keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kirjojen ihmeellinen maailma

DSC_0481

Olen ollut pienestä asti kunnon lukutoukka, suorastaan kirjasyöppö, ja lukenut elämäni aikona satoja, jopa tuhansia kirjoja. Ala-asteikäisenä kiinnostuin lukemisesta tosissaan ja odotin jokakeskiviikkoista kirjastoautokäyntiä kuin hullu. Pienellä kylällä silloin asuessa ei ollut mahdollisuutta poiketa kirjastoon silloin kun kirjat oli loppu, joten sen mukaan piti hamstrata kirjoja varastoon. Saatoin siinä 10-11-vuoden iässä ahmaista monta kirjaa päivässä ilman mitään vaikeuksia. En malttanut käydä illalla ajoissa nukkumaan, ja muistan kuinka luin nummelan ponitalleja peiton alla taskulampun valossa salaa vanhemmilta ihan pissat housussa, kun oli erityisen jännittävä kohta meneillään. Ei siis vaan pystynyt lopettamaan! Ja herkkänä lapsena sitten tottakai pelotti yöllä ja näin painajaisia. Mutta silti, ah miten nautin lukemisesta.

Lukeminen on antanut minulle ihan älyttömän paljon. Se on laajentanut mielikuvitusta, avannut ihan uusia maailmoja jonne voi sukeltaa, luonut niin todentuntuisia fiiliksiä siitä että ne ja niissä elävät tyypit ovat olemassa, että olen ihan oikeasti itkenyt sitä ettei näin olekaan. Kaikista voimakkaimmin olen kokenut tällaisia fiiliksiä varmaan Harry Pottereita lukiessani, jotka on edelleen yksiä mun lempikirjoista. Niiden kohdalla haluankin itsepintaisesti uskoa, että jossain tuolla on olemassa Tylypahka, koska.. No, Potterifanit tietää mitä tarkoitan. Toinen, mikä tuskin tulee taas suurelle osalle yllätyksenä, on Stephenie Meyerin Houkutus-kirjasarja. Olin aivan koukussa niihin yläasteella, ja muistan edelleen miten voimakkaasti elin niiden sisällä.

DSC_0493

Luulen, että lukeminen on vahvistanut mun (suomen)kielellistä lahjakkuutta edelleen, ei ehkä niinkään aikaansaanut sitä. Ajattelisin, että oon aina ollut kiinnostunut kirjoista ja tykännyt kirjoittaa, mikä on saanut mut lukemaan paljon kirjoja ja sitä kautta kehittymään edelleen kirjoittajana. Se on kuitenkin selvää, että lukemisella on ollut vaikutusta omaan tekstin tuottamiseen ihan älyttömästi. Hyvä kirjoitustaito on ollut se avain koulumenestykseen, mikä on tullut tavallaan siinä sivussa kirjoja lukiessa melkeinpä itsestään. Mun ei ole koskaan tarvinnut kamppailla äidinkielentunneilla sen kanssa, että pääsen kirjoittamistehtävän kanssa alkuun. Hyvä kirjoitustaito on ollut itsestäänselvyys, jota osaan kyllä nyt arvostaa todella paljon. Se on helpottanut opiskelua niin paljon, että ilman sitä tuskin olisin pärjännyt koulussa yhtä hyvin.

Lukioon mennessä kirjojenluku romahti. Tässä kolmen lukiovuoden aikana koulun ulkopuolella lukemani kirjat on laskettavissa kahdella kädellä, mikä harmittaa mua ihan älyttömästi. Syy on yksinkertaisesti se, että lukemiselle ei vaan ole ollut aikaa. Jostain tekemisestä on ollut pakko nipistää pois, ja se tekeminen on sitten minun kohdallani ollut kirjat. Olisin voinut tehdä sen nipistyksen myös treenaamisesta, mutta koin kuitenkin sen oman hyvinvoinnin kannalta merkityksellisemmäksi ja niin se kyllä selvästi onkin. Mutta se, mistä oikeasti olisin mielummin voinut nipistää, olis esimerkiksi puhelimen näpräily ja sometus iltaisin ja sen sijaan jonkun hyvän kirjan lukeminen aina ennen nukkumaan menoa.. Päätin tässä viime päivinä tsempata tän kanssa, nyt asiaan tulee muutos!

