tiistai 8. joulukuuta 2015

Winter tag

DSC_0184

Oon laiska tarttumaan näihin haasteisiin mitä blogeissa esiintyy, mutta tällä kertaa innostuin tekemään tämän Winter tagin johon Noora minut blogissaan haastoi. Eikä sinänsä yllättävää, koska kysymykset sattui liittymään talvisiin juttuihin - oon tunnetusti talvi-ihminen henkeen ja vereen. Here we go, katsotaan mitä vastailin!

Tee VS kaakao VS kahvi
- Kyllä se tee taitaa viedä voiton näistä, sellanen teen suurkuluttaja satun olemaan. Kahvikin maistuu hyvältä ihan silloin tällöin, mutta en sitä oo opetellut/halunnut opetella juomaan päivittäin.

Polvisukat VS villasukat?
- Villasukat! Tai sitten villapolvisukat, jotka omistan myös, haha. Villasukat mulla on kuitenkin melkein aina näillä ilmoilla jalassa, sekä koulussa että kotosalla.

Hokkarit VS kaunoluistimet?
- Mä oon hokkarityttöjä, kaunoilla luisteleminen ei kyllä suju enää ollenkaan. Hokkareilla pääsee niin paljon kovempaa ja pystyy pelaamaan, joten siks ne. Hallitsen ne jalassa luistelemisen niin paljon paremmin, koska oon pienestä asti hokkareita käyttänyt.

Lumiukkojen tekeminen VS lumienkeleiden tekeminen?
- Lumiukot on kova juttu, lumienkeleitä tehdessä pitää olla kunnon ulkovaatteet tai sitten käydä suoraan saunasta heittäytymässä selälleen lumeen (niinku pienenä siskojen kanssa tehtiin kilpaa ja kirkuen).

Joulutortut VS piparit?
- Joulutortuista en niinkään välitä, joten piparit ehdottomasti. Päälle vielä slaissi sinihomejuustoa, niin on täydellinen kombo valmis.

DSC_0043

Pehmeä paketti VS kova paketti?
- Pehmeissä paketeissa on jotenkin oma juttunsa, eli sanoisin että ne!

Paras talviurheilulaji?
- Sanoisin että lumilautailu, jonka parissa on vietetty talvia 6-vuotiaasta asti. En ehkä kuitenkaan laskis sitä sellaisenaan urheiluksi, joten sitten ehdottomasti hiihto! Ai että tekis mieli laduille, sais sitä lunta tulla ja nopeesti.

Paras tapa viettää talvista vapaapäivää?
- Täydellistä olis, että pakkasta olis semmoset täydeliset 10 astetta. Ulkona paistaa aurinko, taivas on vaaleensininen ja korkee lumipeite kimaltelee. Herään ajoissa kotoa ja lähden hiihtämään pellolle iskän ajamalle luistelubaanalle. Suksi luistaa täydellisesti ja pakkanen puree pienesti poskia. Lenkin jälkeen sisälle syömään lempparipuuroa. Sitten rentoilua siskojen kanssa sohvalla telkkarin äärellä ja myöhemmin hevostelemaan äidin kanssa lumiseen, satumaiseen maastoon. Illalla lämpimään saunaan ja nauttimaan hyvästä kirjasta kynttilänvalossa. Ah, vitsi, pääsipä tunnelmaan.

Paras joululaulu?
- Näistä voisin tehdä vaikka oman postauksensa (halukkaita?), oon joululauluhirmu. Lempparit on Sylvian joululaulu, Oi, Jouluyö ja Kun joulu on erityisesti Juha Tapion versioina.

Paras jouluinen/talvinen elokuva?
- Näitäkin on monia, mutta sanoisin että Joulutarina ja Joulupukki ja noitarumpu. All time favourites.



Paras jouluherkku?
- Apua, vaikeutuu vaan! Mun himosta jouluruokiin en edes sano mitään. Jos koittaisin nyt valita vaan yhden, päätyisin... Joo, kyllä se on imelletty perunalaatikko suolaisista ruoista. Makeista sitten se Fazerin ihana joulusuklaa minkä valmistus vissiin lopetettiin (?!?!?! en pääse tästä yli)

Parasta talvessa?
- LUMI joka on nyt teillä tietämättömillä ja joulun odotus.

Paras vaatekappaleesi talvella?
- Lämmin iso huivi ehdottomasti, kääriydyn niihin aina.

Parhaat talvikengät?
- En omista tällä hetkellä kunnollisia siistejä talvikenkiä, jäiks. Onko hyviä ehdotuksia? Timberlandit tai muut maiharityyppiset olis jees, mutta toisaalta jotkut sirommatkin olis kivat. Omistan yhdet tosi lämpimät pörröset saapikkaat, mitkä on täydelliset ulkoiluun talvella.

Kerro jokin hyvä muisto liittyen jouluun!
- Kaikki joulut on ollu niin ihania! Kokonaisuudessaan joulu on niin ihana, kaikkine "perinteineen" mitä meillä on kotona. Mun mielestä se ei vaadi edes mitään erikoista. Koko perhe koolla, hyvää ruokaa, rentoa yhdessäoloa ja kaunis jouluinen koti.

DSC_0091

Mainitse yksi joululahjatoiveesi tälle vuodelle!
- Iittalan Essence-viinilasit

Mikä on sun ehdoton must-have juttu talvella?
- Kynttilät! Niitä kuluu kyllä ihan kiitettävä määrä mun taloudessa ja myöskin kotikotona, keneltä tapa lienee opittu!

Pidätkö glögistä?
- Love it! Itsetehty on parasta: äidin tekemää mehua ja paljon jouluisia mausteita.

Pidätkö talvesta? Miksi / miksi et?
- Pidän todellakin, enemmän kuin kesästä. Tykkään siitä, että talvella on viileetä, on lunta, on joulu, illat on pimeitä ja saa kääriytyä viltteihin. Tuntuu, että vuosi vuodelta musta tulee vain enemmän ja enemmän talvifiilistelijä!


Samaistuitteko mun kanssa joihinkin kohtiin jotenkin erityisesti? Kaikki, joiden tekee mieli toteuttaa samainen haaste ovat vapaita sen tekemään. En haasta ketään henkilökohtaisesti, vaan kaikki innokkaat yhdessä!

Ihanaa viikkoa höpöset!

torstai 3. joulukuuta 2015

Kuulumispläjäys

5

1 Joogaa jouluvaloissa Lifted Fitin valmennuksen tahtiin, josta kirjoittelin alkufiiliksiä tänne! Todellinen positiivisten fiilisten valmennus, love it! 2 Ahh, uudet rakkaudet saapu postissa eilen. Aloitin siis syksyllä potkunyrkkeilyn ja nyt pääsee vihdoin kunnolla sparraamaan. 3 Peruspunttia viime viikolla, vielä kun salikortti löytyi taskusta. Nyt oli aika lopettaa mun yli kaksi vuotta kestänyt Fressin sopimus ja on kyllä oikeesti haikeet fiilikset. Siitä paikasta ehti tulla melkeinpä kuin toinen koti, niin paljon siellä vuodatettiin hikeä ja kyyneliäkin! 4 Iltalenkit takaa aina sikeet ja makeet yöunet.

6

1 Ihana ihana jouluinen koti. Paljon kynttilöitä ja jouluvaloja, siitä mä tykkään! Koti on ihan lempipaikka näin pimeään vuodenaikaan, ja sanonkin usein ääneen "ihanaa" kun pääsen kylmissäni pyöräilyn jälkeen kotiin ja lyön kämpän oven kiinni takanani. 2 Upea violetinsävyinen taivas yhtenä aamuna, ei edes harmittanut herätä ajoissa kouluun 3 Viime sunnuntaina käytiin reippailemassa Linnaistensuon pitkospuolla ja luontopolulla. Meinas tulla hämärä, mutta ehdittiin just katella upeita keidassuon maisemia. 4 Ylivoimaisesti tunnelmallisin kahvila, missä oon koskaan käynyt, löytyi Pietarista Nevskyn varrelta. Viihdyttiinkin tuolla Saran kanssa useampi tunti parina päivänä!

