lauantai 5. syyskuuta 2015

Abin ajatuksia

DSC_3655

Hey guys! Ajattelin pitkästä aikaa istahtaa alas, avata bloggerin ja tyhjän tekstikentän ja kirjoitella vähän, että mitä mulle tällä hetkellä oikeen kuuluu. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä sen verran paljon kaikenlaista, että blogi on jäänyt valitettavasti vähän sivummalle hetkeksi. Välillä on käynyt mielessä, että pitäiskö mun lopettaa, mutta miksipä lopettaisin? Tänne kirjoittelu silloin, kun siltä tuntuu, on terapeuttista ja jotenkin palkitsevaa puuhaa. Te kaikki lukijat ootte aivan ihania ja toivon toki että te ette ole sieltä hävinneet, vaikka meikäläinen vähän onkin! Jotkut tykkää toki lukea aktiivisempia blogeja, joista tulee päivityksiä lähes päivittäin tai ainakin viikottain, mutta mun mielestä parempi edes kaksi kertaa kuussa kuin ei ollenkaan! Jossain vaiheessa mulla saattaa taas syttyä kunnon postausinto jolloin juttuja tulee sitten tiuhempaan tahtiin. Nyt on ehkä meneillään sellanen välivaihe, vähän pitää mietiskellä ja pohdiskella asioita jokaisella elämän osa-alueella.

Aloitin nyt syksyllä abivuoden, mikä on samaan aikaan aivan ihana mutta myös stressaava juttu. Tiedän, että tää tuleva reilu puolivuotinen tulee pitämään sisällään kaikkea mielettömän kivaa. On abien omat jutut ja juhlinnat, penkkarit ja ylppärit, jolloin saavutetaan ehkä elämän tähän asti merkittävin meriitti. Täytän kuuden päivän päästä vihdoin 18 vuotta. Se tarkoittaa tiettyä vapautta ja toivottavasti pian myös ajokorttia. Joulu tulee taas pian, mikä on ihan meikäläisen lempparijuhla. Tässä viimeisessä vuodessa lukiossa on sellaista tietynlaista juhlan tuntua. Mutta kuitenkin, kaiken pohjallahan tässä on ylppärit ja niistä kunnialla selviytyminen. Pakostikin ne kolkuttelee takaraivossa, varsinkin kun omat tavoitteet eivät ole sieltä "just just rimaa hipoen läpi"-päästä.

DSC_3572

Kahdeksan päivää psykologian ylppäreihin, kaksikymmentä kemiaan. Sen tajuaminen saa kyllä pienet kauhunväristykset aikaan. Kesällä ehdin valmistautua jonkin verran, mutta helposti sitä ajautuu koko ajan miettimään että olisi voinut lukea enemmänkin. En kuitenkaan haluais sortua siihen, koska se on loputon kierre: aina kun voi tehdä kaiken paremmin. Katuminen tai jossittelu ei auta mitään, vaan oleellisempaa on keskittyä tähän hetkeen. Mitä voin vielä tehdä? Ja kunhan teen parhaani, se riittää. Mun mieli on suhteellisen luottavainen ylppäreiden suhteen, ja samalla oon ehkä vähän tiputtanut myös rimaa. Tottakai tavoittelen parasta mahdollista arvosanaa, mutta jos en sitä saa, en haluais olla pettynyt itseeni. Huomasin tässä tän viikon alussa pienen mental breakdownin partaalla ollessani, että liian kova stressi on vihoviimeinen juttu minkä hankin riesakseni tässä vaiheessa.

Kirjoitukset on kahdenkymmenen päivän päästä ohi tämän syksyn osalta, ja sit voi hetken hengähtää ja aloittaa taas valmistautumisen kevääseen. Kirjoitan keväällä äidinkielen, lyhyen matematiikan, englannin ja biologian (jotain kuitenkin kiinnostaa). Koska oon aina pärjännyt koulussa niin hyvin ja ollut ns. "kympin oppilas", on mulla tietenkin myös sen takia paineita. Oon kuitenkin yrittänyt ajatella niin, että en opiskele kenenkään takia tai näyttääkseni kenellekään yhtään mitään. Ainut ihminen, ketä mun tulosten pitäisi liikuttaa, istuu tässä tuolissa. Helposti kuitenkin tulee sellainen fiilis, että minähän näytän! Se on myös luonteessa, koska oon tietyllä tapaa kilpailuhenkinen ja hirmu kunnianhimoinen. Anyway, elämä ei siihen kaadu jos en suoriudukaan niin hyvin kuin muut (tai minä itse) ehkä olettavat.