DSC_0471

Aloitin viikon loman juhlistamisen käymällä eilen kirjastossa ja lainaamalla kirjan, niin pitkästä aikaa. Ja ai että tuli hyvä fiilis! Hyllyjen välissä meinas kuitenkin iskeä vaikeus, kun yht äkkiä ei ollut mielessä yhtään kirjaa mitä oisin voinut lainata. Tiedän että maailmasta löytyy niin paljon hyviä kirjoja etten koskaan ehdi (harmikseni) kaikkia lukemaan ("So many books, so little time" -Frank Zappa). Mutta sillä hetkellä pää oli ihan tyhjä kyllä kaikista! Googletin nopeasti "suosikkikirjanne demi" ja nappasin ensimmäisen vakuuttavalta kuulostavan, Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides - Kauniina kuolleet joka on ollut tähän mennessä, noh, vähän erilainen mitä odotin..

The main point miksi tulin kirjoittelemaan kirjoista ja lukemisesta oli kuitenkin se, että halusin kertoa joitakin omia kirjasuosikkejani teille ja vastaavasti kuulla sieltä suunnalta lemppareita. Nyt kun aloin miettimään mitä kirjoja tähän teille listaisin, tuntuu että enhän muista puoliakaan mitä oon lukenut! Ja varsinkin kun kunnon lukemisesta on jo aikaa, on makukin jo muuttunut. Lapsena luin tosiaan kaikki Merja ja Marvi Jalon heppakirjat läpi (nummelan ponitalli, haavikko-sarja, nea-sarja ymsyms) ja lukemattomasti muita, mutta luulen että siellä puolella ruutua oleva yleisö on myös jo astetta varttuneempaa eikä heppakirjat enää niinkään kiehdo.

DSC_0496

Fantasiasuosikkeja yläasteajoilta (ja vieläkin):
J.K. Rowling: Harry Potterit - tähän tuskin tarvii pidempää selostusta ja kaikki nää kuitenkin jo tietää, pakko silti mainita
Stephenie Meyer: Twilight-sarja - tänkin jo mainitsin, koukuttavan ihana vaikka vähän teinimäinen, mutta ehkä just siks
Stephenie Meyer: The Host - tyyliltään erilainen kuin twilightit, mutta itse tykkäsin tästä tosi kovasti
Suzanne Collins: Nälkäpelit - fantasia/scifityyli jatkuu, mielettömän hyvin kirjoitettu sarja in my opinion
Maggie Stiefvater: Väristys, Häivähdys, Ikuisuus - näissä kirjoissa oli jotenkin oma ihana taianomainen fiiliksensä, on jo aikaa kun oon lukenut mutta muistan silti että tykkäsin!
Cassandra Clare: Varjojen kaupungit - näitäkin lukiessa oon elänyt ihan jossain toisessa maailmassa, suosittelen lämpimästi!
Kristin & P.C. Cast: Yön talo-sarja - näistä tykkäsin yläasteella kovasti, voin suositella nuoremmille lukijoille

Muita mieleen jääneitä:
Jodi Picoult: Sisareni puolesta - mielettömän hyvä ja koskettava kirja, jäänyt syvästi mun mieleen
Jodi Picoult: 19 minuuttia - kouluammuskelusta ja sen jälkeisistä tapahtumista kertova teos, vaikuttava ja koukuttava tämäkin
Gayle Forman: If I Stay - tää oli sellainen kirja mitä lukiessa itkin, samoin tästä tehty leffa oli mun mielestä tosi hyvä
Väinö Linna: Tuntematon sotilas - vaikka tää kirja oli pakollinen luettava äikän neloskurssilla, tykkäsin siitä ihan oikeasti. Ennakkoluuloja oli, mutta kirjan loppuun päästyäni olin todellakin tyytyväinen että luin koko kirjan kannesta kanteen!
Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael - vaikka tän kirjan lukemisesta on paljon aikaa, muistan sen vieläkin hyvin ja ehkä sen takia pidinkin siitä niin paljon