1

Pietarikollaasi, olkaa hyvät! Pietarissa oli upeeta arkkitehtuuria ja kaupunki oli muutenkin tosi positiivinen yllätys. Käveltiin kolmen päivän aikana yli 50 kilometria nähtävyyksiltä toiselle ja sillä tavoin kyllä näki mun mielestä kaupungista kaikista parhaiten. Ensimmäisessä kuvassa poseeraan Iisakin kirkon edessä, toisessa näkyy taustalla Neva-joki. Kolmannessa näkyy ihan törkeen iso Talvipalatsin aukio Eremitaasin edessä ja neljännessä sitten tuo vihertävä Eremitaasi. Rakennukset oli kyllä tosi mahtipontisia

2

1 Smoothiebowlit vei munkin sydämen, ja erityisesti kesällä ja alkusyksyllä pyöräyttelin niitä joka aamu aamupalaksi. Hyvää, raikasta ja esteettistä! 2 Vaasan kauppahallissa salaattilounaalla, kiitos Ainolle hyvästä vinkistä! 3 Eat the rainbow 4 Mm. edellisen kuvan aineksista syntyi mielettömän hyvä tofuwokki! Tästä siis löytyi kesäkurpitsaa, porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, tofua ja kookosmaitoa.

3

1&2 Throwback Indiedays Inspiration Dayhyn ja Blog Awardseihin, joita vietettiin lokakuun lopulla. Hui kun siitäkin on jo kuukausi aikaa! Päivätapahtumassa oli hyvää naposteltavaa ja juomaa tarjolla, missä pyörähdettiin Sannin kanssa. 3 Pukukoodi oli tällä kertaa halloween, ja Sannin kanssa panostettiinkin oikein monen tunnin edestä! 4 Jatkot pidettiin The Tigerissä, jossa meidän seurassa oli myös ihana Kia! Fitnessbloggaajakolmikko ei kuitenkaan jaksanut bilettää pitkään, vaan lähdettiin jo kahdentoista pintaan jokainen kotia kohti.

4

1 Adan kanssa toissaviikonloppuna valmistautumassa Sannin konserttiin Lahden Finlandia-klubille! 2 Sanni oli aivan mielettömän hyvä, hui, kylmät väreet meni monen biisin aikana. Rakastan vaan tätä mimmiä! 3 Onnistuttiin yllättämään meidän ihana Monica synttäreillä viime lauantaina. Oltiin kokoonnuttu Monican kotiin ja neiti tuli mitään arvaamatta teatterista kotiin, vastassa tämmönen kööri! 4 Itse synttärisankari <3

maanantai 23. marraskuuta 2015

Ajatuksia lihansyönnistä

DSC_0238

Olen maatilan tyttö, enkä ole koskaan oikeastaan sen kummemmin kyseenalaistanut omaa tai muiden ihmisten lihansyöntiä. Se on kuulunut aina omaan ruokavaliooni, eikä minulle aiemmin ole tullut tarvetta tai syytä (tai en ole uskaltanut) miettiä asiaa sen enempää. Olen kuitenkin viimeaikoina huomannut erityisesti blogeista, että asia on ollut pinnalla. Monet vegaanit tai kasvissyöjät ovat kertoneet omasta ruokavaliostaan ja monet ovat kertoneet aloittaneensa lihattoman elämän.

Itse olen ajatellut aiemmin, että lihasta luopuminen olisi mulle vaikeaa, koska: a) tykkään siitä niin paljon ja b) mulla ei ole ollut tarpeeksi vahvaa motiivia noudattaa lihatonta/täysin kasviperäistä ruokavaliota. Voin myös myöntää, etten ole osannut kyseenalaistaa lihansyöntiä tarpeeksi, enkä ole ehkä halunnutkaan tietää kaikkia niitä negatiivisia puolia mitä lihantuotantoon liittyy. Nyt kuitenkin kun oon lueskellut asiasta viimeaikoina enemmän, on esiin noussut monia syitä ainakin vähentää omaa liha- ja eläinperäisten tuotteiden kulutusta.

DSC_1069

Ensimmäinen niistä on oma terveys ja hyvinvointi. Haluan panostaa sataprosenttisesti siihen, että voin hyvin ja että ravitsen kehoani parhaalla mahdollisella tavalla. Liha on toki mainio proteiininlähde samoin kuin vaikka maitotuotteet, mutta esimerkiksi olen todennut, etteivät jälkimmäiset sovi omalle vatsalleni ja olo on ilman maitoa parempi. Proteiinia on mahdollista saada tarpeeksi myös kasviperäisistä tuotteista, kun ruokavalion koostaa fiksusti ja tarpeeksi riittoisasti. Jokaisen kroppa toimii kuitenkin eri tavalla, joten sitä kannattaa kuunnella tarkkaavaisesti. Kaikille kasvisruokaan siirtyminen ei välttämättä sovi, ja olo voikin olla parempi sekaruokavaliolla.

Toinen on ympäristöasiat ja tarve kantaa oma kortensa kekoon jollain tavalla. Totuus vaan on se, että lihansyöntiä vähentämällä vähennetään myös ympäristöön vapautuvia päästöjä ja hidastetaan luonnonvarojen hupenemista. Tavallaan on tullut sellainen fiilis, että jos niin pienellä kuin oman ruokavalion fiksaamisella voi vaikuttaa jotenkin omalta osaltaan, olen valmis sen tekemään. Siitähän on loppujen lopuksi kysymys koko ympäristöongelman ratkeamisessa - jokainen tekee jotakin.

DSC_0405

Kolmanneksi, eettiset kysymykset. Itse ajattelen niin, että eläimiä ei tulisi kohdella missään vaiheessa kaltoin, ja uskonkin että suurin osa eläintenomistajista (liha- ja lypsykarja, sikatilat, kanalat yms) ei tahallisesti halua aiheuttaa eläimilleen kärsimystä. Kun meillä oli kotona lehmiä kymmenen vuotta sitten, muistin pienenä tyttönä lehmien nimet ulkoa ja olin ahkerasti eläintenhoidossa mukana. Lehmät oli jokainen oma yksilönsä. Toki on varmasti tiloja, missä asiat eivät ole ollenkaan niin hyvin kuin pitäisi, sekä nyt esille nousseet teurastamotapaukset joiden materiaali oli raastavaa katsottavaa.

Samaan aikaan koitan kuitenkin katsoa asiaa monesta eri näkökulmasta, ja suhtautua eläintuotantoa vastustaviin argumentteihin tietyllä kriittisyydellä. Aikomuksenani ei ole rynnätä päätä pahkaa vegaaniksi, vaan kokeilla kasvispainotteisempaa syömistä hitaasti, asteittain. Olen kokeilunhaluinen tyyppi ja mun mielestä ei menetä mitään - päinvastoin - voi saada paljon tilalle, jos uskaltaa kokeilla jotain uutta. Tärkeintä on, että haluaa itse, eikä tee muutosta jonkun toisen ihmisen takia tai pakotettuna. Tärkeetä on myös kokea asia niin, ettei joudu vasten tahtoaan luopumaan jostakin.

ADSC_0365

Mitä sitten aion tehdä?

