisiä ne tähän aiheeseen liittyvät blogit on joita luet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://ghostfunfair.blogspot.fi/ ja http://ajat0nta.blogspot.fi/ esimerkiksi!

      Poista
  7. MUAKIN ON AINA KIINNOSTANUT AUTIOTALOT! pienempänä oli ihan pakko käydä kurkkimassa yhen talon ikkunoista sisään, vaik vähän pelotti, että mitäs jos joku näkee ja jää kiinni... Berliinissä näin vanhan hylätyn sairaalan, tosi huonokuntosen, ja oisin oikeestaa halunnu mennä sinne, oli siis iha keskiyö, mut sit yks niist saksalaisist kerto et se on oikeesti sillee, et siel sairaalas asuu kaikenlaisii pummeja ja narkkareita, koska se on talo, ja koska poliisi ei voi mennä sinne ku siel on romahtamisvaara. Ja se sano et niil on ain pikkupoikain rohkeustestit et uskaltaaks ne mennä sinne ja kauan ne uskaltaa siel olla. Se sano et se ei koskaan käyny siellä, koska dille riitti se et näki ku kaverit käväs siin just ja just sisäpuolella ja juoksi ulos oksentamaan sen hajun takii. Ja jos siel sattuki olee joku uhkarohkee pirpana joukossa ni sen jälkee ku oli siel hetken ollu ni oli kuulemma aikalailla nöyrempää poikaa sen jälkee, niinku muis tilanteis, ja pelkäs enempi pimeetä ja puistoja. Mut muuten tietty pikkupoikamaisesti ylpee siitä et uskalsimpas!... Mut se niist hylätyist sairaaloist, en päässy käymää siellä sit, höh. Tosin ei ois kyl kiinnostanu mennä kattomaa ihmisraunioita ja niitten kuolleita kavereita sinne, mut se rakennus ois ollu nii... Kiehtova :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Vilja!! Millon lähetää yhessä tutkimusretkelle?! Mulla oli toi ihan sama kiinnijäämisen pelko kun tuolla mökillä käytiin, ihan ku olis luvattomissa puuhissa haha :D kuulostaa mielenkiintoselta mut samalla kyllä pelottavalta, hyh. Tosi usein noissa taloissa onkin sortumisvaara tai jotkut pummit asustaa siellä.

      Poista
    2. Mmm, tosin veikkaan et suomalaisten autiotalojen pummiasukkaat on varmaa keskimäärin harmittomampaa väkee ku berliinin keskustan.. :) lähetää sit samal kertaa ku tuun katsastaa niit teiän hepoja (;

      Poista
    3. No mustaki tuntuu, mut silti ehkä kiertäisin kaukaa! Hehe, tää sovittu 8)

      Poista
  8. tosi kiva tämmönen erilaisempi postaus! ♥ mä tykkäsin varsinkin pienempänä kanssa löytöretkeillä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että oli mieleen! Jep, pienempänä oli kyllä vielä kaksin verroin jänskempää :D

      Poista
  9. Mielenkiitoinen postaus! Muakin kiehtoo autiotalot, mutta toisaalta olen hirveän arka ja varovainen tekemään juttuja jotka eivät ole ns. "sallittuja". (Kerran meinasin jäädä kiinni kaverien kanssa - juoksimme peltoa pitkin karkuun.)

    Tässä lähellä oli aikoinaan vanha autiotalo. Valtava keltainen puutalo metsikössä pellon ja tien välissä, pihalla vaja täynnä rojua. Uskaltauduin sinne ensimmäistä kertaa vasta kutosella kaverien kanssa. Alakertaan pääsi helposti murretun oven kautta, mutta kellariin emme koskaan uskaltaneet mennä - siellä oli säkkipimeää ja kylmä ilma löi kasvoille jo portaissa. o___o Keskikerroksessa oli egypti-teemainen kylpyhuone, erivärisiä huoneita, natisevat lattiat ja suuri sali. Siellä oli vaikka mitä: vanhoja kalusteita, värikuulia poikien pyssyistä, valokuvia, asiakirjoja ja vanha solariumkaappi. Menimme kierreportaita pitkin alas pimeään käytävään, jonka seinät oli täynnä peilejä Muistan sen karmivan tunteen ikuisesti, kun jouduin kulkemaan jonon viimeisenä! Ullakolle pääsi ovessa olevan reiän kautta; löytyi kasoittain heinää, lintujen jätöksiä, valokuva-albumeita ja avonainen kattoluukku. Kiipesimme katolle katselemaan auringonlaskua - oli upeaa katsella pellolle kolmannen kerroksen katolta!

    Parin vuoden sisällä talon ikkunat ja ovet naulattiin umpeen, eikä sinne päässyt enää sisälle. Kävimme tutkimassa pihalla olevaa vajaa ja ryömimme erääseen maakellariin, mutta taloon ei enää päässyt. Harmittaa hirveästi, etten silloin tajunnut ottaa valokuvia! Nyt kunta on purkanut talon, vaikka nuoret ehdottivat, että se kunnostettaisiin nuorisotilaksi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kuten sanoin tossa ylempänä niin mullakin aina tulee kauheen syyllinen olo ihan ku olis luvattomissa puuhissa, vaikka eihän toi oo kiellettyä (kunhan ei paikkoja riko)!

      Mitä ihmettä, ihan ÄLYTTÖMÄN mielenkiintoisen kuuloinen.. Mikäköhän lie lukaali sekin ollut aikoinaan? Vitsit, harmi ettet tajunnu kuvailla! Toi on kans just aina että rakennukset usein puretaan, toisaalta ymmärrettävää mut silti harmittaa hienojen tutkiskelukohteiden häviäminen!

      Poista
  10. Tää ei liity tähän postaukseen, mutta pakko kysyä sulta. Googlettelin ylikuntoa ja jotain sellasta ja päädyin sun yhteen postaukseen jossa pohdiskelit oliskohan sulla se. Miten tilantees lopulta ratkes, kävitkö lääkärissä, oliko sulla se, lähtikö kyseinen olotila vain levolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En käynyt lääkärissä ja musta tuntuu että ei ollut ylikunnosta kyse vaan jostain lievemmästä ylirasitustilasta/stressistä enemmänkin :-) lähti pelkällä levolla ja rentoutumisella, vähemmän stressiä liikkumisista ja syömisistä.

      Poista
  11. Ei siinä mitään jos jotain autiotaloa tai muuta romua lähtee tutkimaan,jos siitä joku tulee kyselemään niin puhumalla siitä selviää,ja se että kameroita voi olla nykysin missä vaan, riistakamera voi olla keskellä mettää ja tallentaa just sen autiotalon kolaajan!
    Mutta kun on asiallisesti eli ei riko/polta paikkoja eikä ota mitään tärkeää mukaansa nin tokkopa kukaan perään huutelee?
    Nyt syksyllä käytiin emännän kanssa kuvaamassa yksi vanha talo piharakennuksineen ja siitäkin meni tie ohi ja autojakin,eipä siinä kukaan tullu kyselee kun ei muuta tehty.

    VastaaPoista
  12. Kerro miten olet saanut noin paljon lukijoita itsellesi ? itselläni on saman tyyppinen blogi aloitus vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen blogimaailmassa pyörinyt jo pitkään, yli viisi vuotta, joten pitkäjänteisen työn kautta ja edellisten sivustojeni ansiosta!

      Poista