4

Koulun ja ylppäreihin lukemisen ohella mun elämään ei kuulu mitään sen kummempaa kuin treenaamista, syömistä, ystäviä ja lepäämistä. Syksyn tultua oon saanut taas ihan ihme motivaatiokipinän, ja liikkuminen on tuonut mulle niin maksimaalisen hyvää oloa, etten muista milloin viimeksi! Oon käynyt läpi vaiheita, kun treenaaminen ei oo tuntunut kivalta. Ei oo motivoinut lähteä salille, on vaan väsyttänyt ja laiskottanut ja tehnyt mieli jätskiä. Silloin lähinnä ärsytti ne ihmiset, jotka hehkutti kuinka ihanaa on healthy lifestyle ja treeni ja hiki ja sali ja blaablaablaa. Nyt ymmärrän! Niin kokonaisvaltaisen hyvä olo on vallinnut tän syksyn aikana treenin ja ruoan saralla, että oon nyt sataprosenttisen varma siitä että tää on todellakin elämäntapa, mistä mä nautin ja mikä tekee mut onnelliseksi. On vähän niin kuin löytänyt sen oman juttunsa, kun sitä ehkä vielä vähän aikaa sitten vielä etsiskeli. Vaikea selittää, mutta joku juttu on vaan nyt loksahtanut tosi hyvin paikoilleen. Fiilis on keventynyt.

DSC_3601

Muuten tosiaan vietän aika normaalia lukiolaisen arkea. Koitan nähdä mun ihania ystäviä aina vain kun aika ja jaksaminen riittää ja relata viikonloppuisin. Ensi perjantaina tosiaan meikäläisellä on synttärit, joita jotenkin pienimuotoisesti juhlistetaan perheen ja kavereiden kanssa! Sit vaan fokus ylppäreihin ja parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Onko siellä muita syksyllä kirjoittavia, kenties vielä samojen aineiden? Mitkä fiilikset, stressaako paljon vai erittäin paljon? :D ei vaan, muistakaa oikeasti ottaa välillä kans happea. Se että lukee liikaa, on pahempi kuin liian vähän. Tsemppiä kaikille abeille ja opiskelijoille ja aurinkoista syksyä (täältä rankkasateen keskeltä), muistetaan myös nauttia velvollisuuksien ohella ♥

7 kommenttia:

  1. Tsempit sulle abivuoteen! Itsellä vielä vuosi ennen abivuotta. :)
    Onko sulla muuten kuinka monta kurssia nyt ekassa jaksossa? Itsekin aion hajauttaa ylppärit, joten siksi kysyn.
    Ja ehdottomasti kirjoittelet vain silloin kun tuntuu siltä! Silloin teksti tulee eniten sydämestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Aika menee nopsaan, kohta sullakin jo on kirjoitukset edessä :-) mulla oli tässä ekassa jaksossa ainoastaan kemian ja psykan kertauskurssi (joka oli vielä pääosin verkkokurssina, tavattiin n. kerran viikossa) ja yksi matikan kurssi. Ihan siis tosi tosi minimit! Ei oo ikinä ollu näin löysää jaksoa, mutta ei olis voinut tätä hölläystä paremmin ajoittaa. Suosittelen siis ehdottomasti suunnittelemaan ekan jakson löysäksi syksyllä, jos kirjoittaa jotain ja varsinkin reaaleja.

      Kiitos sulle, ihania olette :-)

      Poista
  2. Jotenkin samat fiilikset kuin sulla nyt, vaikka vähän eri tilanteessa oonkin! Oon siis kaksoistutkinnon abi, ja nyt syksyllä kirjotan äidinkielen ja yhteiskuntaopin. :) Tuntuu myös, että on jotenkin "paineita" saada niistä hyvä arvosana, kun opiskelut on muuten mennyt aina melko hyvin ja kaikki odottaa että kirjoituksetkin menis mulla hyvin. Mut en oo jotenkin ottanut niistä yhtään stressiä, ja yhteiskuntaoppiakin oon lukenut oikeesti aika vähän, vaikka ois pitänyt alottaa jo kesällä lukemaan.. Onneksi sentään poikaystävä ymmärsi kun puhuin tästä sen kanssa, ja sanoi olevansa musta ylpee joka tapauksessa, mitä tahansa teenkään. :) Todennäköisesti mulla olis eri asenne, jos kävisin pelkkää lukiota, mutta nyt toi amis on vienyt aika paljon ajasta ja siihenkin pitää nyt viimisen vuoden aikana panostaa jonkun verran.