Oon päättänyt, että en osta itse kaupasta lihaa. Kalan sekä kananmunat aion pitää ruokavaliossani. Koulussa valitsen kasvisruoan, minkä valitsen usein muutenkin sen takia että se on maukkaampaa. Kasvisruoka on ihan superhyvää! Maitotuotteita en ole käyttänyt hetkeen muutenkaan raejuustoa lukuunottamatta. Olen kuitenkin valmis joustamaan esimerkiksi kotona tai muualla ruokaillessa. En halua olla täysin ehdoton, vaan tutkailla omia tuntemuksia ihan rauhassa. En koe ehkä itseäni vielä valmiiksi ryhtymään täysipäiväiseksi vegaaniksi. Hiljaa hyvä tulee, luulen!

Koen, että hirvenmetsästys on välttämätöntä ja sen takia metsästyksestä saatu riista voidaan hyödyntää ruoaksi mielummin, kuin heittää pois - se tuntuisi isommalta vääryydeltä eläimelle. Samoin suhtaudun myös esimerkiksi kotonamme olleisiin lampaisiin. Ne ovat rakkaudella kasvatettu ja hoidettu kuin mikä tahansa lemmikki, ne ovat saaneet elää vapaasti isolla laitumella ja syödä niin paljon kuin haluavat. Koen, että parempaa ja eettisempää lihaa en ihan heti löydä syötäväksi.

DSC_0136

Voin sydämestäni sanoa, että oon innoissani tästä "projektista" vähentää lihaa ja lisätä kasvisruokaa. Oon kuunnellut itseäni koko ajan, kysynyt itseltäni mitä haluan ja mitä oon valmis tekemään. Koittanut unohtaa, miten muut suhtautuu mun valintoihin, koska se on yhdentekevää. Jos joku tuntuu itselle näin oikealta ja luonnolliselta, uskon ettei se voi olla millään tavalla väärin.

<3: Elina

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Mitä vatsalle kuuluu nyt?

DSC_0398

Ne, jotka ovat mun blogia pidempään lukeneet, muistavat varmasti että oon kirjoitellut useampaan kertaan vaikeasta vatsastani. Vatsaongelmani alkoivat melkeinpä tasan ja tismalleen kolmisen vuotta sitten, kun elinympäristö muuttui radikaalisti kertaheitolla. Muutin omille ja aloin syömään eri tavalla, treenaamaan eri tavalla ja enemmän ja samalla taustalla vaikuttamassa lymyili se itse pirulainen - stressi.

Ensin kokeilin paleo-ruokavaliota, josta myös postailin tänne. Tällöin vatsakivut eivät vielä olleet pahimpia, halusin vain mielenkiinnosta kokeilla kyseistä ruokavaliota ja ehkä taustalla oli myös halu kiristellä kroppaa. Tälläkin ruokavaliolla tein kuitenkin vain hallaa suolistolleni ja ruoansulatukselleni. Söin liian vähän, erityisesti liian vähän hiilihydraatteja, ja karsimalla ruoka-aineita pois herkistin vatsaani niille.

kkk

Paleon jälkeen tilanne paheni, ja muistin mahan olleen tosi kipeä aina kouluruokailun ja kotona syömisen jälkeen. Oikeastaan jokainen suupala tuntui johtavan siihen, että vatsaan sattui ja se oli turvonnut. Ravasin verikokeissa ja ravitsemusterapeutilla, mulla todettiin laktoosi-intoleranssi joka oli ilmestynyt jostain tyhjästä (tai sitten ollut jo pidemmän aikaa, who knows) ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Silloin en osannut yhdistää sitä oikein mihinkään, ajattelin vain että nyt oli huonoa tuuria matkassa.

Totuin elämään laktoosittomana ja gluteenittomana. Olo oli parempi, mutta vatsakivut eivät olleet kokonaan poissa. Joskus viime keväänä ja kesänä tuli pahempia hetkiä, kun iski järkyttävät vatsakivut eikä tiennyt miten päin olisi ollut. Siinä vaiheessa yhdistin kaikki vatsakivut aina suoraan johonkin ruokaan, en psyykkisiin tekijöihin. Viime kevät oli aikaa, jolloin stressasin paljon ruoasta ja treenaamisesta ja varmasti stressiherkkänä ihmisenä vähän joka asiasta. Ja siinä se oli, suoraan nenäni edessä, vatsakipujeni olennaisin aiheuttaja stressi.

DSC_0778

Tuli syksy ja mun elämään syttyi taas valot takaisin. Tuli rentous, jonka kautta uskalsin vähentää treenimääriä melkein puoleen entisestä ja ruokaa taas lisätä sen 50% entiseen verrattuna. Keskityin henkiseen hyvinvointiin, en fyysisesti hyvältä näyttämiseen Luulin joskus tietäväni, kuinka paljon riisiä on normaalikokoinen annos, mutta kun oikeasti näin paljon on tarpeeksi, meinasin lentää selälleni. Minä, joka olen aina luullut syöväni tosi paljon.

Tässä samassa oma vatsani koki ihmeparantumisen. Ruoka-aineet omassa ruokavaliossa ei muuttuneet juuri ollenkaan, vaan ainoa mikä siinä muuttui oli määrä ja nimenomaan hiilihydraattien määrä. Minä olen ainakin yksi elävä todiste siitä, kuinka helposti kulttuuri ja media voi vaikuttaa siihen miten johonkin suhtautuu. Hiilareista oli tullut minulle todellinen mörkö ja pahis, enkä syönyt niitä missään nimessä tarpeeksi. Kun uskalsin taas lisätä niitä rohkeasti, kaikki seuraukset olivat pelkästään positiivisia.

DSC_0033

Ruoansulatus parani kertaheitolla ja paha vatsan turvotus hävisi. Vatsakivut katosivat lähes kokonaan. Oon pystynyt syömään gluteenia jo suuriakin määriä ilman kipuja. Kahviin voi lorauttaa laktoosillista kevytmaitoa. Ennen pannassa ollut lempparihedelmäni, omena, on taas takaisin jääkaapissa. Nyt Pietarin matkalla viime viikolla vatsa oli kipeä ainoastaan kerran, ihan viimeisenä iltana juuri ennen junamatkaa, kun syötiin liikaa venäläismiesten tarjoamia juustokakkuja. En voi sanoin kuvailla, miten vapauttavaa on elää normaalin vatsan kanssa.

Kaiken tämän elämänlaadun paranemisen takana oli se, että lopetin stressaamisen. Jep, helpommin sanottu kuin tehty - tiedän sen paremmin kuin kukaan uskookaan. Minulle on aina, niin kauan kuin muistan toitotettu että "älä stressaa", ja olen lähinnä vaan ärsyyntynyt siitä. Ihan kuin siihen voisi vain sormia napauttamalla vaikuttaa. Ei voikaan - sen eteen on tehtävä töitä. Käydä mahdollisesti läpi vaikeita asioita. Uskallettava höllätä ja alkaa ajatella itsekkäämmin. Ryhtyä itserakkaaksi. Mutta voin sanoa, että se on todellakin kaiken työn arvoista.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Täältä tullaan, Pietari!

1
Kuvat weheartit

Meikäläinen pääsee ottamaan pienen irtioton arjesta, kun lähden kaverini kanssa maanantaina rajan toiselle puolen, lähimpään miljoonakaupunkiimme Pietariin. Sain synttärilahjaksi kummisedältäni vuosiviisumin, mikä oli mielestäni ihan huippujuttu. Kävin ensimmäistä kertaa Venäjällä tänä keväänä, kun kävimme Viipurissa isommalla porukalla. Viipuri itsessään oli aika pieni, mutta ihan sydämellisen oloinen paikka. Pietarilta odotan kyllä paljon enemmän, ja onhan se selkeästi isomman skaalan mesta. En oikein tiedä mitä odottaa, koska Venäjän kulttuuri on kuitenkin suht kaukana Euroopan kulttuurista. Ihan jännää kuitenkin, innoissani oon lähdössä kohti tuntematonta!

