lauantai 26. heinäkuuta 2014

Ruokarakkautta

DSC_0190
DSC_0197
Mansikkakakku, kinuskiraitakakku ja kinkkupiirakkaa

DSC_0051
Salaattia on oltava AINA!

DSC_0932
Kinkkumunakasta

kakkuu
Mustikkamarmoroitu juustokakku (ohje)

Leipominen ja ruoanlaitto on mulle suuria intohimoja ja semmosia juttuja, mistä nautin ihan todella! Oon suuri ruoan ystävä ja kaikki ravintoon liittyvä kiinnostaa ihan älyttömästi. Tykkään leipoa sekä terveellisempiä juttuja että ihan niitä perinteisiäkin kakkuja ja piirakoita voista ja sokerista tinkimättä. Jos meille on vieraita tulossa, yleensä se olen minä joka huolehtii leipomispuolen enkä valita! Rakastan loihtia uusia juttuja, tehdä vanhoja ja turvallisia hyviksi koettuja leivonnaisia ja huomata miten kaikkea erilaista sitä osaakaan tehdä. Vielä on paljon opittavaa ja tiedonjano on suuri! Löytyykö teistä muita innokkaita kokkaajia tai ruoanlaittajia?

DSC_1080
DSC_1069
DSC_1137
Marjaraakakakku

DSC_1127
Taatelikeksejä

DSC_0939
Runebergin torttuja, yksiä mun lempparileivonnaisista!

DSC_0072
Porkkanakakkua, tääkin yks ehdoton lemppari

Intoa olis oppia erityisesti laittamaan paremmin ihan perusruokaa. Lahdessa mun ruoat on aika simppeleitä, mutta tykkään sielläkin tehdä kaikkea erilaista. Yleensä sitä vaan meinaa olla kauhea nälkä jo koulun tai salin jälkeen ja sitä vaan tekee ison salaatin ja paistelee kanaa sekaan. Pitäis muistaa monipuolisuus! Tykkään älyttömästi erilaisista sosekeitoista ja ylipäänsä keitoista. Itse asiassa, tykkään kaikesta ruoasta. Voisin omistaa lempiruokien luettelemiseen yhden kokonaisen postauksen, mutta aika nopeesti varmaan tulis ilmi että ei mulla mitään lempiruokaa ookaan - kaikki ruoat on mun lempiruokia..

DSC_0052
Banaanilettuja (ohje)

DSC_0144
Suklaaraakakakku (ohje)

Rakastan ruokaa, tuntuu että joskus aivan liikaa. Voisin syödä monen ison miehen pöydän alle omilla ruokamäärillä! Mun pitää oikeasti rajoittaa, etten vedä ihan överiksi ja yli oman kulutuksen. Tuntuu tosin, että voin syödäkin tosi paljon lihomatta mikä on varmaan hyvän aineenvaihdunnan ansiota. Koulussa lataan lautasen täyteen kouluruokaa mikä on muuten mun mielestä ihan älyttömän hyvää, ainakin meidän koulussa. Mua ärsyttää, jos kouluruoasta jaksetaan valittaa ja nyrpistellään nenää hyvälle ruoalle! Saati se, että ruokaa otetaan, pyöritellään lautasella ja sit heitetään pois. Itse en edes muista, millon viimeks olisin jättänyt jotain ruokaa syömättä. Vaikka syön koulussa kuin hullu, on muutaman tunnin päästä jo taas nälkä :-D pohjaton maha?

Nykyään syömisestä tehdään niin hirrveen hankalaa! Jatkuva lista että mitä ei saisi syödä ja mitä saa syödä, mistä lihoaa ja mistä ei. Ihan liikaa stressaamista sanon minä :D tottakai pitää kontrolloida ettei syö pelkkää kovaa rasvaa ja tuki suoniaan, mutta satunnainen voisilmäpulla ei sulle aiheuta sepelvaltimotautia. Muistetaan nauttia ruoasta (minä ainakin niidenki edestä jotka ei muista)!


