keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Elämänarvot

DSC_0682

Viime aikoina oon joutunut, tai no, saanut, mietiskellä aika paljon enemmän niitä juttuja, mitä todella elämässä arvostan. Siinä vaiheessa kun huomaa ettei enää voi hyvin eikä pysty nauttimaan elämästä, on jokin juttu pyllyllään. Eläminen tuntuu raskaalta eikä mikään asia tunnu oikeasti mukavalta. Samoista asioista ei saa enää samanlaista iloa irti, mitä joskus aikaisemmin. Se todella hätkähdyttää ja vähän säikäyttääkin - mikä on pielessä? Hassua on myös se, kuinka vaikeaa on tiedostaa ettei kaikki ole ehkä niin hyvin kuin pitäisi. Huonoon oloon ikään kuin turtuu, ja ajattelee että no tälläistä se arki ja elämä vaan on. Mutta ei ei ei, miljoona kertaa ei! Ainakin mun mielestä meillä on oikeus voida hyvin ja olla onnellisia, ihan pienistäkin jutuista.

DSC_0678

On pysäyttävää huomata, että on luullut tuntevansa itsensä lähes sataprosenttisesti ja todeta että onkin aika erilainen. Itsestä löytyy piirteitä, mitä ei ole halunnut tuoda esiin ja on koittanut paikata niitä jollain selityksillä. Mulla kävi urheilun kanssa niin. Treenasin viime vuoden ja tämän kevään tosi intensiivisesti, kovempaa kuin koskaan. Salilla 4-5krt viikossa, 9.45 aamuina aamulenkki, tarkka treeniohjelman noudattaminen ja kurinalainen elämä. Toiko se mulle onnellisuutta? Se toi kylläkin onnistumisen tunnetta ja urheilullisen, tehokkaan tytön imagoa ja kroppaa. Timmit reidet, iso hauis ja suurempia painoja punttiksella. Mutta onnellinen en kuitenkaan tainnut olla. Keväällä aloin tajuamaan, miten ahdistunut ja stressaantunut todella olinkaan kamalasta suorittamisesta ja asettamistani paineista. Päälle painoi koti-ikävä, ja koulun ja treenin osalta piti saavuttaa täydellisiä tuloksia. Mikään ei tuntunut riittävän. Kulutin itseni ihan puhki sekä henkisesti että fyysisesti. Väsymystä, uupumusta, ärsytystä, motivaationpuutetta.. Etsin selitystä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, lisämunuaisen uupumuksesta, ylikunnosta, diabeteksesta.. Ehkä joku noista piilevästi vaivaakin, mutta seurauksena yksin ja nimenomaan stressistä.

DSC_0656
1

Kesän yli mietiskelin itseäni, arvojani ja sitä mitä todella nautin tehdä. Lepäsin ja tein mikä hyvältä tuntui. Treenasin vain vähän ja aluksi ahdistuin, mutta lopulta huomasin kuinka helpottavaa oli päästä pois "huonosta treenikierteestä", johon suorittamisen pakko oli mut ajanut. Lihaksia ehkä lähti, mutta mitä siitä? Aloin pikkuhiljaa tajuamaan, että kaikkea ei ole pakko saavuttaa tässähetijanyt. Mulla on toivottavasti aikaa vielä 70 vuotta treenata itselleni sikspäkki ja huolehtia siitä, oonko syönyt tarpeeksi vai liikaa sitä ja tätä. Puhuin mun fiiliksistä ääneen, minkä jälkeen aloin oikeasti tehdä asioiden eteen jotakin. Sitä ennen olin vaan kieltänyt ne omassa päässäni ja ajatellut ne "heikon tytön ajatuksina". Enhän minä ole sellainen. Olen vahva, tehokas, urheilullinen, hyvä kaikessa. Tuntui, että kerrankin halusin olla vain laiska ja epäonnistua.