Ennen tykkäsin lukea fantasiaa, mutta nykyään enemmän ehkä tositapahtumiin perustuvia, filosofisempia teoksia. En tykkää kirjoista, missä on pelkkää pintaliitoa vaan haluun lukea sellaista millä on oikeasti vaikutusta omaan ajatteluun ja mikä koskettaa syvällisemmin. Lukulistalla on monia klassikkoteoksia, kuten Harper Leen Kuin surmaisi satakielen ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ja vielä muutamia mainitakseni, joita haluaisin lukea: Anne Frankin päiväkirjan, The Fault in Our Stars, Urheilijan Taivas+Helvetti, Eva Wahlströmin Rajoilla, Paul Coelhon Alkemisti ja Markus Zusakin Kirjavaras.

Varasin päiväkirjastani yhden kokonaisen aukeaman teidän suosittelemille kirjoille joten alkakaahan latoa sinne täytettä! Kaikentyylisiä ehdotuksia otetaan tosiaan vastaan ja mitä enempi, sen parempi :-)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Terveellinen pannari uunissa

nam

Helou, dudes! Syksyn ylppärit on takanapäin ja elämä voi taas alkaa (ja blogi aktivoitua hieman)! No ei, kyllä mä oon yrittänyt elää täysillä vaikka aikamoista lukemisen- ja stressintäyteistä elämä on pari viime kuukautta ollutkin. Oli se fiilis silti vaan huikea, kun perjantaina kello 15.00 astelin salista ulos ja aattelin ekaa kertaa pitkään hetkeen että nyt ei tarvi tehä mitään! Palautin sen "sun pitäis lukea" -omantunnonkolkuttajan samaan lootaan mun kemian konsujen kanssa, toivottavasti pysyy siellä nyt ainakin hetkosen. Ja ainiin, täytin tässä ylppärihumussa tosiaan myös 18 vihdoin viimein. Käytiin tyttöporukalla syömässä ravintolassa ja sitten ihan vaan pyörähdettiin baarissa.

1
2

Just nyt mulla on napa melko pinkeenä iltapalasta, joka oli niiin hyvää että vedin yksin puol pellillistä ja ajattelin jakaa ohjeen teillekin. Kyseessä on syntisen hyvä, proteiinipitoinen bannukakku uunissa tehtynä! Banaaniletut pannulla paistettuna on monelle varmaan jo ihan tuttu juttu, mutta uunissa paistetussa pannarissa on silti vielä ekstrana oma juttunsa. Oon aina ollut hullu pannarin ystävä, ja muistan lapsuudesta vieläkin sen lauantai-illan fiiliksen kun äiti työnsi pannarit uuniin. Tietty aidosta lehmän ternimaidosta tehtynä ilman kananmunaa tai turhia pastörointeja ;)

Halusin yhdistää ravitsevan iltapalan ja samalla pienen sunnuntai-illan herkkuhetken, joten tein tätä astetta terveellisempää pannaria. Hyvää rasvaa, paljon protskua ja sopivasti hiilareita että tulee uni paremmin. Ja puol pelliä tosiaan voi vetää ilman mitään morkkista, tai vaikka kokonaisen! Kun ensimmäiset tuoksut tuli uunista tästä luomuksesta, tiesin että nyt tuli hyvää.

