tiistai 3. kesäkuuta 2014

Pitäiskö hieman hellittää?

kkk

Viimeyönä kello 00:13 kaivoin lipaston kaapista keltaisen marimekkovihon jonne olin neljä vuotta sitten listannut lukemiani kirjoja 100 kirjaa vuodessa -haasteesta. Repäisin tyhjän sivun irti ja mietin tarvitsenko kaksi. Laitoin stereoista Jujua ja otin punaisen tussin. Otin hyvän asennon mummon vanhassa sängyssä ja mietin mikä otsikko kuvaisi parhaiten mielessä risteileviä ajatuksia. Kesäkuun toinen ja toinen virallinen lomapäivä. Loma alkoi ympärillä mutta ei mun sisällä. Aivot huusi tyhjennystä stressistä. Suorittamisen paine. Pelko saamattomuudesta, laiskuudesta. Haluanko jatkaa koko syksyn ja talven jatkunutta suorittamista koko kesänkin? Jatkaa asioiden tekemistä, jotka on mukamas pakko tehdä? Ei, en halua, haluan taas alkaa osata alkaa nauttia elämästä, nauttia siitä mitä teen. "Onnen ja epäonnen lista" päätyi paperille.

Aloitin onnesta. Parempi aina miettiä ensin kivoja juttuja, koska niiden jälkeen pahat ei ehkä tunnukaan niin pahoilta. Tätä listaa oli helppo kirjoittaa. Näistä asioista minä nautin: leipominen, siivoaminen. Kissan rapsuttaminen. Vanhojen kuvien fiilistely. Matkustaminen. Päätin olla niin rehellinen itselleni etten koskaan ole ollut. Ei asioita, joista mun pitäisi nauttia, vaan asioita, joista todella nautin. Uskokaa tai älkää, se raja voi sumentua helpostikin. Ainakin tällaisen suorittajaihmisen päässä, joka saisi ehkä miettiä enemmänkin itseään. Pahimmillaan ne asiat, jotka todella ennen toivat onnea, voivat nyt tulla kirjoitetuksi sille toiselle listalle.

nassy

Idea niiden asioiden, jotka tuottaa iloa ja niiden jotka ahdistaa, jakamiseen ja kirjoittamiseen syntyi siitä kun tajusin että nyt on pakko tehdä asialle jotakin. Olen lomalla, mutta seuraava päivä lähinnä ahdistaa koska siellä on kasa suoritettavia asioita. Pahimpana urheilu. Siis mitä, asia jota rakastan? Kyllä, negatiivisia tunteita herättävänä mörkönä. Jos mun ennen rakastamani asia saa noin kielteisiä tunteita aikaan, on ehkä syytä miettiä mikä mut on tähän tilanteeseen ajanut. Harmittaa, ärsyttää, olen pettynyt itseeni. Oma vika ja itsensä pakottaminen. Osan syystä voin vierittää ehkä ympärillä riehuvan fitnessbuumin päälle, joka todella terveellisesti inspiroi nostamaan rautaa verenmaku suussa ja alentamaan rasvaprosenttia. Pää tästä kärsii ainakin ja pahimmassa tapauksessa menetät liikunnan ilon - elämänilon.

Epäonnen listaa oli vaikea enää jatkaa, kun olin saanut suurimman mörön kirjoitettua ylös. Loput harmit tuntui naurettavan pieniltä niiden rinnalta, koska hallitsin niitä. Näitä isompia en tunne enää hallitsevani tarpeeksi. Olen ihminen, joka stressaa helposti ja haluaa olla paras. Olen kunnianhimoinen, teen asiat täysillä - vaikka se ei olisikaan hyvä enää omalle hyvinvoinnille. Mulle hyvinvointi on alkanut tarkoittaa liikaa sitä, että näytän ulkoisesti hyvältä. Väärään suuntaan ollaan menossa. Se on vain osa sitä, mutta kaikista tärkeintä on pääkopan kondis. Ei se, onko rasvaprossa 20 vai alle. Ikävöin sitä stressitöntä aikaa, kun ei ollut niin väliä miltä näytti. Vaikka olin painavempi, pystyin sanomaan että olen hirmuisen onnellinen. Ei ensimmäinen päähän putkahtava asia ollut se miltä näytän kun mietin, olenko onnellinen.