PS// Lähden tänään illalla viikon mittaiselle Life-leirille Ryttylään, joten blogissa seuraa sen vuoksi päivitystaukoa. Palaillaan viikon päästä, tulen päivittämään leirikuulumisia tänne bloginkin puolelle!

torstai 24. heinäkuuta 2014

On the road


DSC_0199

Eilen lähdettiin äitin kanssa viettämään kesäpäivää kohti itäisempää Suomea ja Etelä-Karjalaa. Auto starttasi noin 8.30 ja lämpöasteita oli mittarissa lähemmäs 30 jo siinä vaiheessa päivää - ihana hellepäivä siis tulossa! Meillä ei ollut suurempia suunnitelmia ja aikatauluja ja päätettiin mennä ihan fiilisten mukaan. Pysähdyttiin Mäntyharjulla noin kymmenen maissa ja käytiin tekemässä hyviä löytöjä poistomyynnistä, jossa kaikki kamat maksoi euron - mukaan tarttui itselle mm. kouluvihkoja ja uudet matot Lahden kämppään. Syötiin torilla jätskit ja kierreltiin vielä parit putiikit, sitten matka jatkui kohti Savitaipaletta.

DSC_0204
DSC_0206

Pysähdyttiin Partakoskella, josta löytyi söpö pieni kioski ja ravintola venesataman yhteydestä. Nälkä alkoi jo kurnia ja tilattiin kanapitsat (herttinen, en muista milloin viimeksi olisin tilannut pitsaa mistään!). Katseltiin hetki Saimaan maisemia ja rantaan saapuvia veneilijöitä - tuli itselle sellainen olo, että pitäis päästä joskus veneilemään ehdottomasti.

DSC_0210
DSC_0219
DSC_0212
2

Jatkettiin pieni matka eteenpäin ja käytiin katselemassa äidin lapsuudenmökin maisemia, jotka oli muutamassa kymmenessä vuodessa jo jonkin verran muuttuneet. Löydettiin kuin löydettiinkin perille pienten alkuharhailujen jälkeen! Tuli taas todettua, että suomalaiset on kyllä melkoista mökkikansaa - tuntui, että jokaikisellä nurkalla oli mökki ja mökkiläiset paikalla.

DSC_0241
3
DSC_0224
4
DSC_0239
DSC_0237

Partakoskella näkyi tien varrella monia mielenkiintoisia pysähtymiskohteita, joten ajateltiin käydä kurkkaamassa nekin samantien. Partakoski on siis koski, joka yhdistää Saimaan ja Kuolimon. Virtaavan veden voimalla on 1950-luvulla toiminut tehdas, joka löytyi upeiden kivilinnoitusten yhteydestä. Nekin oli säilyneet sodan ajalta yllättävän hyvin.

DSC_0248
1

Savitaipaleelta lähdettiin kohti Lappeenrantaa pikkuhiljaa ja molempia alkoi väsyttämään ihan tautisesti - päätettiin siis ottaa pienet torkut tien reunassa. 15min torkut ja taas valmiina lähtöön! Harmiteltiin, ettei tajuttu ottaa uikkareita ja pyyhettä mukaan - vedessä pulahtaminen olis piristänyt kyllä melkoisesti keskellä kuumaa päivää. Saavuttiin Lappeenrantaan ja mentiin mun kummitädin luo synttärikahveille - Sara oli leiponut ihanan kakun ja kinkkupiirakkaa. Ja unelmaterde - samanlainen mullekin joskus! Kahvipöydässä jänniteltiin jo vähän loppupäivän pläänejä - nimittäin Imatraa ja meitsin koskenylitystä, joka reissun päätarkoitus olikin.

DSC_0280
DSC_2409
5

Sain siis kummitädiltäni joululahjaksi Imatrankosken ylityksen vaijerilla - ei mikään tavanomaisin joululahja! Kehuin viime vuonna koskireissulla, että vitsi olis siistiä päästä itsekin laskemaan kosken yli ja kummitäti oli pistänyt tän korvan taakse. Ylitystyylin sai päättää itse - vaihtoehtoina oli perusliuku, mahalleen tai pää alaspäin. Aluksi päädyin perusliukuun mutta vaihdoinkin hetken päästä ympäriämpäri ja jalat kohti taivasta. Kerran kun mennään niin mennään kunnolla!