gb9jX1qiQrtZz7Tk97LItkypTPg5dlLaCliVKY9yQ-g

Terveellinen, proteiinipitoinen pannari uunissa

2 kokonaista kananmunaa
2 valkuaista
2dl heraproteiinia (itse käytin makeuttamatonta)
2 banaania
1dl maitoa
1rkl kookosöljyä
1tl leivinjauhetta
kardemummaa
kanelia
muutama tippa steviaa tai muuta makeutusta, esim. hunaja

Lämmitä uuni 200-asteeseen. Iske kaikki ainekset blenderiin ja surraa sekaisin. Jos tykkäät ohuemmista paloista, kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle, syvälle uunipellille. Jos haluat paksumpaa pannaria, kaada esimerkiksi pyöreään piirakkavuokaan leivinpaperille. Paista uunissa noin 20min, kunnes pinta on ruskistunut.

Itse laitoin päälle rahkaa, johon sekoitin vähän maitoa, steviaa ja maca-jauhetta sekä kesän mustikoita ja vattuja ja mansikkasurvosta. Namnamnam! Niin hyvää.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Abin ajatuksia

DSC_3655

Hey guys! Ajattelin pitkästä aikaa istahtaa alas, avata bloggerin ja tyhjän tekstikentän ja kirjoitella vähän, että mitä mulle tällä hetkellä oikeen kuuluu. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä sen verran paljon kaikenlaista, että blogi on jäänyt valitettavasti vähän sivummalle hetkeksi. Välillä on käynyt mielessä, että pitäiskö mun lopettaa, mutta miksipä lopettaisin? Tänne kirjoittelu silloin, kun siltä tuntuu, on terapeuttista ja jotenkin palkitsevaa puuhaa. Te kaikki lukijat ootte aivan ihania ja toivon toki että te ette ole sieltä hävinneet, vaikka meikäläinen vähän onkin! Jotkut tykkää toki lukea aktiivisempia blogeja, joista tulee päivityksiä lähes päivittäin tai ainakin viikottain, mutta mun mielestä parempi edes kaksi kertaa kuussa kuin ei ollenkaan! Jossain vaiheessa mulla saattaa taas syttyä kunnon postausinto jolloin juttuja tulee sitten tiuhempaan tahtiin. Nyt on ehkä meneillään sellanen välivaihe, vähän pitää mietiskellä ja pohdiskella asioita jokaisella elämän osa-alueella.

Aloitin nyt syksyllä abivuoden, mikä on samaan aikaan aivan ihana mutta myös stressaava juttu. Tiedän, että tää tuleva reilu puolivuotinen tulee pitämään sisällään kaikkea mielettömän kivaa. On abien omat jutut ja juhlinnat, penkkarit ja ylppärit, jolloin saavutetaan ehkä elämän tähän asti merkittävin meriitti. Täytän kuuden päivän päästä vihdoin 18 vuotta. Se tarkoittaa tiettyä vapautta ja toivottavasti pian myös ajokorttia. Joulu tulee taas pian, mikä on ihan meikäläisen lempparijuhla. Tässä viimeisessä vuodessa lukiossa on sellaista tietynlaista juhlan tuntua. Mutta kuitenkin, kaiken pohjallahan tässä on ylppärit ja niistä kunnialla selviytyminen. Pakostikin ne kolkuttelee takaraivossa, varsinkin kun omat tavoitteet eivät ole sieltä "just just rimaa hipoen läpi"-päästä.

DSC_3572

Kahdeksan päivää psykologian ylppäreihin, kaksikymmentä kemiaan. Sen tajuaminen saa kyllä pienet kauhunväristykset aikaan. Kesällä ehdin valmistautua jonkin verran, mutta helposti sitä ajautuu koko ajan miettimään että olisi voinut lukea enemmänkin. En kuitenkaan haluais sortua siihen, koska se on loputon kierre: aina kun voi tehdä kaiken paremmin. Katuminen tai jossittelu ei auta mitään, vaan oleellisempaa on keskittyä tähän hetkeen. Mitä voin vielä tehdä? Ja kunhan teen parhaani, se riittää. Mun mieli on suhteellisen luottavainen ylppäreiden suhteen, ja samalla oon ehkä vähän tiputtanut myös rimaa. Tottakai tavoittelen parasta mahdollista arvosanaa, mutta jos en sitä saa, en haluais olla pettynyt itseeni. Huomasin tässä tän viikon alussa pienen mental breakdownin partaalla ollessani, että liian kova stressi on vihoviimeinen juttu minkä hankin riesakseni tässä vaiheessa.