Parhaillaan selailen nettiä ja koitan etsiä matkavinkkejä Pietariin - mitä nähtävyyksiä, parhaat raflat, muita must-see-paikkoja?. Ruplan kurssi on ainakin todella edullinen nyt, eli esimerkiksi ruoka ja juoma eivät maksa paljon mitään tällä hetkellä. Ravintoloissa nautiskelua ja kahvittelua on ainakin siis luvassa! Vaatteista yms. perusputiikkien liikkeistä olen saanut sellaisen kuvan, että niiden hinnat on Pietarissa taas aika korkeita. Sen takia usein venäläisiä onkin paljon Suomessa shoppailemassa. Mulla nyt ei onneksi isoa hinkua shoppailemaan ole, etenkään vaatteita - mielummin käyn vaikka teekaupoissa ja ostan jotain ihania tuliaisia kotiin vietäväksi.

2
Kuvat weheartit

Pietarissa viihdymme kolme päivää ja torstaina taas paluu arkeen. Tänään oon ahertanut koko päivän kolmen päivän kouluhommien kanssa, ja sain kun sainkin kaikki pois alta! Ei tarvitse niistä sitten ottaa minkäänlaista stressiä lomalla, silloin vaan lomaillaan ja unohdetaan koulu hetkeksi. Leivottiin tänään äitin kanssa myös eka satsi pipareita!! Ihana joulun tuoksu levis koko taloon ja halusin jotain jouluisia laulujakin soimaan. Sitten vedin Liftedin valmennuksen keskikroppatreenin mikä oli aika tiukka, ja kävin vielä spurttailemassa ulkona parikymmentä minuuttia pienessä tihkusateessa ja pimeydessä. Not bad, kun asennoituu! Syötiin äsken etukäteen isänpäivän illallinen ja juotiin lasit valkkaria (palkkariksi, heh!). Kohta saunaan ja sitten glögiä ja piparia homejuustolla, ihan mun lempparicombo!! Suosittelen kokeilemaan.

UlwtyCExhlbiYSyD5Ylv9-eKid9JEHuBPjo-SbZN9Q4

Täällä siis nautitaan lauantai-illasta ja fiilistellään ensi viikon reissua, toivotaan että poutapäiviäkin sattuis Pietariin. Jos sataa, niin sit on ainakin hyvä syy istuskella Saran kanssa jossain ihanassa kahvilassa koko päivä juomassa teetä, mutustaessa jotain hyvää leivosta ja katsellessa kadulla kipittäviä ihmisiä. Oikein uppoutua Pietarilaiseen tunnelmaan. Parasta!

Jos sieltä löytyy Pietarissa vierailleita, heittäkäähän hyviä reissuvinkkejä ilmoille!

♥: Elina

tiistai 3. marraskuuta 2015

Alkufiiliksiä Lifted FIT-valmennuksesta

Yhteistyössä Lifted

12032213_1053691438005097_1150120928597277006_n AIC91omSIf7D4znK-T8xF4SxpPcw-q5R_72Zo8Wl4N0

Sain mahdollisuuden lähteä mukaan Liftedin FIT-valmennukseen, jonka takana on kolme energistä ja positiivista kaveria: Jukka, Antti ja Taneli. Kolmikon perustama Lifted tarjoaa kokonaisvaltaisia valmennuksia niin yksilöille kuin yritysporukoillekin. Haluan lähteä mukaan sellaisiin juttuihin, jotka koen omaksi alakseni ja siksipä en miettinyt kahta kertaa, lähdenkö mukaan valmennukseen. Hyvinvoinnista voi aina oppia lisää ja sille antaa lisää aikaa omasta arjesta.

Alkusyksyn olen etsinyt sitä omaa liikuntamuotoa kun peruspuntti on alkanut kyllästyttää. Kehonpainolla tehtävä treeni on ihan selkeästi syrjäyttämässä salitreeniä, ja onkin hienoa että ihmiset käyttää kroppaansa monipuolisemmin. Valmennus keskittyy liikuntaosiossa kehonpainolla tehtäviin liikkeisiin, ja on saanut kyllä huomata että ne tarjoavat yllättävän suuren vastuksen ja haastavat kroppaa ihan eri tavalla. Vielä on paljon opittavaa, mutta innokkaasti on tehty liskopunnerruksia ja mittarimatoja.

Tztg1z_BVf2otLhmqqt_yQGW5uRrMwEWe93mq1O4t0c VTfC_JrJ0mqGU-GdtbIE0yZpZVCTKZqDuvOGtjV5mYE

En ole koskaan aiemmin mihinkään valmennukseen osallistunut, vaan aina olen suunnitellut itse omat treeniohjelmani ja ruokavalioni. Sitä kautta on tietysti oppinut paljon itsestään ja pystynyt muotoilemaan juuri itselle sopivan tavan huolehtia hyvinvoinnista, mutta samalla kuitenkin sitä juuttuu ehkä liiaksi samoihin kaavoihin. Tää valmennus on ollut todella positiivinen yllätys, ja voin myöntää että en odottanut tältä näin paljoa! Eniten oon iloinnut sen aidosta kokonaisvaltaisuudesta. Valmennuksessa ei tiputeta yhtäkään tärkeää osa-aluetta pois messistä, vaan säännöllisesti keskitytään treeniin, ruokavalioon, kehonhuoltoon, henkiseen kehitykseen, uneen ja motivaatioon.

Valmennus on auttanut mua hölläämään treenien kanssa ja huomaamaan sen, että vähempikin riittää. Samalla tulee panostettua siihen henkiseen hyvinvointiin ja omiin ajatuksiin ihan huomaamatta enemmän, koska ne huomioidaan jokapäiväisissä jutuissa. Treeniyhteisön tsemppi ja tuki on ihan mahtavaa, ja muiden herkullisten ruokakuvien selailu fb-feediltä antaa itsellekin inspiraatiota keittiön puolelle.

8tGcfif8uae1lPMWTWXUDI2fzhkMB6r7Aow0BtpN5s8 12106827_1051034818270759_8884831616033703527_n

Oman haasteensa valmennuksen noudattamiselle on asettanut omat potkunyrkkeilytreenit ja kiire koulussa, mutta nyt aion taas kiriä muut aikataulussa kiinni! Aina voi onneksi soveltaa, ja on ihana huomata kuinka tässä valmennuksessa painotetaan ohjeistuksen ohella sitä, kuinka tärkeää on loppujen lopuksi löytää se itselle sopiva tapa noudattaa niitä. Valmentajat vaikuttaa ihan huipputyypeiltä ja huokuu positiivisuutta ja elämisen energiaa. Pääsin piipahtamaan myös I love me-messuilla Liftedin standilla ja moikkaamaan Tanelia ihan kasvotusten. Toivottavasti vielä muitakin jossain vaiheessa!

Onko Lifted teille ennestään tuttu? Liftedillä on käynnissä nyt ilmainen viikkovalmennus, joka keskittyy täydellisten aamurutiinien muodostamiseen. Jokaiselle päivälle on suunniteltuna jokin päivän käyntiin boostaava kiva juttu. Itse en ole vielä tätä valmennusta testannut, mutta aion kyllä oman valmennuksen jälkeen! Viikkovalmennukseen pääset tästä.

