sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Keväinen Helsinki

DSC_0004w
DSC_0048
3

Heippa ja terkkuja pääkaupunkiseudulta! Helmin kanssa saatiin idea lähteä viettämään Helsinki-päivää eilen lauantaina ja onnibussi lähti matkaan 9.40. Sen erikoisempia suunnitelmia tai aikatauluja ei tehty ja se taisikin olla se juttu, mikä teki päivästä niin ihanan. Shoppailulle ei ollut tarvetta (eikä rahaa), joten keskityttiin enemmänkin keskustan tuntumassa kävelyyn ja paikkojen katseluun. Meille sattui kyllä ihan täydellinen aurinkoinen ilma, vaikka aamulla näyttikin sateiselta.

DSC_0129
1
DSC_0102

Sen verran turisteja ollaan molemmat Helsingissä, että jouduttiin etsimään kätösiimme Helsingin kartta minkä avulla suunnistettiin paikasta toiseen. Käytiin Hietsussa kirppiksillä ja kierrettiin muutkin vastaantulevat kirppikset. Hietsun kirppikseltä odotin enemmän, mutta ehkä siellä on kesällä enemmän vielä toimintaa. Toiselta kirpparilta löysin kuitenkin villakangastakin ens talvea ajatellen, ja miksei nyt keväälläkin käytettäväksi!

Kirppistelyn jälkeen molempien teki mieli kiinalaista, joten mentiin suunnilleen ekaan kiinalaiseen mikä tuli vastaan Lönnrotinkadun kulmalla. Ruoka oli hyvää, maha tuli tääyteen ja paljon oli vaihtoehtoja, enpä ollutkaan pitkään aikaan kiinalaista syönyt!

DSC_0224i
DSC_0226i
DSC_0294
DSC_0299i

Tuulelta ei kyllä vältytty vaan päinvastoin - siististi suoristetut hiukset oli entiset jo heti bussista ulos astuessa. Käytiin tsekkaamassa sataman maailmanpyörän hinnasto mutta päätettiin tyytyä katselemaan maisemia ihan vaan maan tasalta. Aurinko lämmitti ihanasti kun pysähdyttiin lepuuttamaan hetkeksi jalkoja ja ottamaan kuvia. Kävelyä tuli kyllä varmaan useampiakin kilometreja päivän aikana ja mulla vielä torstain jalkatreeni tuntu aika mukavasti jaloissa. Jos erehtyi istumaan, oli oikeasti aika suuria vaikeuksia päästä takaisin ylös :-D

DSC_0334
DSC_0348

Näitä Helsingin nähtävyyksiä piti tietysti katsastaa niin monta kuin mahdollista, ja Tuomiokirkkohan nyt on yksi niistä kauneimmista mun mielestä. Päästiin sisällekin käymään ja oli kyllä upea sieltäkin. Sanoin Helmillekin, että kyllähän mä voisin täällä naimisiin mennä...

Päivän vaikeimmaksi tehtäväksi osoittautui kivan ja suht ehdullisen kahvilan löytäminen, vaikka luulis että Helsingissä nyt varsinkin olis niiden kohdalla valinnanvaraa vaikka kuinka! Se on se riivaus, kun jotain alkaa oikein etsimällä etsimään niin ei varmasti löydä. Sitten taas aikaisemmin päivällä etsimiä kiinalaisia ravintoloita tupsahteli nenän eteen jokaisen korttelin kulmalta :-D mutta onneks ei tosiaan ollut mitään aikatauluja tai must do-listiä, vaan sai mennä ihan täysin fiilisten mukaan.