Kirjoitukset on kahdenkymmenen päivän päästä ohi tämän syksyn osalta, ja sit voi hetken hengähtää ja aloittaa taas valmistautumisen kevääseen. Kirjoitan keväällä äidinkielen, lyhyen matematiikan, englannin ja biologian (jotain kuitenkin kiinnostaa). Koska oon aina pärjännyt koulussa niin hyvin ja ollut ns. "kympin oppilas", on mulla tietenkin myös sen takia paineita. Oon kuitenkin yrittänyt ajatella niin, että en opiskele kenenkään takia tai näyttääkseni kenellekään yhtään mitään. Ainut ihminen, ketä mun tulosten pitäisi liikuttaa, istuu tässä tuolissa. Helposti kuitenkin tulee sellainen fiilis, että minähän näytän! Se on myös luonteessa, koska oon tietyllä tapaa kilpailuhenkinen ja hirmu kunnianhimoinen. Anyway, elämä ei siihen kaadu jos en suoriudukaan niin hyvin kuin muut (tai minä itse) ehkä olettavat.

4

Koulun ja ylppäreihin lukemisen ohella mun elämään ei kuulu mitään sen kummempaa kuin treenaamista, syömistä, ystäviä ja lepäämistä. Syksyn tultua oon saanut taas ihan ihme motivaatiokipinän, ja liikkuminen on tuonut mulle niin maksimaalisen hyvää oloa, etten muista milloin viimeksi! Oon käynyt läpi vaiheita, kun treenaaminen ei oo tuntunut kivalta. Ei oo motivoinut lähteä salille, on vaan väsyttänyt ja laiskottanut ja tehnyt mieli jätskiä. Silloin lähinnä ärsytti ne ihmiset, jotka hehkutti kuinka ihanaa on healthy lifestyle ja treeni ja hiki ja sali ja blaablaablaa. Nyt ymmärrän! Niin kokonaisvaltaisen hyvä olo on vallinnut tän syksyn aikana treenin ja ruoan saralla, että oon nyt sataprosenttisen varma siitä että tää on todellakin elämäntapa, mistä mä nautin ja mikä tekee mut onnelliseksi. On vähän niin kuin löytänyt sen oman juttunsa, kun sitä ehkä vielä vähän aikaa sitten vielä etsiskeli. Vaikea selittää, mutta joku juttu on vaan nyt loksahtanut tosi hyvin paikoilleen. Fiilis on keventynyt.

DSC_3601

Muuten tosiaan vietän aika normaalia lukiolaisen arkea. Koitan nähdä mun ihania ystäviä aina vain kun aika ja jaksaminen riittää ja relata viikonloppuisin. Ensi perjantaina tosiaan meikäläisellä on synttärit, joita jotenkin pienimuotoisesti juhlistetaan perheen ja kavereiden kanssa! Sit vaan fokus ylppäreihin ja parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Onko siellä muita syksyllä kirjoittavia, kenties vielä samojen aineiden? Mitkä fiilikset, stressaako paljon vai erittäin paljon? :D ei vaan, muistakaa oikeasti ottaa välillä kans happea. Se että lukee liikaa, on pahempi kuin liian vähän. Tsemppiä kaikille abeille ja opiskelijoille ja aurinkoista syksyä (täältä rankkasateen keskeltä), muistetaan myös nauttia velvollisuuksien ohella ♥