Energistä marraskuuta, nautitaan ja reippaillaan!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Vihdoinkin hyvä olla


DSC_0717

Kulunut syksy, viimeiset reilu 2kk ovat olleet mun tähänastisen elämän parasta aikaa. Tää on todellakin ollut yllättävää, sillä etukäteen vähän kauhistelin kessällä miten tulisin tulevan syksyn jaksamaan. Edessä viimeinen rutistus koulussa ja taas ehkä sellainen perusajatus "syysmasennuksesta". Mutta mitä vielä! Musta tuntuu että joku todella oleellinen juttu loksahti paikoilleen kesän loputtua ja arjen alettua taas elokuussa. Koen vihdoin sopeutuneeni opiskelukaupunkiini. Rakastan mun arkea. En elä päivästä toiseen sen voimalla, että kohta on viikonloppu. Olen oppinut pysähtymään paljon paremmin. Nauttimaan hetkistä ja pienenpienistäkin jutuista. Kääntämään negatiivisia asioita positiivisiksi. Kokonaisuudessaan, koen jotenkin kasvaneeni älyttömästi - tai nyt ainakin tunnun huomaavan sen ihan eri tavalla. Voin hyvin.

DSC_0689

Tiedostan, että elämässä kohtaa jatkuvasti alamäkiä ja huonoja hetkiä, ja voikin olla että ensi viikolla elämä tuntuukin taas paskalta. Tietysti tässä kahden kuukauden aikana on tullut myös niitä epätoivon hetkiä, hetkiä jolloin on ollut vaikeampaa esimerkiksi päästä yli ahdistuksen tunteista ja kääntää ne voitoksi. Lukion ensimmäiset vuodet oli henkisesti todella raskaita mun kärsiessä epätyypillisestä syömishäiriöstä. Tuntuu että kadotin itseni ihan kokonaan enkä ollut kahteen vuoteen ollenkaan oma iloinen itseni. Mutta nyt, tänä syksynä, oon taas saanut jotenkin langan päästä kiinni. Ei jösses miten hyvältä se voikaan tuntua. Se taakka mitä oon tuntunut raahaavan perässäni ihan liian pitkään, on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Ehkä vaan kyllästyin jatkuvaan huonoon oloon ja heivasin sen ojaan - paras päätös mitä oon ehkä koskaan vielä tehnyt.

En osaa sanoa, minkä ansiota tämä kaikki on. Olen aina uskonut siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Sillä oli tarkoitus, että muutin pois kotoa jo nuorena, vaikka aluksi se tuntui isoimmalta virheeltä mitä olin tehnyt. Sen myötä jouduin oikeasti kasvamaan, käymään läpi vaikean kauden syömisen ja treenaamisen saralla, etsimään itseäni ja ennenkaikkea hyväksymään itseni. Etsimään tasapainoisuutta ja kohtuutta, olemaan itselle armollisempi. Pikkuhiljaa nämä jutut ovat muotoutuneet matkan varrella, vaikka jossain vaiheessa tuntui että eihän tässä mitään tapahdu. Uskon, että henkistä kehitystä ei voi tapahtua ellei joudu käymään läpi haastavia ja kipeitäkin tilanteita.

DSC_0698

Elämä on jatkuvaa oppimista itsestä. En siis lähde todellakaan väittämään, että nyt olisin jotenkin "valmis" itseni kanssa - sitä kun ei ole koskaan. Nyt on jotenkin oppinut tajuamaan paremmin elämän suhteellisuudenkin ja sen, kuinka paljon tässä on vielä kaikkea edessä. Se on mieletöntä ja jännää ajatella, millainen tutkimusmatka tästä kaikesta tuleekaan. Uskon, että jokainen joutuu tutkiskelemaan itseään syvemmältä vielä jossain vaiheessa. Joillekin se tulee nuorempana ja joillekin vasta vanhuuden kynnyksellä. Tärkeintä on kuitenkin uskaltaa kokea tunteita laidasta laitaan ja ajatella se vahvuutena. Ennen kaikkea muuttaa omaa asennetta positiivisemmaksi, sillä ihan todella, voin omasta kokemuksesta sanoa että se vaikuttaa sun elämään aika hitsin paljon.

Ehkä mun ajatuksena oli kertoa teille se, että jos nyt olo on harmaa ja hirveä, ei se ole sitä lopun elämää. Tiedän ettei se paljoa lohduta huonona hetkenä, mutta se on vaan fakta. Pitäkää huolta itsestänne, tehkää asioita jotka tekevät teidät onnellisiksi. Se on auttanut ainakin omalla kohdallani. En tee asioita, joita mukamas "pitäisi" tehdä. Nyt esimerkiksi syksyllä nautin syksyn väreistä ja luonnosta, kynttilän valosta, joulun odotuksesta ja lämpimästä teestä ystävien kanssa, joiden kanssa viihdyn. Pikkujuttuja mutta isolla merkityksellä.

DSC_0736

Päästäkää irti siitä taakasta ja nauttikaa elämästä. Minäkin päästin, ja sain niin paljon takaisin. On vaikea saada tiivistettyä kaikki ajatukset yhteen postaukseen, mutta juttelen mielelläni jos teillä herää ajatuksia enemmänkin. Muhun saa myös aina olla yhteydessä vaikka sähköpostitse, jos kokee tarvetta jutella. Vastaan tosi mielelläni!

Ihanaa syksyä ja syyslomaviikkoa lomalaisille ♥ mie nautin luonnosta ja toivottavasti kauniista ilmoista!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kuivan ihon pelastajat & arvonta!

*Yhteistyössä Nivea ja Labello

qZTIyLZENvXuPnc_NpHev54wqcpnDzh2TCk2CanlTOQ

Ilmojen viiletessä itse huomaan välittömästi herkkäihoisena kasvojen, käsien ja huulien kuivumisen. Olen laiska käyttämään rasvoja ja pitäisikin tsempata sen suhteen, jotta iho ei kuivuisi niin helposti. Suomen kuiva ja kylmä ilmasto on muutenkin iholle melkoinen rasite, joten ihon hoitamiseen täytyy kiinnittää huomiota erityisen paljon. Oma ihoni on joskus ollut niin herkkä, etten ole voinut käyttää suihkusaippuoita tai käsisaippuoita ollenkaan. Onneksi nykyään on kehitetty tuotteita, joita minäkin pystyn käyttämään huoletta.

f08Mz-aWegBxq4mwXwbagUYSIWMpyHWZjABvsOZOimw

NIVEA Creme-sarja on saanut uuden tulokkaan joukkoonsa, Nivea Creme Smooth-suihkusaippuan. Tämä kuivan ihon pelastus sisältää sheavoita, joka on ihon oma superfood. Sen monet vitamiinit auttavat kosteuttamaan, rauhoittamaan ja tasapainottamaan väsynyttä tai kuivaa ihoa. Rakastan hyväntuoksuisia saippuoita ja olenkin harmitellut joskus, kun en herkän ihon takia ole voinut käyttää hajustettuja tuotteita - ne kun tuntuvat kuivattavan ihoa edelleen. Tämän saippuan tuoksu ei kuitenkaan pettänyt! Nami.

-p68LpFEPr0RLp-G-juretHfXn4dn-lT3iYLSXCiDX8
E3YgJO7Hz8Sos4ijC8FTHuIm7S1UB2VmYHug6WYeX8M

Huulet ovat itselläni se ikuinen ongelmakohta ja tuntuu ettei niiden kuivuuteen auta mikään rasva. Sain Labellon Care&Colour-uutuushuulivoiteet testiin, jotka tuplakerroksensa ansiosta kosteuttavat, suojaavat ja sävyttävät huulia. Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla! Huulipunat tuntuvat ainakin itselläni kuivattavan huulia, joten sävyttävä huulivoide on mainio ratkaisu ongelmaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Näitä huulivoiteita on saatavilla sekä roosan että punaisen sävyissä.