DSC_0675

Joskus aiemmin en edes tajunnut kunnolla, mitä tarkottaa arvo. Nyt kuitenkin osaan luetella itselleni tärkeitä sellaisia aika mittavan listan. Itselleni tärkeitä arvoja ovat perhe, hyvinvointi, aktiivisuus, luonto ja maaseutu, liikunta ja ruoka, opiskelu, ystävät.. Nämä arvot on niitä juttuja, mitkä auttaa meitä kokemaan elämän valittuna eikä annettuna. Jos arvot on valmiiksi annettuja, maailma "hallitsee" meitä niin kuin esimerkiksi urheilu minua. Urheilun motiivina toimi "hyvältä näyttäminen", mikä ei loppujen lopuksi ole kovin kestävä arvo. Sen varjolla sivuutetaan urheilun tuoma hyvä olo ja mielekkyys, mitkä ainakin multa itseltäni lähtivät tuon motiivin tieltä pois. Nehän olis vaan hidastaneet kehitystä!

Arvot vaikuttaa jokapäiväisiin valintoihin. Me ei välttämättä tiedetä, onko kaikki tekemämme valinnat arvojemme mukaisia ja sen takia niitä tulisi jokaisen tarkastella. Kun omat arvot on selvitettynä, on mahdollista tehdä myös vähän hankalempia ja työläämpiä juttuja mistä ei niin tykätäkään - ilman että ahdistumme niistä. Itse olen kokenut tämän itseni löytämisen vähän kantapään kautta. Se vaati myös rehellisyyttä itselleen, omien heikkouksien myöntämistä ja "luovuttamista" joista kaksi viimeistä ei todellakaan kuulu niihin juttuihin mitkä olis mulle helppoja.

gsdgsg

Kesän pohtimisen jälkeen oon kehittynyt ihan älyttömästi itsetutkiskelussa, ja kehityn koko ajan. Aloitin koulun ihan erilaisella asenteella. Päätin, että en halua enää tuntea oloani ahdistuneeksi tai pakotetuksi tekemään jotain asioita. Opiskelen rennommin, jos siltä tuntuu - joka kurssista ei ole pakko saada kymppiä. Tapaan enemmän kavereita vapaa-ajalla. Teen oloni kotoisammaksi Lahdessa. Voin herkutella myös viikolla, se ei pamauta mun vyötärölle 10cm lisää. Liikun niillä tavoilla, mitkä ei ahdista tai tunnu vastenmielisiltä. Tärkeimpänä juttuna päätin, että opettelen hyväksymään itseni just tällaisena, heikkouksineni ja vahvuuksineni. Mulla on molempia, paljon. Molemmissa asioita, mitä en vielä osaa hyväksyä tarpeeksi, mutta aion opetella.

Oikeastaan tärkein arvo kaikista on oman itsensä rakastaminen. Siitä lähtee liikkeelle kaikenlainen hyvä olo. Älkää vaatiko itseltänne liikaa. Tuntekaa, uskaltakaa olla heikkoja ja myöntäkää ettei jokin asia tunnu hyvältä. Voin todella paljon paremmin nyt, kun lopetin turhan itseni piiskaamisen. Itsestään täytyy muistaa pitää huolta myös henkisesti, minkä mä unohdin.

♥♥♥, Elina

19 kommenttia:

  1. <3<3 <3 ingen stress, ingen panik, ta dagen som den kommer, man behöver inte alltid vara bäst. Du kommer att klara dig fint ändå! "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppaavasta kommentista Pauska :-) pikkuhiljaa tässä opitaan ja paremmaksi kehitytään itse kukin!

      Poista
  2. Aivan älyttömän hyvä postaus! Herätti paljon ajatuksia :) Olet niin oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana jos tää jotenkin kosketti, se oli tarkoituskin :-) kiitos paljon sulle!

      Poista
  3. En voi muuta sanoa, että vau upeaa! Samanlaisia ajatuksia mullakin, saisinpa ne vaan sovellettua elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tässä ollaan vasta harjoittelemassa ja tulee niitä huonompiakin hetkiä, milloin ahdistaa ja mennään taas takapakkia. Hirveesti tsemppiä sinnekin Kia, kyllä kaikki selkenee aikaanaan ♥