DSC_0247

Ihmiset nauttii eri asioista, tottakai. Mehän ollaan erilaisia jokaikinen. Toinen nauttii todella kurinalaisesta elämästä ja itsensä jatkuvasta haastamisesta. Urheilusta verenmaku suussa. Toinen nauttii laiskottelusta. Toinen siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Tärkeintä on, ettei valehtele itselleen. Kehutaan, miten treeni toisensa perään kulkee kuin vettä vaan, koskaan ei ole huonoa treeniä. Lepopäivänä saa luvan naaaauttia ja herkutella banaaniletuilla. Jos pari porkkanaakin dippais. En tuomitse, jos joku todella voi sanoa nauttivansa täysillä elämästä, jossa kaikki "epäterveellisyys" on poissuljettua. Ei voi lähteä kavereiden kanssa kesäiltana ulos, koska treenit. Koska liikaa kaloreita. Koska kesäkunto. Tässä vaiheessa, mun mielestä, epäterveellisyys kuten muutama siideri ja "terveellinen elämäntapa" on jo yhtä lailla epäterveellisen puolella. Liika on vaan liikaa.

Pointti on tässä ehkä se, että jokainen saa elää elämäänsä niin kuin ikinä haluaa. Ainoa tavoittelemisen arvoinen asia on minusta onnellisuus ja itsensä hyväksyminen. Niiden asioiden löytäminen, mitkä tuottaa hyvää oloa, mistä nautit. Niitä asioita kun ajattelee aamulla herätessä, fiilis nousee eikä päinvastoin. Joku voi löytää onnen kurinalaisuudesta, kyykkäämisestä ja kuivasta kanasta. Minulle se ei ole onnea, vaikka se ehkä johtaisikin timmimpään kroppaan. Se tosiasia iskeytyi tajuntaan sen myötä, kun oikeasti huomasin kovan treenaamisen ja erilaisen ruokavalion tulokset omassa ulkomuodossa. Näytän paremmalta, mutta olenko jotenkin hirveän paljon onnellisempi? Suora vastaus: en.

jeje

"Kehitys loppuu tyytyväisyyteen" on mun mielestä väärälle tielle johdatteleva elämänohje. Tyytyväinen saa ja pitää olla, mutta ei se tarkoita automaattisesti sitä etteikö itsessä olisi kehitettävää. Parhaat tehot kehittymisestä saa irti silloin, kun tiedostaa heikkoutensa ja vahvuutensa eli toisin sanoen - on tyytyväinen itseensä. Joskus inhottaa, miksi kaiken pitää olla nykypäivänä niin ulkonäkökeskeistä. Paineet kasvaa ihan hirmuisen suuriksi, tietenkin riippuu miten ne ottaa vastaan. Kunnioitan ja ihailen niitä ihmisiä, jotka pystyy olemaan stressaamatta ja elämään kultaisella keskitiellä. Nautin itse terveellisistä elämäntavoista, mutta nyt ne on alkaneet lähinnä ällöttää. Tiedän, etten ole onnellinen satakiloisena, mutta en myöskään ihannevartalossani. Haluan olla samaan aikaan tyytyväinen itseeni ja kokea, että voin nauttia elämästä tekemällä asioita mitä todella rakastan. Siinä tavoitetta yhdelle elämälle.

Nyt meni postaus aika diipiksi, propsit sille joka jaksoi kokonaan lukea tänne asti. Onko jollain samanlaisia kokemuksia kuin mulla? Olisi kiva kuulla myös muiden mielipiteitä, tää on asia mikä on nyt pinnalla varmasti aika monella eri tasolla. Muistetaan tavoitella kaikki sitä loppupeleissä tärkeintä tavoittelemisen arvoista asiaa eli hyvää oloa! Mistä ikinä sitä sitten saadaankin! Nautitaan elämästä, se on kuitenkin sen päätarkoitus :-)

33 kommenttia:

  1. Olipas mieltä avaava teksti :o. Ja osaan kohdista pystyin kyllä samaistumaankin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos herätti jotain ajatuksia :-) se oli tarkoituskin!

      Poista
  2. Moi!

    Oon lukenu sun blogia jo tooosi pitkään, mutta kommentoinu aika harvoin. Nyt oli kuitenkin pakko tulla sanomaan, että aivan älyttömän hieno postaus! Uskon, että tää herättää monien päässä ajatuksia.

    Oon ihan muutamia päiviä vaille täsmälleen samanikänen sun kanssa, ja jotenkin vaikutat ihan huipulta tyypiltä ja muutenkin tosi samanlaiselta, mitä nyt näin blogin välityksellä oon ymmärtäny. Oon muistaakseni joskus aikasemminkin kysyny tätä sulta kommenteissa, mut onks sulla jotain spostia, fb tms? :)

    Mut jokatapauksessa tosi hyvää kesää sulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Kiitos paljon, ihana että nyt päädyit kommentoimaankin :-) se oli tavoitekin, saada muita miettimään ja havahtumaan ajoissa jos tunnistaa vähänkin piirteitä itsestään. Mutta aijaa, kiva kuulla! Muhun saa rohkeasti kyllä tutustua ja lisätä fb:ssä kaveriksi (https://www.facebook.com/elinaoo) tai laittaa sähköpostia (blumenwies@hotmail.com), mikä vaan parhaalta tuntuu!