Luulen että sieltä löytyy muitakin kuivasta ihosta kärsiviä, ja sen takia arvon jollekin teistä nämä samat yllä näkyvät tuotteet eli Nivean suihkusaippaun sekä Labellon huulivoiteet. Osallistu arvontaan jättämällä sähköpostiosoitteesi sekä halutessasi jokin syysterveinen kommenttiboksiin 23.10. mennessä! Onnea arvontaan :-)

perjantai 9. lokakuuta 2015

Vuoden inspiroivin hyvinvointiblogi?

Ehdokasbanneri - Hyvinvointi -Indiedays Blog Awards

Heippa ihanaiset!

Indiedays Blog Awardsit lähestyvät taas vauhdilla ja koittavatkin jo kolmen viikon päästä. Itse olen osallistumassa tänä vuonna gaalaan innoissani, sillä viime kerta jäi väliin omalla kohdallani muiden menojen takia. Awardseissa palkitaan Indiedaysin inspiroivimpia blogeja, ja itse sain kunnian olla ehdolla hyvinvointi/motivation-sarjassa huikeiden, todella suosittujen blogien seassa. Siistiä olla mukana, sekin on jo meikäläisestä hienoa!

Blogiani voi nyt käydä äänestämässä täällä ja samalla äänestäessään voit osallistua arvontaan, jossa on jaossa 5kpl kahden hengen lippupaketteja huikeaan Indiedays Blog Awards-gaalaan 31.10. sekä 3 kpl 50e arvoisia tavaratalolahjakortteja. Awardseissa on mahdollisuus tulla treffailemaan monia bloggaajia ja mukaan lukien vaikkapa minua! Jos koet, että blogini on toiminut inspiraation lähteenä tai vaikuttanut sinuun jollain tavalla, käy antamassa äänesi :-) olen kiitollinen ihan jokaisesta äänestä!


DSC_0257

Täällä ollaan vastaanotettu syksyä ja viileneviä ilmoja oikein positiivisin mielin. Mistään syysmasiksesta ei ole tietoakaan, vaan fiilis on ollut tosi hyvä ja ennemminkin odotan innoissani kynttilöiden polttamista ja rauhoittavaa pimeyttä. Mun mielestä on inhottavaa pilata joku tietty vuodenaika vaan omalla asenteella, sillä kaikki on loppujen lopuksi vaan ja ainoastaan siitä kiinni. Lisäksi odotan joulua ihan kympillä. Oon niin jouluihminen henkeen ja vereen, että oksat pois. Ylivoimaisesti koko vuoden kohokohta on joulun aika ja oikeastaan koko joulukuu on ihan lemppari!

Huomisaamuna startataan auto kohti papan mökkiä ja syksyistä karpalonkeruuvisiittiä, joka on muodostunut jo melkeinpä pieneksi perinteeksi. Paljon vaatetta, villasukat ja kumisaappaat mukaan, niin tarkenee tarpoa suolla ja kyykätä karpaloiden perässä. Mökkeily on aina jotenkin niin rentouttavaa, ja tässä syysmökkeilyssäkin on oma tunnelmansa. Sauna lämmittää ihan eri tavalla ja illalla on ihana rauhoittua hyvässä seurassa hyvän ruoan äärellä. Minä ainakin rentoudun kaikista parhaiten luonnon lähellä.

DSC_0281
light

Mitkä jutut saa teidät rentoutumaan? Onko se just tää syksyn aika ja se tietty hiljainen lupa olla vaan ja hidastaa tahtia kesän ja kevään jälkeen? Itse ainakin huomaan, että päivän lyhenemisellä on hirveesti vaikutusta. Myös omasta pirteydestä täytyy pitää huolta nukkumalla tarpeeksi ja syömällä ravinteikasta ruokaa. Pienet asiat arjen keskellä piristää huimasti, kun niistä osaa ottaa kaiken irti.


Ihanaa, syksyntuoksuista viikonloppua kaikille <3

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kirjojen ihmeellinen maailma

DSC_0481

Olen ollut pienestä asti kunnon lukutoukka, suorastaan kirjasyöppö, ja lukenut elämäni aikona satoja, jopa tuhansia kirjoja. Ala-asteikäisenä kiinnostuin lukemisesta tosissaan ja odotin jokakeskiviikkoista kirjastoautokäyntiä kuin hullu. Pienellä kylällä silloin asuessa ei ollut mahdollisuutta poiketa kirjastoon silloin kun kirjat oli loppu, joten sen mukaan piti hamstrata kirjoja varastoon. Saatoin siinä 10-11-vuoden iässä ahmaista monta kirjaa päivässä ilman mitään vaikeuksia. En malttanut käydä illalla ajoissa nukkumaan, ja muistan kuinka luin nummelan ponitalleja peiton alla taskulampun valossa salaa vanhemmilta ihan pissat housussa, kun oli erityisen jännittävä kohta meneillään. Ei siis vaan pystynyt lopettamaan! Ja herkkänä lapsena sitten tottakai pelotti yöllä ja näin painajaisia. Mutta silti, ah miten nautin lukemisesta.

Lukeminen on antanut minulle ihan älyttömän paljon. Se on laajentanut mielikuvitusta, avannut ihan uusia maailmoja jonne voi sukeltaa, luonut niin todentuntuisia fiiliksiä siitä että ne ja niissä elävät tyypit ovat olemassa, että olen ihan oikeasti itkenyt sitä ettei näin olekaan. Kaikista voimakkaimmin olen kokenut tällaisia fiiliksiä varmaan Harry Pottereita lukiessani, jotka on edelleen yksiä mun lempikirjoista. Niiden kohdalla haluankin itsepintaisesti uskoa, että jossain tuolla on olemassa Tylypahka, koska.. No, Potterifanit tietää mitä tarkoitan. Toinen, mikä tuskin tulee taas suurelle osalle yllätyksenä, on Stephenie Meyerin Houkutus-kirjasarja. Olin aivan koukussa niihin yläasteella, ja muistan edelleen miten voimakkaasti elin niiden sisällä.

DSC_0493

Luulen, että lukeminen on vahvistanut mun (suomen)kielellistä lahjakkuutta edelleen, ei ehkä niinkään aikaansaanut sitä. Ajattelisin, että oon aina ollut kiinnostunut kirjoista ja tykännyt kirjoittaa, mikä on saanut mut lukemaan paljon kirjoja ja sitä kautta kehittymään edelleen kirjoittajana. Se on kuitenkin selvää, että lukemisella on ollut vaikutusta omaan tekstin tuottamiseen ihan älyttömästi. Hyvä kirjoitustaito on ollut se avain koulumenestykseen, mikä on tullut tavallaan siinä sivussa kirjoja lukiessa melkeinpä itsestään. Mun ei ole koskaan tarvinnut kamppailla äidinkielentunneilla sen kanssa, että pääsen kirjoittamistehtävän kanssa alkuun. Hyvä kirjoitustaito on ollut itsestäänselvyys, jota osaan kyllä nyt arvostaa todella paljon. Se on helpottanut opiskelua niin paljon, että ilman sitä tuskin olisin pärjännyt koulussa yhtä hyvin.

Lukioon mennessä kirjojenluku romahti. Tässä kolmen lukiovuoden aikana koulun ulkopuolella lukemani kirjat on laskettavissa kahdella kädellä, mikä harmittaa mua ihan älyttömästi. Syy on yksinkertaisesti se, että lukemiselle ei vaan ole ollut aikaa. Jostain tekemisestä on ollut pakko nipistää pois, ja se tekeminen on sitten minun kohdallani ollut kirjat. Olisin voinut tehdä sen nipistyksen myös treenaamisesta, mutta koin kuitenkin sen oman hyvinvoinnin kannalta merkityksellisemmäksi ja niin se kyllä selvästi onkin. Mutta se, mistä oikeasti olisin mielummin voinut nipistää, olis esimerkiksi puhelimen näpräily ja sometus iltaisin ja sen sijaan jonkun hyvän kirjan lukeminen aina ennen nukkumaan menoa.. Päätin tässä viime päivinä tsempata tän kanssa, nyt asiaan tulee muutos!