6
DSC_0278
WHIU
www

Ja sit mentiin! Liuku oli niin nopee että ei siinä ehtinyt edes jännittää! Sen verran tajusin että vettä roisku naamalle ja nauroin ku sekopäinen. Tajusin onneks vähän katella ympärillekin koskea ja heilutella kameroille. Löysä toppi oli kanssa mainio valinta, oli jarrumiehellä varmaan naurussa pidättelemistä kun meitsi saapuu loppuetapille paita korvissa pää ylösalaisin (onneks oli sentään pitsiset rintsikat) :---D kokemus oli kuitenkin mieletön, ja siitä vielä kiitos ihanalle kummitädille

DSC_0287
DSC_0300
DSC_0304

Pieni kiepsaus Imatran kävelykadulla ja sitten takaisin Lappeenrantaan. Kello näytti jo kahdeksaa ja päätettiin mennä haukkaamaan jotain satamaan ennen lähtöä. Oli raukea ja rento fiilis, lämmin kesäilta, paljon ihmisiä, hyvää seuraa ja ruokaa ja musiikkikin raikas läheiseltä laivalta.. Ei olis millään malttanut lähteä! Lappeenrannassa on aina omat vibat, varsinkin satamassa - siellä on lapsuudessa tullut vieteltyä monta kesälomareissua. Äitin kanssa käytiin vielä hautausmaalla mummon tämänpäiväistä syntymäpäivää muistamassa sekä samalla sedän haudalla. Sitten kohti kotia, tyytyväisenä mukavaan päivään ja taas uusiin kokemuksiin. Loppumatkalla oli hyvää aikaa availla sydäntä äitin kanssa keskustellen ja elämää pohdiskellen. Eilinen oli täynnä hetkessä elämistä ♥

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Erilaisuus ja arvostelu

jepp

Mistäköhän se johtuu, että me ihmiset ollaan niin alttiita arvostelemaan muiden tekemisiä ja menemisiä? Useimmiten arvostellaan muita juttuja sen takia, että ne on jotenkin erilaisia omiin tottumuksiimme verrattuna - ihan kuin se oma tapa olisi se ainoa oikea tapa. Tähän törmää melkeinpä asiassa kuin asiassa. Toinen oppii parhaiten lukemalla ja toinen kuuntelemalla. Toiselle riittää viikossa yksi lepopäivä urheilusta, joku taas tarvitsee kolme. Jos elämässä kohtaa vaikeita tilanteita, joku selviää siitä parhaiten puhumalla asiat halki - toinen taas käsittelee asian mielummin omissa oloissaan. Joku juttu toimii ehkä sinulla, mutta ei sillä toisella tyypillä, joka voi olla vaikka sisaruksesi, oma äitisi tai elämänkumppanisi. Kaikki kun ollaan täällä erilaisia, uskokaa tai älkää.

jep

Nykyään koitetaan löytää useimpiin asioihin yksi ainoa oikea ratkaisu - olisihan se kieltämättä älyttömän helppoa. Ongelmista halutaan päästä eroon sen helpoimman kautta ja kokeillaan ties mitä pussikeittodieettejä kilojen karistamiseksi, täsmäliikettä sikspäkkiin tai maidottomuutta mahakipujen selättämiseksi. Unohdetaan kokonaisuus ja se, että asioihin vaikuttaa monen monta pientä juttua samaan aikaan. Se taas juontaa juurensa siitä, että on olemassa niin erilaisia ihmisiäkin. Itselle oikeiden juttujen löytäminen vaatii itsensä tutkiskelua ja tuntemista. Sitten kun vihdoin löydetään ehkä se oma juttu, unohdetaan ettei se ole kaikilla sama. Vaikka sinulle urheilu olisi paras tapa selvittää päätä vihaisena ja surullisena, toisella se ei toimi sitten alkuunkaan (esimerkiksi minulla itselläni).