      Kiitos samoin sinne ♥!

      Poista
  3. tää postaus laitto ajattelemaan.. tajusin itekkin, että mietin liikaa kaloreita ja rajotan syömisiäni. En usko, et oisin onnellisempi, vaikka saavuttaisin mun unelmakropan. Jos olisin, olis se todennäkösesti vaan hetkellistä, sitten sortuisin taas ja alkais sama kierre. Tää elämä on vaan kamppailua itseensä vastaan, niiku sanonta kuuluu ''it's you against you''. Sitä tarkkaillaan liikaa ulkonäköä ja vertaillaan itseään muihin, oon huomannu että oon itekkin sortunu tähän. Miksei voi vaan osata nauttia elämästä, olla se mitä on välittämättä muiden mielipiteistä. Nää on vaikeita asioita, mut oon kiitollinen, et kirjotit tän postauksen. Tän lukeminen ajo mut oikeestaan ton saman kysymyksen äärelle, mitä tossa otsikossa sanotaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa Nelli! Tää postaus sai mutkin ajattelemaan samoja asioita. Hyvin kirjotettu postaus!! (:

      Poista
    2. Nimenomaan :-) tosi hyviä ajatuksia sullakin ja hienoa, että oot itekin havahtunut miettimään asiaa! Tottakai on hyvä pitää huolta itsestään ja elää terveellisesti, mut se ei sais olla elämän päätarkoitus tai ainakaan aiheuttaa ahdistusta. Elämästä nauttiminen on se päämäärä! Kiitos että kommentoit :-)

      Poista
    3. ..ja kiitoksia Marjatallekin!

      Poista
  4. Olet ymmärtänyt oleellisimman, koita oppia hellittämään! Terveys ja ystävät etusijalle ja sit vasta muut jutut, liikuntaa, musiikkia ja ruotsia ;) unohtamatta. Less is more! Ihanaa kesää Sinulle! Terv. Toipilas, joka osti pyörän ja teki tänään ekan 10 kilsan lenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, tässä sitä opetellaan pikkuhiljaa! Ne on näitä "luonnevikoja" :-) kiitos samoin ja oikein hyvää kesää myös sinne!

      Poista
    2. Minulla kesti paljon Sinua pitempään ja yhä aivot käy viikon pari kierroksilla, kun koulut loppuu. Kiitos toivotuksista, koko ajan parempaan päin mennään :)

      Poista
  5. tää oli tosi hyvin kirjotettu postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, onnistuin siis jotenkin muotoilemaan ajatukseni järkevästi! Kiitoksia :-)

      Poista
  6. Loistava postaus todella tärkeästä aiheesta. Nämä sanat ajatukset ovat olleet hyvin ajankohtaisia itselle, sillä kohdallani kävi juuri niin, että terveellisyyden tavoittelu meni epäterveelliseksi ja lopulta sain diagnoosiksi epätyyppillisen laihuushäiriön (ortoreksia ei ole virallinen diagnoosi). Siis minulla syömishäiriö? Syön niin terveellisesti ja ihanteiden mukaan, kun vaan voi toivoa? Vai oliko se sittenkään niin... Olen aina ihannoinut sopivan lihaksikasta ja terveen voimakasta kroppaa, en siis todellakaan sellaista mihin kuntoon omani pääsi pahimmillaan. Nykyään kaikenlaiset motivaatiolauseet ja median kautta työntyvä amatoorien fitness- ja ruokavaliohössötys on minulle aivan myrkkyä. En leimaa fitnessvillitystä sairastumiseni syyksi, mutta jokaisesta tuutista suollettu ulkonäkökeskeinen rasvanpolttoon ja belfieihin keskittynyt yhteiskunta kannusti minua pysymään yhä tiukemmin kiinni "terveellisissä" tavoissani. Varsin opettava kokemus, mutta en todellakaan toivo tätä kenellekkään.
    Rentouttavaa lomaa sinulle :-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samassa tilanteessa ku eka anonyymi. Vedin terveelliset elämäntavat överiksi. Nyt oon ihan kuihtunut ja laihtunut, kroppa ei toimi niinkuin kuuluisi ja lääkäri määräsi ettei liikkua saisi jotta saisin painon nousuun jne. Masentaa kun rakastan urheilua ja liikuntaa ylikaiken ja nyt joudun olemaan liikkumatta. Nyt toivon että saan painoni nousemaan ja kroppaan vihdoin sitä lihasta jota haluan! Vaikka ottaakin koville olla ilman liikuntaa niin parhaani mukaan pyrin nyt siihen kunnes kropassa on massaa taas ja pystyn käymään salilla. (Josta sitä lihasta haluan, en kuihduttaa kroppaani).