DSC_0471

Aloitin viikon loman juhlistamisen käymällä eilen kirjastossa ja lainaamalla kirjan, niin pitkästä aikaa. Ja ai että tuli hyvä fiilis! Hyllyjen välissä meinas kuitenkin iskeä vaikeus, kun yht äkkiä ei ollut mielessä yhtään kirjaa mitä oisin voinut lainata. Tiedän että maailmasta löytyy niin paljon hyviä kirjoja etten koskaan ehdi (harmikseni) kaikkia lukemaan ("So many books, so little time" -Frank Zappa). Mutta sillä hetkellä pää oli ihan tyhjä kyllä kaikista! Googletin nopeasti "suosikkikirjanne demi" ja nappasin ensimmäisen vakuuttavalta kuulostavan, Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides - Kauniina kuolleet joka on ollut tähän mennessä, noh, vähän erilainen mitä odotin..

The main point miksi tulin kirjoittelemaan kirjoista ja lukemisesta oli kuitenkin se, että halusin kertoa joitakin omia kirjasuosikkejani teille ja vastaavasti kuulla sieltä suunnalta lemppareita. Nyt kun aloin miettimään mitä kirjoja tähän teille listaisin, tuntuu että enhän muista puoliakaan mitä oon lukenut! Ja varsinkin kun kunnon lukemisesta on jo aikaa, on makukin jo muuttunut. Lapsena luin tosiaan kaikki Merja ja Marvi Jalon heppakirjat läpi (nummelan ponitalli, haavikko-sarja, nea-sarja ymsyms) ja lukemattomasti muita, mutta luulen että siellä puolella ruutua oleva yleisö on myös jo astetta varttuneempaa eikä heppakirjat enää niinkään kiehdo.

DSC_0496

Fantasiasuosikkeja yläasteajoilta (ja vieläkin):
J.K. Rowling: Harry Potterit - tähän tuskin tarvii pidempää selostusta ja kaikki nää kuitenkin jo tietää, pakko silti mainita
Stephenie Meyer: Twilight-sarja - tänkin jo mainitsin, koukuttavan ihana vaikka vähän teinimäinen, mutta ehkä just siks
Stephenie Meyer: The Host - tyyliltään erilainen kuin twilightit, mutta itse tykkäsin tästä tosi kovasti
Suzanne Collins: Nälkäpelit - fantasia/scifityyli jatkuu, mielettömän hyvin kirjoitettu sarja in my opinion
Maggie Stiefvater: Väristys, Häivähdys, Ikuisuus - näissä kirjoissa oli jotenkin oma ihana taianomainen fiiliksensä, on jo aikaa kun oon lukenut mutta muistan silti että tykkäsin!
Cassandra Clare: Varjojen kaupungit - näitäkin lukiessa oon elänyt ihan jossain toisessa maailmassa, suosittelen lämpimästi!
Kristin & P.C. Cast: Yön talo-sarja - näistä tykkäsin yläasteella kovasti, voin suositella nuoremmille lukijoille

Muita mieleen jääneitä:
Jodi Picoult: Sisareni puolesta - mielettömän hyvä ja koskettava kirja, jäänyt syvästi mun mieleen
Jodi Picoult: 19 minuuttia - kouluammuskelusta ja sen jälkeisistä tapahtumista kertova teos, vaikuttava ja koukuttava tämäkin
Gayle Forman: If I Stay - tää oli sellainen kirja mitä lukiessa itkin, samoin tästä tehty leffa oli mun mielestä tosi hyvä
Väinö Linna: Tuntematon sotilas - vaikka tää kirja oli pakollinen luettava äikän neloskurssilla, tykkäsin siitä ihan oikeasti. Ennakkoluuloja oli, mutta kirjan loppuun päästyäni olin todellakin tyytyväinen että luin koko kirjan kannesta kanteen!
Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael - vaikka tän kirjan lukemisesta on paljon aikaa, muistan sen vieläkin hyvin ja ehkä sen takia pidinkin siitä niin paljon

Ennen tykkäsin lukea fantasiaa, mutta nykyään enemmän ehkä tositapahtumiin perustuvia, filosofisempia teoksia. En tykkää kirjoista, missä on pelkkää pintaliitoa vaan haluun lukea sellaista millä on oikeasti vaikutusta omaan ajatteluun ja mikä koskettaa syvällisemmin. Lukulistalla on monia klassikkoteoksia, kuten Harper Leen Kuin surmaisi satakielen ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ja vielä muutamia mainitakseni, joita haluaisin lukea: Anne Frankin päiväkirjan, The Fault in Our Stars, Urheilijan Taivas+Helvetti, Eva Wahlströmin Rajoilla, Paul Coelhon Alkemisti ja Markus Zusakin Kirjavaras.

Varasin päiväkirjastani yhden kokonaisen aukeaman teidän suosittelemille kirjoille joten alkakaahan latoa sinne täytettä! Kaikentyylisiä ehdotuksia otetaan tosiaan vastaan ja mitä enempi, sen parempi :-)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Terveellinen pannari uunissa

nam

Helou, dudes! Syksyn ylppärit on takanapäin ja elämä voi taas alkaa (ja blogi aktivoitua hieman)! No ei, kyllä mä oon yrittänyt elää täysillä vaikka aikamoista lukemisen- ja stressintäyteistä elämä on pari viime kuukautta ollutkin. Oli se fiilis silti vaan huikea, kun perjantaina kello 15.00 astelin salista ulos ja aattelin ekaa kertaa pitkään hetkeen että nyt ei tarvi tehä mitään! Palautin sen "sun pitäis lukea" -omantunnonkolkuttajan samaan lootaan mun kemian konsujen kanssa, toivottavasti pysyy siellä nyt ainakin hetkosen. Ja ainiin, täytin tässä ylppärihumussa tosiaan myös 18 vihdoin viimein. Käytiin tyttöporukalla syömässä ravintolassa ja sitten ihan vaan pyörähdettiin baarissa.

1
2

Just nyt mulla on napa melko pinkeenä iltapalasta, joka oli niiin hyvää että vedin yksin puol pellillistä ja ajattelin jakaa ohjeen teillekin. Kyseessä on syntisen hyvä, proteiinipitoinen bannukakku uunissa tehtynä! Banaaniletut pannulla paistettuna on monelle varmaan jo ihan tuttu juttu, mutta uunissa paistetussa pannarissa on silti vielä ekstrana oma juttunsa. Oon aina ollut hullu pannarin ystävä, ja muistan lapsuudesta vieläkin sen lauantai-illan fiiliksen kun äiti työnsi pannarit uuniin. Tietty aidosta lehmän ternimaidosta tehtynä ilman kananmunaa tai turhia pastörointeja ;)

Halusin yhdistää ravitsevan iltapalan ja samalla pienen sunnuntai-illan herkkuhetken, joten tein tätä astetta terveellisempää pannaria. Hyvää rasvaa, paljon protskua ja sopivasti hiilareita että tulee uni paremmin. Ja puol pelliä tosiaan voi vetää ilman mitään morkkista, tai vaikka kokonaisen! Kun ensimmäiset tuoksut tuli uunista tästä luomuksesta, tiesin että nyt tuli hyvää.

gb9jX1qiQrtZz7Tk97LItkypTPg5dlLaCliVKY9yQ-g

Terveellinen, proteiinipitoinen pannari uunissa

2 kokonaista kananmunaa
2 valkuaista
2dl heraproteiinia (itse käytin makeuttamatonta)
2 banaania
1dl maitoa
1rkl kookosöljyä
1tl leivinjauhetta
kardemummaa
kanelia
muutama tippa steviaa tai muuta makeutusta, esim. hunaja

Lämmitä uuni 200-asteeseen. Iske kaikki ainekset blenderiin ja surraa sekaisin. Jos tykkäät ohuemmista paloista, kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle, syvälle uunipellille. Jos haluat paksumpaa pannaria, kaada esimerkiksi pyöreään piirakkavuokaan leivinpaperille. Paista uunissa noin 20min, kunnes pinta on ruskistunut.