      Poista
  4. Hieno teksti! Itsekin tajusin, että olen ollut todella ankara itselleni ja vaatinut todella paljon, ei urheilussa niinkään paljon vaan koulussa. Viime viikolla sain englannin YO-kuuntelusta noin 20 pistettä alemmat pisteet kuin normaalisti olen saanut ja aluksi se tuntui pieneltä maailmanlopulta. Sitten tajusin, että hei mitä väliä sillä oikeestaan on. Tottakai saa olla pettynyt tulokseen mutta elämässä on suurempiakin murheita. Kaikkea hyvää sulle Elina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, tää on se juttu mistä oon yrittänyt saada itsekin kiinni ja pikkuhiljaa onnistunutkin siinä! Pettynyt saa olla joo, mutta se miten antaa fiiliksen vaikuttaa elämään on se kaikista olennaisin. Murehtia ehtii tässä maailmassa ihan yllin kyllin, pitäisi keskittyä mielummin siihen hyvään fiilikseen ja onnellisuuteen :-) kiitos samoin ja kiitos ihanasta kommentista sulle!

      Poista
  5. Tää teksti herätti kyllä ajatuksia!
    Itsellä viimeiset vuodet ovat olleet aivan hirveitä. Täytyy olla aina se paras ja tavoitella täydellisyyttä.
    Mutta kuitenkin kesälomalla sain totutella sellaiseen ihanaan vapauteen. Sai tehdä asioita juuri niin kuten itse halusi. Sai olla ihan vaan oma itsensä.
    Nyt kuitenkin koulun alkaessa stressi on lisääntynyt ja hermot kireällä.

    Jotenkin tosi harmillista, että se kultainen keskitie on suurimmalla osalla ihan hukassa: toiset ravaavat salilla 10 päivänä viikossa ja toiset eivät hievahdakaan sohvanpohjalta.. Mutta se tasapainoinen elämä olisi juuri noiden välissä! Kumpa se olisikin helpompi löytää ja ylläpitää...
    Mutta varmasti se tasapaino löytyykin yritysten ja erehdyksien kautta. :)

    Ihanaa päivää sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeeta, että oot kuitenkin itse tiedostanut myös tilanteesi - kaikki lähtee siitä liikkeelle. Oon ajatellut itse ihan samalla tavalla ja myös nyt koulun alkaessa huomaa, miten hermot kiristyy paljon helpommin. Kultainen keskitie on todellakin ihan älyttömän haastava löytää, siinä on meille jokaiselle tavoitetta elämässä.

      Mikään ei ole mahdotonta ainakaan siinä mitä tulee oman elämänsä fiilistelyyn. Kaikki lähtee omasta päästä ja teoista, pitää vaan malttaa kuunnella itseään :-) kiitos paljon ihanasta kommentista!

      Poista
  6. Ihan sairaanupee teksti ! Pystyin helposti samaistumaan noihin tunteisiin ja ajatuksiin mitä sullaki oli. Tää teksti veti mut lähes sanattomaksi...huhhuh !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti! Arvelinkin, että tuskin oon ainut kyseisten ajatusten kanssa ponnisteleva :-)

      Poista
  7. Tosi hyvä teksti!
    Mä olen vähentänyt nyt tosi paljon salillakäyntia ja siirtynyt enemmin (luonnossa) lenkkeilyyn ja kotijumppiin. Sun tekemät vatsa- ja jalkatreenit on olleet tosi hyviä! Olisko joskus tulossa tuollaisia kotitreenejä myös käsille&hartioille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän ja kumarran! Luonnossa ja ulkoilmassa liikkuminen on ihan parasta, harmi että täällä kaupungissa en koe sen olevan samalla lailla houkuttelevaa mitä kotosalla landella. Kiitos hei, kyllä varmasti tulee jos kiinnostusta löytyy (ja multa aikaa ja jaksamista :D)!

      Poista
    2. Mäkin tykkäsin tosi paljon niistä sun reenipostauksista. Jos vaan jaksat joskus väkertää yläkropallekin, niin täältä löytyy kyllä toinen odottaja! :)

      Poista
  8. Osaat kirjottaa hyvin. Tsemppiä kouluun ja muuhunkin elämään! Täydellisyyttä ei tarvi aina tavotella, se on minunki pitäny oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) miksköhän sen sisäistäminen onkin niin hankalaa...

      Poista
  9. Todella ihana teksti.. ❤

    VastaaPoista
  10. Ja upea sisäinen kauneus, joka viimeisessä kuvassa loistaa sinusta. :)

    VastaaPoista