    Mut tsemppiä sulle valtavasti nyt syksyn ja kevään kirjotuksiin! Ja kun parhaansa tekee, se riittää. :) Muista olla ylpee itsestäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, teillä kun on vielä ammatilliset opinnot ja mun käsittääkseni tiukempi tahti lukiokurssien kanssa (?) niin ei ihme, jos tuntuu että on paineita. Ite onneks vedin ylppärit aika rennolla otteella, luottavaisin mielin enkä stressannut itteäni ihan uuvuksiin. Mitä enemmän itteensä uskoo niin sitä paremmin ne ylppäritkin menee, se on vaan saletti! Ja tosiaan se, et koittaa muistaa ettei kirjoita todistellakseen kellekään mitään, tekee vaan parhaansa :-)

      Kiitos paljon vaikka myöhässä oonkin kiitosteni kanssa, nyt kun ylppärit on jo ohi! Meni kyllä tosi hyvin ja ihanaa että nyt on se urakka hetkeks ohi, keväällä sit on tuttua jatkaa. Miten siellä meni kirjotukset? :)

      Poista
  3. Voin samaistua sun tunteeseen, että kirjoituksista on "pakko" saada hyvä arvosana, koska on aina ollut hyvä koulussa. Olen aina myös ollut se "kympin tyttö", mutta ylppäreissä jotenkin aina romahdan enkä osaa asioita tarpeeksi. Vaikka kurssiarvosanat ovat kymppiä, niin silti jotenkin epäonnistun tärkeässä paikassa. Tää oli mulle jotenkin älyttömän kova paikka (kirjoitin siis jo keväällä ekan kerran) ja on tavallaan vieläkin. Tuntuu, että olisin pettänyt kaikki muut, vaikkei oikeasti kukaan muu kuin minä itse vaadikaan minulta mitään. Sitten kun sitä L ei tule, vaan tulee M, niin tuntuu kuin maailma romahtaisi.

    En tiedä oikein, mitä tällä kommentilla haluan sanoa, mutta yritä olla armollinen itsellesi, jos käy niin, ettet jokaisesta aineesta saavuta täysin parasta mahdollista arvosanaa :) Se on oikeasti vaikeaa, mutta ei se maailmaa varmastikaan yo-arvosanoihin kaadu. Tätä olen joutunut opettelemaan.. Mutta toivon, että sun kirjoitukset meni tosi hyvin ja voit olla tyytyväinen suoritukseen !! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mulla on kyllä ihan sama ja luulen että se on just seurausta siitä että muut odottaa sulta paljon ja sä odotat itsekin. Ylppäritilanne on tietty just jännittävämpi ja erilainen ja jokainen toimii siellä eri tavalla. Vaikka oliskin potentiaalia, ei aina välttämättä yllä siihen parhaaseen suoritukseen. Ja tottakai se harmittaa! Mulla jäi vähän tällänen fiilis psykan kokeen jälkeen, mutta sit se menikin loppujen lopuksi tosi hyvin ainaki alustavien pisteiden perusteella.

      Mulla meni yo:t tosi hyvin ja oon hirmu helpottunut ja hyvällä mielellä! Jos ei olis mennyt näin hyvin, olisin tietysti varmasti pettynyt, ei sitä sovi kieltää. Ja mun mielestä se on ihan luonnollistakin :-) kiitos ihanasta kommentista! Tsemppiä sullekin opiskeluun ja kivaa syksyä!

      Poista
  4. Ihana ja inspiroiva blogi sulla Elina :-) Mulla on kanssa keväällä edessä tuo psyka ja kieltämättä hiukan kyllä jännittää... Olisiko sulla mitään hyviä vinkkejä eritysesti psykan yo-kokeisiin valmistautumiseen? Minkä arvosanan muuten lopulta sait kokeesta?

    VastaaPoista