Illalla ysin maissa juna puksutti takaisin Lahteen ja onnellisena ja väsyneenä oli hyvä painua pehkuihin. Tänäkin aamuna sai herätä ihanaan auringonpaisteeseen, joka tosin herätti mut vähän liian aikaisin sälekaihtimien välistä porottaessa. Vihreys on vallannut koivut ihan parissa päivässä, mikä tarkottaa että kevät on jo pitkällä. Ihanaa toukokuuta kaikille ja tsemppiä tulevaan viikkoon!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vähemmän vertailua, enemmän hyväksyntää

DSC_0033

Jos katsot ympärillesi koulussa tai kadulla, salilla tai töissä, näät toinen toistaan erilaisia ihmisiä. Kukaan heistä ei ole niin kuin sinä etkä sinä ole niin kuin hän - miksi siis tuhlata energiaa vertailemiseen? Kaverin timmimmät reidet tai parempi juoksukunto voi aiheuttaa itsessä huonommuuden tunteita. "Miksi minä näytän tältä? Miksi en näytä samalta kuin hän? Miksi en ole yhtä hyvä?" Kysymyksiä, joihin on tasan yksi vastaus: sinä olet erilainen. Erilaisuus on sellainen asia, mikä tekee vertailemisesta mahdotonta - tai ei mahdotonta sillä sitähän me jatkuvasti teemme - mutta teoriassa. Koska olemme kaikki niin ainutlaatuisia kokonaisuuksia, vain jonkin yksittäisen ulkoisen seikan kuten reisien koon vertaaminen kaverin reisiin aiheuttaa meille ainoastaan ahdistusta.

Jatkuva itsensä vertailu muihin ei yleensä ole positiivisesti fiiliksiä ruokkivaa, vaan juuri päinvastoin. Yleensä niitä vikoja löydetään aina itsestä. Positiivista ei tietenkään ole myöskään vikojen etsiminen toisista ja sitä kautta oman itsetunnon pönkittäminen - molemmat kertovat jonkinasteisesta omasta epävarmuudesta. Vertailu voi saada aikaan ahdistusta elää omassa kropassa, jatkuvaa tarvetta muuttaa sitä ja kurittaa itseään, suorittaa asioita jotta olisi parempi. Käydään pitkillä juoksulenkeillä verenmaku suussa, pumpataan salilla lihakset repeämispisteeseen takaraivossa vain se ajatus, että täytyy muuttua, täytyy olla parempi. Toinen voi helpottaa ahdistusta hetkeksi ahmimalla, toinen alkoholilla. Ahdistuksen helpottamiseen käytetyt keinot ovat yhtä lailla heijastumaa erilaisuudestamme ja siitä, että reagoimme tunteisiin eri tavoin.

DSC_0357

Miksi omaan itseensä on niin vaikea olla tyytyväinen? Kysymys, mitä olen itsekin joutunut pohtimaan viime aikoina valtavasti. Ehkä tieto siitä, että voisi näyttää vielä paremmalta ja osata jotain nykyistäkin paremmin pitää meitä jatkuvassa suorittamisen oravanpyörässä. Mikään ei riitä, halutaan vaan koko ajan lisää. Itseä vertaillaan yhä älyttömimpiin kohteisiin ja taso omassa päässä nousee jatkuvasti. On hyvä muistaa, että kukaan muu ei vaadi sinua muuttumaan kuin sinä itse. Kukaan muu ei myöskään tuomitse sinua tai edes huomaa pieniä virheitäsi, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä ominaisuuksia sinussa - ainutlaatuisessa yksilössä. Itsensä muuttamisella ja vertailulla pyritään saamaan hyväksyntää ainoastaan yhdeltä henkilöltä, ja se olet sinä itse. Muut hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet, ja jos eivät hyväksy, eivät hekään ole sinut itsensä kanssa.

Olemme maailman kriittisimpiä arvostelijoita, piiskureita, lyttääjiä ja vertailijoita itseämme kohtaan, vaikka ainoa asia mihin tulisi tähdätä olisi itsensä hyväksyminen. Sellaisenaan. Itsensä hyväksyminen ei tarkoita sitä, etteikö saisi noudattaa terveellisiä elämäntapoja, tehdä parempia valintoja tai pieniä muutoksia. Niissä tulisi kuitenkin olla motiivina jotain muutakin kuin ulkonäölliset seikat. Tosiasia on se, että jokaisesta meitä löytyy virheitä ja vikoja JATKUVASTI - kukaan ei ole virheetön, ei täydellinen. Virheistä voi heikkouden sijaan löytää voiman ja yhden uuden arvokkaan piirteen itsessäsi. Virheiden ja oman epätäydellisyyden hyväksyminen on avain parempaan oloon.

