maanantai 5. tammikuuta 2015

Pitääkö tehdä uudenvuodenlupauksia?

1

Heippa kaikille ja hyvää uutta vuotta meikäläisenkin puolesta! Koska uutena vuotena on "pakko" aina jotakin uudistaa, päätin toteuttaa tän tällä kertaa blogin ulkoasun kohdalla ja päivitin banneria. Edellinen oli könöttänyt tuossa jo turhan pitkään ja vaihtelu virkistää - eikös vaan?

Mun teki mieli nyt näin uuden vuoden kynnyksellä tulla pohtimaan blogiinkin erästä ajankohtaista asiaa - kuten saatatte arvata - uudenvuodenlupauksia ja muutoksia. Sain todeta ihan omin silmin tämän ilmiön eilen käydessäni salilla pitkähkön joululomatauon jälkeen. Ajattelin mennä sunnuntaipuntille, takuuvarmasti rauhallinen päivä salilla jolloin ei koskaan tarvitse jonottaa painoja tai huolehtia ihmistungoksesta. Mutta kuinka ollakaan! Sali oli niin täynnä, etten muista milloin olisin viimeksi nähnyt. Väkimäärä löi melkeinpä arki-illan viiden-kuuden ruuhkat, milloin itse yritän välttää omaa salille menemistä parhaani mukaan. Ajattelin että nää havainnollistavat facebook-kuvat (yläpuolella) on turhia ylilyöntejä, mutta näköjään sitten ei. Tai sitten voi tietysti olla, että sattumalta kaikki oli tulleet just eilen treenaamaan. Olinhan mä siellä itsekin yksi ruuhkan joukossa, joten enpä tiedä onko tässä varaa naureskella.

Anyway, sattumaa tai ei, aina ihmiset tekee uudenvuodenlupauksia. Vaikka uusi vuosi ei sinänsä meinaa mitään muuta kuin sitä että ostetaan uusi kalenteri ja lisätään yksi vuosi lisää edellisen päivämäärään, meille ihmisille se on myös merkittävä henkinen uuden sivun kääntäminen. Uusi vuosi on hyvä ajankohta lopettaa mässäily, hommata salikortti, tehdä päätös opiskeluun panostamisesta tai vaikka aloittaa shoppailulakko. Miksi? Mä luulen, että olennainen juttu tässä lupauksien aallossa on se, että niin suuri joukko puhkuu uutta intoa ja päättäväisyyttä samaan aikaan. Ryhmän vaikutus on tosi suuri yksilöiden toiminnan kannalta. Jos tuttavapiirissäkin aloitetaan noudattamaan terveellisempiä elämäntapoja, tsemppaa se myös ihan eri tavalla itseäkin aloittamaan. Ei koeta, että ollaan yksin uuden äärellä vaan monet muut on samassa tilanteessa.

DSC_0202

Ryhmäinnostus on kuitenkin myös uudenvuodenlupausten ja uudistusten pahapaha kääntöpuoli. Massiivinen joukko aloittaa, mutta niin myös lopettaa. Naapurin Seija toteaa ettei kuntoilu olekaan hänen juttunsa ja palaa entiseen, ja samalla hyvä ystävä pyytää kakkukahveille. Koska se aloittaminenkin tuntuu helpolta, tuntuu lopettaminenkin. Alkuinnostus lopahtaa myös helposti ja koituukin monien kohdalla kompastuskiveksi suurissa muutoksissa. Innostusta on liikaakin ja tavoitteet mitä itselle asetetaan, on hirmuisen suuria. Sillä hetkellä usko itseen on huipussaan mikä on toki toisaalta hyvä asia, mutta on hyvä myös olla realistinen ja miettiä paljonko todellisuudessa on valmis laittamaan itsestä likoon. Paperille on helppo kirjoittaa tarkka treenisuunnitelma ja listata ruoat mitä syödä ja milloin, mutta toteutus on ihan toinen juttu. Mitäs kun tulee päivä, jolloin herkkuhimo tuntuu ylitsepääsemättömältä? Tai päivä, jolloin treenaaminen olisi viimeinen juttu mihin itsestä kaivaisi energiaa? Tällaisina päivinä erotellaan jyvät akanoista.