      Poista
    2. Ihan sama juttu täälläkin, nostan käden pystyyn ja tunnustan. Jos menisin lääkärille (mitä en ole tehnyt), luultavasti saisin kuulla saman diagnoosin. Anorektinen kroppa on kaukana siitä mitä ihannoin, nimenomaan sopivan lihaksikas ja terve kroppa kuten eka anonyymi tuossa sanoikin. Tiedostan kuitenkin, että terveellisyys on mennyt ehkä jossain kohtaa yli, ei ehkä huolestuttavan paljoa mutta joka tapauksessa. Oma hormonitoiminta ei myöskään toimi niin kuin kuuluisi ja koitan nyt kovasti saada kaiken kuntoon. Kesä tuli kyllä just oikeeseen paikkaan, nyt pystyy hölläämään vähän paremmin.

      Tsemppiä teille molemmille, tiedän tunteenne! Kyllä tästä selvitään ja eteenpäin mennään, kohti sitä kultaista keskitietä :-) ihanaa lomaa!

      Poista
    3. Oon kyllä niin samaa mieltä sun Elina ja näiden kahden anon kanssa! Itellä meni kans yli tässä talvella & keväällä ja hormoonitoiminta ei oo normaali. Perjantaina lääkäriin menkkojen poislähdön takia ja pelottaa... Mielessä on yks kysymys: Ei kai mun täydy pitää mitään paussia salilla käymisestä. Tykkään pumppailusta ja sen jälkeisestä fiiliksestä, mutta joku siinä mulla on mennyt yli. Ehkä just se, että kaikissa sosiaalisissa ruokailutilanteissa varaudun ja mietin että toivottavasti nyt en syö liikaa ja turhaa KOSKA KESÄKUNTO. En nauti siitä sosiaalisesta puolesta sit enää.

      Aloin itekin kesäloman alettua miettiin, että huh... nyt on se kroppa mitä oon aina halunnut. Ja sit mietin, että onko mun olo onnellisempi tai hyvännäkösempi kuin vuosi sitten. Ei, ei ole. Oon melkein koko kevään kulkenut naama peruslukemilla enkä hymyillyt ja tuntenut onnellisuutta. Aina mielessä se että AINIIN PITÄÄ MENNÄ SALILLE JA SYÖDÄ SIT SITÄ JA TÄTÄ. Harmittaa.

      Mun mielestä tästä pitäis varottaa enemmän, (esim. aikakauslehdissä yms.) koska tää fitnessbuumi on nyt niin pinnalla ja näköjään, moni tuntee samoin tän yliterveellisyys jutun kanssa. Ei oo todellakaan kiva tunne se, että hormoonitoiminta on sekasin.

      Poista
  7. Ei voi muuta sanoa kuin että veit sanat suustani. Juuri niinku minä, just samat ajatukset ja murheet. Aivan älyttömän hyvä postaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, huojentavaa kuulla ettei ole ainoa ja samalla paljon tsemppiä sinne, tiedän siis mitä itsekin käyt läpi! Kyllä tää tästä, pikkuhiljaa :)

      Poista
  8. Hyvin kirjoitettu ja muotoiltu haastavasta aiheesta :) Yritin kauan kirjoittaa tähän vaikka minkälaista vastausta, mutta sormet on jo niin solmussa etten saa ajatuksiani muotoiltua mitenkään paremmin. Oon kuitenkin samaa mieltä kanssasi. Kaikki me ollaan erilaisia ja tullaan onnellisiksi eri asioista, ja hullua mitenkä tämmöinen terveellisistä elämäntavoista lähtenyt trendi onkin jo joiltain osin kääntynyt ihan päälaelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin pitkään, julkaisenko edes koko postausta koska kyse on kuitenkin suht henkilökohtaisesta asiasta - hyvä siis kuulla että oli oikea ratkaisu ja sain edes jotenkin muotoiltua päässä liikkuvia fiiliksiä! Kiitos paljon :-) antaa kaikkien kukkien kukkia - olen sitä mieltä - mutta niiden omilla ehdoilla ja hyvän olon rajoissa.