Itse laitoin päälle rahkaa, johon sekoitin vähän maitoa, steviaa ja maca-jauhetta sekä kesän mustikoita ja vattuja ja mansikkasurvosta. Namnamnam! Niin hyvää.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Abin ajatuksia

DSC_3655

Hey guys! Ajattelin pitkästä aikaa istahtaa alas, avata bloggerin ja tyhjän tekstikentän ja kirjoitella vähän, että mitä mulle tällä hetkellä oikeen kuuluu. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä sen verran paljon kaikenlaista, että blogi on jäänyt valitettavasti vähän sivummalle hetkeksi. Välillä on käynyt mielessä, että pitäiskö mun lopettaa, mutta miksipä lopettaisin? Tänne kirjoittelu silloin, kun siltä tuntuu, on terapeuttista ja jotenkin palkitsevaa puuhaa. Te kaikki lukijat ootte aivan ihania ja toivon toki että te ette ole sieltä hävinneet, vaikka meikäläinen vähän onkin! Jotkut tykkää toki lukea aktiivisempia blogeja, joista tulee päivityksiä lähes päivittäin tai ainakin viikottain, mutta mun mielestä parempi edes kaksi kertaa kuussa kuin ei ollenkaan! Jossain vaiheessa mulla saattaa taas syttyä kunnon postausinto jolloin juttuja tulee sitten tiuhempaan tahtiin. Nyt on ehkä meneillään sellanen välivaihe, vähän pitää mietiskellä ja pohdiskella asioita jokaisella elämän osa-alueella.

Aloitin nyt syksyllä abivuoden, mikä on samaan aikaan aivan ihana mutta myös stressaava juttu. Tiedän, että tää tuleva reilu puolivuotinen tulee pitämään sisällään kaikkea mielettömän kivaa. On abien omat jutut ja juhlinnat, penkkarit ja ylppärit, jolloin saavutetaan ehkä elämän tähän asti merkittävin meriitti. Täytän kuuden päivän päästä vihdoin 18 vuotta. Se tarkoittaa tiettyä vapautta ja toivottavasti pian myös ajokorttia. Joulu tulee taas pian, mikä on ihan meikäläisen lempparijuhla. Tässä viimeisessä vuodessa lukiossa on sellaista tietynlaista juhlan tuntua. Mutta kuitenkin, kaiken pohjallahan tässä on ylppärit ja niistä kunnialla selviytyminen. Pakostikin ne kolkuttelee takaraivossa, varsinkin kun omat tavoitteet eivät ole sieltä "just just rimaa hipoen läpi"-päästä.

DSC_3572

Kahdeksan päivää psykologian ylppäreihin, kaksikymmentä kemiaan. Sen tajuaminen saa kyllä pienet kauhunväristykset aikaan. Kesällä ehdin valmistautua jonkin verran, mutta helposti sitä ajautuu koko ajan miettimään että olisi voinut lukea enemmänkin. En kuitenkaan haluais sortua siihen, koska se on loputon kierre: aina kun voi tehdä kaiken paremmin. Katuminen tai jossittelu ei auta mitään, vaan oleellisempaa on keskittyä tähän hetkeen. Mitä voin vielä tehdä? Ja kunhan teen parhaani, se riittää. Mun mieli on suhteellisen luottavainen ylppäreiden suhteen, ja samalla oon ehkä vähän tiputtanut myös rimaa. Tottakai tavoittelen parasta mahdollista arvosanaa, mutta jos en sitä saa, en haluais olla pettynyt itseeni. Huomasin tässä tän viikon alussa pienen mental breakdownin partaalla ollessani, että liian kova stressi on vihoviimeinen juttu minkä hankin riesakseni tässä vaiheessa.

Kirjoitukset on kahdenkymmenen päivän päästä ohi tämän syksyn osalta, ja sit voi hetken hengähtää ja aloittaa taas valmistautumisen kevääseen. Kirjoitan keväällä äidinkielen, lyhyen matematiikan, englannin ja biologian (jotain kuitenkin kiinnostaa). Koska oon aina pärjännyt koulussa niin hyvin ja ollut ns. "kympin oppilas", on mulla tietenkin myös sen takia paineita. Oon kuitenkin yrittänyt ajatella niin, että en opiskele kenenkään takia tai näyttääkseni kenellekään yhtään mitään. Ainut ihminen, ketä mun tulosten pitäisi liikuttaa, istuu tässä tuolissa. Helposti kuitenkin tulee sellainen fiilis, että minähän näytän! Se on myös luonteessa, koska oon tietyllä tapaa kilpailuhenkinen ja hirmu kunnianhimoinen. Anyway, elämä ei siihen kaadu jos en suoriudukaan niin hyvin kuin muut (tai minä itse) ehkä olettavat.

4

Koulun ja ylppäreihin lukemisen ohella mun elämään ei kuulu mitään sen kummempaa kuin treenaamista, syömistä, ystäviä ja lepäämistä. Syksyn tultua oon saanut taas ihan ihme motivaatiokipinän, ja liikkuminen on tuonut mulle niin maksimaalisen hyvää oloa, etten muista milloin viimeksi! Oon käynyt läpi vaiheita, kun treenaaminen ei oo tuntunut kivalta. Ei oo motivoinut lähteä salille, on vaan väsyttänyt ja laiskottanut ja tehnyt mieli jätskiä. Silloin lähinnä ärsytti ne ihmiset, jotka hehkutti kuinka ihanaa on healthy lifestyle ja treeni ja hiki ja sali ja blaablaablaa. Nyt ymmärrän! Niin kokonaisvaltaisen hyvä olo on vallinnut tän syksyn aikana treenin ja ruoan saralla, että oon nyt sataprosenttisen varma siitä että tää on todellakin elämäntapa, mistä mä nautin ja mikä tekee mut onnelliseksi. On vähän niin kuin löytänyt sen oman juttunsa, kun sitä ehkä vielä vähän aikaa sitten vielä etsiskeli. Vaikea selittää, mutta joku juttu on vaan nyt loksahtanut tosi hyvin paikoilleen. Fiilis on keventynyt.

DSC_3601

Muuten tosiaan vietän aika normaalia lukiolaisen arkea. Koitan nähdä mun ihania ystäviä aina vain kun aika ja jaksaminen riittää ja relata viikonloppuisin. Ensi perjantaina tosiaan meikäläisellä on synttärit, joita jotenkin pienimuotoisesti juhlistetaan perheen ja kavereiden kanssa! Sit vaan fokus ylppäreihin ja parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Onko siellä muita syksyllä kirjoittavia, kenties vielä samojen aineiden? Mitkä fiilikset, stressaako paljon vai erittäin paljon? :D ei vaan, muistakaa oikeasti ottaa välillä kans happea. Se että lukee liikaa, on pahempi kuin liian vähän. Tsemppiä kaikille abeille ja opiskelijoille ja aurinkoista syksyä (täältä rankkasateen keskeltä), muistetaan myös nauttia velvollisuuksien ohella ♥