DSC_0276

Olisi ihanteellista, jos me ihmiset pystyttäisiin elämään niin että arvostetaan niitä itselle hyviksi koettuja juttuja ja samalla otetaan huomioon muille tärkeät jutut. On todella kuluttavaa, jos pitää olla jatkuvasti perustelemassa omia valintoja ja elämäntapoja, sitä miksi ne ovat parempia kuin toisten. Muilla ei ole niihin oikeutta periaatteessa puuttua. Tärkein peruste on mielestäni se, että kokee itse voivansa hyvin sillä elämänpolulla, mille on suunnistanut. Tällä polulla tulee jokaikinen päivä vastaan lukemattomia risteyksiä, joista vaan on valittava se itselle paras. Kenelläkään ei loppujen lopuksi voi olla täysin samanlaista polkua kuin sinulla, ja sen takia et voi muiden valintoja arvostella. Teet itse päätöksen siitä käännytkö, vai jatkatko suoraan.

Paineita kasaantuu jatkuvasti nykyajan maailmassa. Mitä pitää harrastaa, jotta muut arvostavat sinua, miltä pitää näyttää, jotta tulee hyväksytyksi. Mitä ruokia voit syödä ilman että sinut leimataan tietyntyyppiseksi ihmiseksi tai miten voit pitää hiuksia ilman että muut katsovat pitkään kadulla. Ei ihme, että alkaa ahdistaa. Onneksi on niitäkin ihmisiä, jotka osaavat haistattaa pitkät niille "muka ainoille oikeille malleille" ja toteuttavat itseään juuri siten, mikä hyvältä tuntuu. Minusta tuntuu hyvältä nähdä niin vapaasieluisia ihmisiä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä ja elävät niin täysillä omien juttujensa ehdoilla - samaan aikaan muiden juttuja väheksymättä. Jokaisella on varmasti parannettavaa siinä, harjoittelen itsekin varmasti vielä kuluneena keinutuolissa. Maailmaan sopeutuminen on koko elämänmittainen projekti, niin pitkä, että polulta ehtii eksyä ainakin miljoona kertaa. Pääasia on löytää omalle reitilllee aina takaisin, ettei törmää muiden kanssa tai tuki toisten tietä.

Peace and love, arvostetaan eikä arvostella.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kesäkuulumiset

DSC_1169
DSC_1184
DSC_1146
1
DSC_1166

Heppaiset heipat! Ai että kun kesä on ihanaa. Kyllä nyt vaan oon vakuuttunut enemmän siitä, että tämä vuodenaika on paras kaikista, vaikka jokaisessa on omat hyvät puolensa tietysti. Mun kesässä ei ole vielä mitään hirveän suurta tapahtunut, mutta toisaalta oon nauttinut kiireettömyydestä ihan täysin rinnoin. Viimeinen työviikko taidenäyttelyn valvojana käynnistyy tiistaina, ja homma on ollut kyllä sekin oikein rentouttavaa. Vihdoin oon ehtinyt lukea taas kirjoja ja odotan huomista kirjastovisiittiä jo innolla - pitäisi rustata ylös teidänkin antamat kirjavinkit tohon yhteen postaukseen. Viime viikonloppuna olin Summer Upissa kolmatta kertaa, ja vietin ihan kivan festariviikonlopun. Yhdet festarit kesään on kuitenkin aika passeli määrä mulle!

Töiden loputtua pitäisi käyttää kummitädin antama joululahja ja käydä laskemassa vaijerilla imatrankosken yli - samalla tulee varmaan vietettyä pari päivää siellä suunnilla. Kahdeskymmeneskuudes päivä suuntaankin jo kohti Ryttylää ja Life-leiriä, jossa menee seuraava viikko. Loppukesän suunnitelmat on siis lähinnä siinä, muuten mennään ja matkataan ihan fiiliksen mukaan. Muhun iski kesäflunssa viime viikonlopun jälkeen joka on kyllä vienyt voimia pois aika kiitettävästi. Toivottavasti kohta ollaan jo voiton puolella, ei yhtään kivaa tämmönen!