DSC_0089

Tänään 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta-päivää. Sen ei tarkoita automaattisesti älä urheile- tai lihota viisi kiloa-päivää, vaan ensisijaisesti minun mielestäni sen tarkoitus on herätellä ajattelemaan. Liikunko liikkumisen ilosta, vai sen kuluttamien kaloreiden tuoman tyydytyksen takia? Jätänkö tyttöjenillan väliin, koska pelkään syöväni liikaa ja lihovani? Haenko laihduttamisella hyväksyntää, ja keneltä? Näitä kysymyksiä tulisi jokaisen miettiä, ja pohtia sitä mistä saat hyvää oloa. Laihduttaminen ja vertailu eivät sitä tuo. Onnellisuus ei ole kiloja, senttejä tai vartalon kaaria. Se on kokonaisuus, joka pitää sisällään valtavaa ainutlaatuisuutta ja erilaisuutta.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappubrunssi

DSC_3462

...tai itseasiassa day-after vappubrunssi jos tarkkoja ollaan, sillä meidän brunssi päätyikin pidettäväksi tälle sateiselle lauantai-aamupäivälle. Nykyään brunssit on ihan hittijuttu varsinkin bloggaajien keskuudessa ja itse olen yksi niistä, joka kuolaa uskomattoman herkullisten brunssikuvien perään mutta ei itse koskaan ole ollut kunnon brunssilla. Nyt olikin siis jo korkea aika! Äidin ja pikkusiskon kanssa laitettiin brunssipöytä valmiiksi ja yhdentoista jälkeen päästiin kaikkien ihanien herkkujen kimppuun. Mun mielestä yks tosi tärkeä osa ruokakulttuuria on esteettisyys ja se, että ruoka on kivoissa astioissa ja nätisti aseteltuna. Itse voin tosin myöntää sen, että oon maailman huonoin koristelemaan esimerkiksi kakkuja.. Yleensä sysään sen homman mieluusti toisten niskoille ja hoidan itse leipomisprosessin, jonka koen handlaavani.

DSC_3467
DSC_3476

Meidän brunssipöydästä löytyi kaikennäköistä suolaista: vihersalaattia ja kasviksia, porkkana-palsternakkaraastetta, fetaa ja raejuustoa, aurajuustomuffineita, lammasnakkeja, perunasalaattia, saaristolaisleipää ja sillikaviaaria, suolakurkkuja, paistettua munaa ja omasta järvestä saatua paistettua haukea. Jälkkärinä oli kermarahkaa ja marjasekoitusta, mysliä, jogurttisuklaakakkua, puolukkapiirakkaa sekä leipäjuustoa ja hedelmiä. Puristettiin appelsiineista pienet appelsiinimehushotit ja juomana oli itsetehtyä simaa. Nami! Tällainen brunssi pitäis toteuttaa joskus kavereiden kanssa tai kutsua vaikka naapurit syömään. Hauska tapa viettää aikaa ja nautiskella oikeasti paljon erilaisia makuja.

DSC_3471

Auramuffinit
n. 20kpl

3dl gluteenittomia tai vehnäjauhoja
2tl leivinajuhetta
1tl timjamia
0,5tl suolaay
ripaus rouhittua mustapippuria
1 kananmuna
2dl maitoa
3rkl öljyä
100g sinihomejuustoa
1dl emmentalraastetta, esim. mustaleima


  • Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon muna, maito ja öljy.
  • Murusta joukkoon sinihomejuusto ja lisää 2/3 emmentaljuustosta. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
  • Jaa seos voidellulle minimuffinipellille tai muffinivuokiin ja ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kauniin ruskeita.


  • DSC_3468

    Omaksi lemppariksi nousi ehkä oman järven hauki (pannulla voissa paistettuna tietenkin!) ja sillikaviaarileipä. Myös ensimmäistä kertaa kokeilemat aurajuustomuffinit oli positiivinen yllätys, minkä ohjeen ajattelin jakaa teille tuossa ylempänä. Löytyykö teistä innokkaita brunssilla kävijöitä, ja millainen oli sun vappubrunssi?