tiistai 22. heinäkuuta 2014

Erilaisuus ja arvostelu

jepp

Mistäköhän se johtuu, että me ihmiset ollaan niin alttiita arvostelemaan muiden tekemisiä ja menemisiä? Useimmiten arvostellaan muita juttuja sen takia, että ne on jotenkin erilaisia omiin tottumuksiimme verrattuna - ihan kuin se oma tapa olisi se ainoa oikea tapa. Tähän törmää melkeinpä asiassa kuin asiassa. Toinen oppii parhaiten lukemalla ja toinen kuuntelemalla. Toiselle riittää viikossa yksi lepopäivä urheilusta, joku taas tarvitsee kolme. Jos elämässä kohtaa vaikeita tilanteita, joku selviää siitä parhaiten puhumalla asiat halki - toinen taas käsittelee asian mielummin omissa oloissaan. Joku juttu toimii ehkä sinulla, mutta ei sillä toisella tyypillä, joka voi olla vaikka sisaruksesi, oma äitisi tai elämänkumppanisi. Kaikki kun ollaan täällä erilaisia, uskokaa tai älkää.

jep

Nykyään koitetaan löytää useimpiin asioihin yksi ainoa oikea ratkaisu - olisihan se kieltämättä älyttömän helppoa. Ongelmista halutaan päästä eroon sen helpoimman kautta ja kokeillaan ties mitä pussikeittodieettejä kilojen karistamiseksi, täsmäliikettä sikspäkkiin tai maidottomuutta mahakipujen selättämiseksi. Unohdetaan kokonaisuus ja se, että asioihin vaikuttaa monen monta pientä juttua samaan aikaan. Se taas juontaa juurensa siitä, että on olemassa niin erilaisia ihmisiäkin. Itselle oikeiden juttujen löytäminen vaatii itsensä tutkiskelua ja tuntemista. Sitten kun vihdoin löydetään ehkä se oma juttu, unohdetaan ettei se ole kaikilla sama. Vaikka sinulle urheilu olisi paras tapa selvittää päätä vihaisena ja surullisena, toisella se ei toimi sitten alkuunkaan (esimerkiksi minulla itselläni).

DSC_0276

Olisi ihanteellista, jos me ihmiset pystyttäisiin elämään niin että arvostetaan niitä itselle hyviksi koettuja juttuja ja samalla otetaan huomioon muille tärkeät jutut. On todella kuluttavaa, jos pitää olla jatkuvasti perustelemassa omia valintoja ja elämäntapoja, sitä miksi ne ovat parempia kuin toisten. Muilla ei ole niihin oikeutta periaatteessa puuttua. Tärkein peruste on mielestäni se, että kokee itse voivansa hyvin sillä elämänpolulla, mille on suunnistanut. Tällä polulla tulee jokaikinen päivä vastaan lukemattomia risteyksiä, joista vaan on valittava se itselle paras. Kenelläkään ei loppujen lopuksi voi olla täysin samanlaista polkua kuin sinulla, ja sen takia et voi muiden valintoja arvostella. Teet itse päätöksen siitä käännytkö, vai jatkatko suoraan.

Paineita kasaantuu jatkuvasti nykyajan maailmassa. Mitä pitää harrastaa, jotta muut arvostavat sinua, miltä pitää näyttää, jotta tulee hyväksytyksi. Mitä ruokia voit syödä ilman että sinut leimataan tietyntyyppiseksi ihmiseksi tai miten voit pitää hiuksia ilman että muut katsovat pitkään kadulla. Ei ihme, että alkaa ahdistaa. Onneksi on niitäkin ihmisiä, jotka osaavat haistattaa pitkät niille "muka ainoille oikeille malleille" ja toteuttavat itseään juuri siten, mikä hyvältä tuntuu. Minusta tuntuu hyvältä nähdä niin vapaasieluisia ihmisiä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä ja elävät niin täysillä omien juttujensa ehdoilla - samaan aikaan muiden juttuja väheksymättä. Jokaisella on varmasti parannettavaa siinä, harjoittelen itsekin varmasti vielä kuluneena keinutuolissa. Maailmaan sopeutuminen on koko elämänmittainen projekti, niin pitkä, että polulta ehtii eksyä ainakin miljoona kertaa. Pääasia on löytää omalle reitilllee aina takaisin, ettei törmää muiden kanssa tai tuki toisten tietä.

Peace and love, arvostetaan eikä arvostella.

7 kommenttia:

  1. Mahtava kirjoitus, olen samaa mieltä sun kanssa! Ja pakko sanoa että sulla on tosi kivat kasvonpiirteet ja olet muutenkin kaunis :)

    VastaaPoista
  2. Niin täyttä asiaa! Maailma on julma paikka ja aina löytyy niitä arvostelijoita, mutta kun pitää mielessä että tää tapa on just mulle hyvä, eikä muilla pitäis olla siihen mitään sanottavaa, niin pärjää pitkälle. Lippu korkeelle vaan ja menoks :)

    VastaaPoista