      Poista
  9. ihana postaus ja ihana sinä <3 huomasin, että nautin ihan samoista asioista kun sää :D toi siivoaminen on ainakin sellanen, joka löytyy aika harvan "tästä nautin"-listalta, mutta mä oikeesti tykkään siivota! tsemppiä sulle, toivottavasti saat ilon urheiluun takasin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ♥ hei soul sister! Siivoaminen on parasta! Tänäänkin jäin yksin kotiin ja ai että miten oikeen ootin että pääsen siivoamaan ja laittamaan kämpän kondikseen, suorastaan ahdistun jos on kamat levällään. Toivon itekin sitä tällä hetkellä enemmän kuin mitään, mutta eiköhän se sieltä tuu ajan kanssa :)

      Poista
  10. Niin, no siinä vaiheessa kun saa stipendin ja kauheesti kehuja numeroistaan eikä silti oo tyytyväinen (koska tietää ettei oo tehny mitään niitten eteen ja tietää et jos tekisi vähänkään töitä niin saisi parempia numeroita) niin alkaa miettiä että voisko vähän höllätä nutturaa. Kuk elämässä pitää olla paljon muutakin kuin koulu (esimerkiksi lahnailu) ja jos tekisin enemmän töitä, se olis pois vapaa-ajan jutuilta (lue: lahnailulta ja koomaamiselta). Niin että samaa täälläkin pohditaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, koulun kanssa vähän samat sävelet täälläkin - mutta mitäpä sille kunnianhimolleen mahtaa :-D luonnevika mikä luonnevika...

      Poista
  11. Aivan mahtava kirjoitus! Allekirjoitan sanasi, mua huolestuttaa tämä nykypäivän fitnessbuumi- vaikka onhan siinä omat hyvä puolensa, porukka ei ainakaan mussuta joka päivä roskaruokaa. Mutta epäterveellisyyttä on tämäkin, kun porukka ei enää nauti elämästä, vaan kaikki on vaan kaloreita ja lihaksia. Huippua kesää sulle! Nauti päivistä, nauti elämästä, nauti siitä, mistä tykkäät todella :) Oot mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tuli niin hyvä mieli kommentistasi! Itse en ole toisaalta fitnessbuumia vastaan, mutta nimenomaan sitä jos sekin menee liiallisuuksiin ja elämänilo ja nautinto unohdetaan. Terveellisyys on ihanaa, mutta sen pitäis tuntuakin hyvältä!

      Koitan todellakin nauttia nyt ja ottaa kesästä kaiken irti, kärsivällisesti kohti parempaa oloa :-)

      Poista
  12. Tosi mielenkiintonen postaus. Osaat kirjottaa ihan sika hyvin! Ja kun tässä kattelin sun blogia läpi, niin ei hitto otat hienoi kuvii! :)
    thinkimperfect.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että tässähän punastuu kohta! Kiitos superpaljon :)

      Poista
  13. Upe postaus,ihailen kovasti sun tyyliä kirjoittaa ja tuoda asiat tänne blogiisi ihmisten luettavaksi!:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti! Huojentavaa huomata, ettei tää vuodatus ollut ihan turha ja aiheeton :-)

      Poista
  14. Ihana teksti ja ihan älyttömän hieno juttu, että oot oivaltanut tän! Itsellä meni monta vuotta tuon asian tajuamiseen, jos olisin itse sun ikäisenä tajunnut tuon, olisin säästynyt monelta pahalta. Joten ole itsestäs ylpeä ja nauti elämästä sun tavalla, vaikka kuka sanois mitä!

    VastaaPoista
  15. Olen jo pitkään lukenut ihanaa blogiasi, mutta kommentointi on jäänyt vähemmälle! Aivan mahtava kirjotus!! :) Itse olen hyvin samanlainen kuin sinä ja samanlaisten asioiden kanssa itsekin on tullut pohdiskelua.. Itselläni on vielä paljon oppimista että elämä ja nyt ja tässä ja joka hetkestä pitää nauttia, eikä murehtia turhia! Joku päivä vielä toivottavasti osaan nauttia joka hetkestä ja luottaa että elämä kantaa! :) Mietin myös usein liikunnan ja syömisen yhteyttä, joka ei saisi liikaa rajoittaa elämää, miettimällä että taas on pakko mennä salille jotta olisi kroppa timmissä kunnossa ja olisi onnellisempi olo.. Nykyään näin monet ajattelevat pinnalla olevan Fitness buumin vuoksi, vaikka onnellisuus ja hyvä itsetunto tulee sisältä päin, kun on sinut itsensä kanssa, sellaisena kuin on, esittämättä muuta kuin on ja ajattelemalla että on pakko tehdä jotain vain miellyttääkseen muita!

    VastaaPoista