Muistakaahan palvoa aurinkoa ja lämpöä nyt oikeen kunnolla - sitä nimittäin riittää! See you again!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tiistain ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirjaa on toivottu useaan otteeseen ja muutenkin ravitsemusosasto tuntuu kiinnostavan teitä - kuten minuakin! Itsekin tykkään lueskella mitä muut syö päivän aikana ja ottaa hyviä vinkkejä itselleenkin. Oma ruokavalio ei kummemmin sisällä mitään hifistelyjä - syön lihaa, viljoja, maitotuotteita ihan normaalisti. Herkut kuuluu myös ruokavalioon, ja kesäisin muutenkaan en pidä niin tiukkaa linjaa mitä sitten arkena. Treenipäivien ruokailut vaihtelee hieman, yleensä niihin sisältyy joko palkkari tai sitten jokin palauttava ateria treenin jälkeen. Eiliseen päivään ei treenailua sisältynyt.

DSC_1231
DSC_1240

9.30. Aamupalaksi luonnonjugurttia jossa mehiläisen siitepölyä, kotitekoista mysliä, mustaherukkasosetta ja kanelia (ehdin sekoittaa koko sörsselin, joten siitä ei pahemmin ainesosat erotu!) Aamulla juon myös yleensä reippaasti vettä, tänä aamuna noin 0,7l. Lisäksi vetäisin napaan Puhdas Capsin K2-vitamiinin, D-vitamiinin sekä magnesium- ja aurinkokapselin.

DSC_1242

13.30. Töistä kotiin on ~500m, joten sain lämpimän ruokalähetyksen työpaikalle maailman parhailla lautasilla tarjoiltuna. Vihersalaattia, jossa ihan perus kurkku+tomaatti+salaatti sekä raejuustoa ja makaroonilaatikkoa johon päälle vähän ketsuppia. Jälkkäriksi omena.

DSC_1247
DSC_1249

17.15. Töiden loputtua kotona tein itselleni nopean ja helpon tonnikalasalaatin, joka sisälsi jäävuorisalaattia, kurkkua ja tomaattia, reilu puoli purkkia tonnikalaa öljyssä, puolikas pilkottu omena ja vähän siemeniä.

17.30. Jälkkäriksi muutama jäljelle jäänyt vesimelooniviipale ja zerokokis, joka jäi edellisenä iltana juomatta mökkisaunalla.

19.00. Pienten aurinkonokosten jälkeen alko tekemään hirveesti mieli jotain ja kolusin kaapit löytämättä mitään, joten söin reilun kourallisen jäisiä herne-maissi-paprikoita (kyllä, ne on hyviä!!) ja yhden tomaatin (okei, kuulostaa säälittävältä mutta tomaatti vie herkkuhimoa pois yllättävän hyvin!) Tästä gourmeesta ei valitettavasti löydy kuvia, olin ilmeisesti liian herkkuhimojen vallassa tolla hetkellä että unohdin koko ruokapäiväkirjan.

DSC_1255

22.00. Iltapalaksi luonnonjugurttia ja mustaherukkasosetta (sis. pelkkää survottua mustaherukkaa, ei lisättyä sokeria!), kuppi vihreää teetä ja varrasleivän palanen, jonka päällä levittyvää polar-sulatejuustoa, kalkkunaleike sekä tomaattia ja kurkkua. Lisäksi yksi pallo vanhan ajan vanilja-jäätelöä.

Kuten huomaatte, en kauheasti syömisistä nipota mutta pyrin silti syömään mahdollisimman tervellisesti ja puhtaasti ja paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Päivän aikana join myös todella reilusti vettä, mitä en päiväkirjaan merkannut - varmasti yli kolmen litran. Juon normaalisti paljon ja vielä kuumana hellepäivänä vedentarve on kova. Suolatasapainosta kannattaa myös huolehtia!

Toivottavasti tykkäsitte, voin kirjailla jatkossakin syömisiä tänne jos teillä kiinnostusta riittää!