Itselle on myös suotava armoa. Muutokset ei tule hetkessä, vaan piiitkän ajan kuluessa ja pikkuhiljaa - ainakin pysyvimmät sellaiset. Itsekin olen sisäistänyt vasta vähän aikaa sitten sen, miksi on supertärkeää löytää itselle mieluisin tapa tehdä asioita. Jos löytää kuntoilunkin saralla sellaisen lajin, mitä todella tykkää tehdä, sitä todellakin myös jaksaa tehdä. Itsensä voi kyllä pakottaa päivä toisensa jälkeen salille tai lenkille hyvällä itsekurilla, mutta hyvä itsekurikaan ei riitä loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee väistämättä stoppi. Ei siis ihan oikeasti kannata tehdä vaikkapa jostain salitreenistä itselle pakollista, mikäli siitä ei nauti! Jos välttämättä haluaa, salilla voi käydä silloin kun tekee mieli ja käyttää muun liikkumiseen varatun ajan johonkin sellaiseen mistä todellakin tykkää.

jepp

Itse päätin tämän vuoden vaihtuessa, että en lupaa mitään. Elämässä on muutenkin turha tehdä kauheasti lupauksia - koskaan ei tiedä, pystyykö niitä pitämään ja mitä esteitä tielle tulee. Kannattaa sen sijaan ajatella, että ainakin yrittää parhaansa. Se on enintä, mitä voi tehdä! Mulla pääasiallisena tavoitteena tänä vuonna on treenata itseäni henkisesti kuntoon, ja sitten vasta keskittyä fyysiseen puoleen. Tässä tulee olemaan mulle ihan tarpeeksi haastetta, sillä viime vuodet oon painanut eteenpäin keskittyen pääkopan sijasta kroppaan. En lupaa, että onnistun, mutta aion uskoa itseeni ja yrittää parhaani. Ja jos toteutan edellämainitut, tiedän että tuun onnistumaan.

Jokainen voisi uuden vuoden alkaessa ainakin koittaa muistaa sen, että ei ota liian suuria harppauksia ja muistaa kuunnella itseään. Tärkein juttu jokaisen uuden tavoitteen pohjalla pitäisi olla se, että jotenkin se tavoite vie sua kohti parempaa oloa ja tuottaa hyvää fiilistä ja onnellisuutta. Voin vannoa, että liian hyvinvoivaa ihmistä ei tästä maailmasta löydy! Jos joskus epäonnistut, ei se tarkoita että sinä olet epäonnistunut. Jokaisella tulee eteen huonoja hetkiä, huonoja päiviä, huonoja viikkoja, kuukausia, vuosia... Lohduttavaa on, että ne kestävät vain aikansa. Mieti, mistä juuri SINÄ pidät? Päätitkö jotain uutta vain siksi, koska kaikki muutkin, vai siksi koska SINÄ tahdot?

Onnellisuutta, iloa ja tasapainoa jokaisen uuteen vuoteen toivottaen,
Elina ♥

6 kommenttia:

  1. oliko pointti nyt siis "älkää tehkö uudenvuodenlupauksia kun ette pitäydy niissä kuitenkaan?" ei kovin kannustava ajattelutapa. ei mihinkään muuhun aikaan vuodesta oo hyväksyttävää sanoa toiselle "älä yritä kun et onnistu kuitenkaan"tai arvioida muitten yrittämisen tasoa, miten uusivuosi muuttais tota? tekeekö se, että joku muu tekee kevyitä lupauksia, jonkun toisen panoksesta pienemmän? mitä väliä sillä edes on pitääkö ihmiset uudenvuodenlupauksiaan, eikö ne tehä kuitenkin itseä varten? ei se oo muilta pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin pointti nyt ihan sekään oli :D
      Omasta mielestäni uuden vuoden lupaukset ovat aivan turhia, miksi vasta silloin päättäisi alkaa käydä salilla, tai pitää tipattoman yms? Niinhän voi tehdä milloin tahansa!

      Poista
  2. Ihana postaus, joka sai ajattelemaan! Itsekin lupasin vihdoin käyttää 10-korttini ryhmäliikuntatunneilla. Tekstisi sai miettimään, että oikeasti vihaan ryhmäliikuntatunteja. Olen kuitenkin nyt pari kertaa käynyt tunneilla ja aion käydä jatkossakin, sillä yritän saada itseni edes vähän pitämään tunneista :D Kiitos tekstisi, en aio mennä väkisin tunneille, jos on huono päivä! Onko sulla muuten ollu aikasemmin postausta erilaisista ryhmäliikuntatunneista? En millään uskalla käydä kuin jo ennestään tutuissa jumpissa.

    VastaaPoista
  3. Itse tein viime vuonna kolme lupausta: Alan taas juoda tarpeeksi maitoa, syödä päivittäiset d-vitamiinit, sekä mennä aikaisemmin nukkumaan. Kaikki lupaukset piti, ja nykyään maito on taas mun lempijuomani, sekä d-vitaaminit on täysi automaatio. Sairastelin vähemmän ja olin virkeämpi. Lupaukset siis piti ja elämänlaatu parani :-) Mä taas kannatan niitä uuden vuoden lupauksia, koska musta ne vaan kuuluu uuteen vuoteen, ja parempihan se on, että naapurin Seija kuntoilee edes sen 1-3kk kuin, että ei kuntoilisi ollenkaa sinä aikana:-)

    VastaaPoista
  4. Hitto ko oot ärsyttävän tutun näköinen. Onko siulla siskoja?

    VastaaPoista